Mikä oivallus auttoi laihtumaan?

Katsoin fitnesspäiväkirjojen ekaa jaksoa jossa Janni kävi vaa'alla ja paino oli 53kg. Olen about saman pituinen kuin Janni ja kävin sitten mielenkiinnosta punnitsemassa itseni ja vaaka näytti 20kg enemmän. Nyt on jo 8kg tullut paino alas vajaa 2kk aikana ja tavoite olisi ainakin 7vielä saada pois ja sitten katsoa onko vielä tarvetta.

Muutos oli helppo tehdä koska söin ennestään jo perushyvin, mutta iltaisin tv:n ääressä kaikenlaisia herkkuja jotka nyt olen tahdonvoimalla ja kovalla kurilla saanut jätettyä pois. Liikuntaa harrastan saman mitä ennenkin eli 2 kävelylenkkiä koiran kanssa päivässä.

Tajusin, ettei mun eteneminen olekaan enää kävelyä vaan lyllertämistä.

Lopullinen "sysäys" oli varmaan se, että mun oli tehnyt jo pitkään mieli liikkua ja olin aivan saatanan kypsä silloiseen elämäntyyliini. Sanoin itseni irti istumatyöstäni ja aloin elää haluamallani tavalla - vapaana. Ja vapaus tarkoittaa tässä sitä, etten ole kahlittuna pöytään kahdeksan tuntia päivässä. Töitä teen yhä, mutta en konttorilla ja vain osa-aikaisesti.

Aloin myös syödä terveellisemmin, eli korvasin iltasuklaat hedelmillä. Tällä tyylillä olen laihtunut 10 kiloa vuodessa irtisanoutumisestani asti. Ja siitä on jo tovi! :)

Se, etten yksin pysty selättämään ylipainoani. Kolme vuotta sitten palkkasin itselleni pt:n. Säännöllinen liikunta ja ruokavaliosta kaiken paskan karsiminen on auttanut karistamaan n. 15 kg, joka lähti alle puolessa vuodessa.

Viikonlopun tissuttelun poisjättäminen oli ehkä suurin oivallus. Ja se, että bilepäivän jälkeen palataan ruotuun, vaikka kuinka lujille ottaa.

Itsekuri on usein yliarvostettua ja rutiinit aliarvostettuja. Tarvitsen itsekuria lähinnä kauppareissulla, jotta en osta herkkuja himaan. Loppuosa laihtumisesta on vain rutiineista kiinni pitämistä, niin liikunnan kuin aterioiden suhteen. 

Näytin raskaanaolevalta 10-vuotishääpäiväkuvissa, enkä siis ollut raskaana. Muutenkin oli huono olo ja kunto. Muistin, että mulla on aina ollut parempi olo kun liikun säännöllisesti. Liikkuminen myös säätelee mulla ruokahalua paremmin kuin mikään muu. Rupesin sitten liikkumaan, kilot karisi ja lihakset rupesi näkymään ja se motivoi vielä vähän lisää. Tajusin myös että a) ei voi laihduttaa ja sitten palata sikailuun syömisessä, vaan muutoksen pitää olla pysyvä ja b) arvioin aina syömiseni alakanttiin jos en pidä kirjaa niistä ja laske (suurin piirtein) kalorit. Näillä paino putosi 72 kg => 60 kg ja rasvaprosentti laski yli 30:stä 20:een. Ja ikää mulla siis yli 40.

Kaverin hääkuvat herättivät. Ajattelin että kuka tuo valas on? Minähän se :( Säännöllinen ruokarytmi ja kalorien laskeminen alkoi,nyt olen saanut tiputettua melkein 10 kg helmikuusta. Toiset vielä, sitten on jees. 

Oivalsin että kun edes yritä laihtua, vaan syön ja elän minulle normaaliin tapaan niin laihdun itsestään. Ja olen siis saanut lapsen viime syksynä, jolloin kehoon jäi muutama kilo extraa.

Oon laihduttanut lukuisia kertoja, mutta aina kyllästynyt parin kuukauden jälkeen.

Nyt tajusin sen, ettei mulla oo kiire! Kun aikaisemmin oon aina menny tosi tiukalla ruokavaliolla, nyt tajusin ettei mun tarvi, vaan voin syödä ihan normaalisti (myös karkkia kerrn viikossa), kunhan kalorivajetta tulee vähän.

Toinen tärkeä seikka on just toi jonkun mainitsema rutiinit. Aina samaan aikaan päivästä tietyn kokoinen annos, loppu meneekin kuin itsestään. Makeaa tekee mieli tosi harvoin.

Nyt lähtee 5. kk käyntiin ja tiputusta on tullut n. 8 kg. Vielä noin 7 kg jäljellä tavoitteeseen, mutta kiire ei tosiaan ole.

Poikaystäväni sanoi, että minusta on tullut pyöreämpi ja näytti ottamaansa kuvaa aivan suhteen alusta. Nyt olen samoissa mitoissa ja ikuisesti kiitollinen, että poikaystäväni oli suora ja potki p*rseelle. :D

Kyllästyin yksinkertaisesti siihen, että olin aina niin hel-ve-tin väsynyt ja saamaton. Elämässä myllersi tämän vuoden alussa, ja tajusin, että minun täytyy alkaa syödä terveellisemmin ja liikkua, jos haluan pitää pään kasassa kaiken sen keskellä. Laihtuminen ja ulkonäkö olivat toissijaisia tavoitteita. Olen nykyään 25 kiloa kevyempi kuin painavimmillani, ja siitä 18 kiloa on lähtenyt tänä vuonna.

Seurauksena oli tämän vuoden helmikuussa aivan täydellinen elämäntaparemontti. Vähensin huomattavasti lihan kulutusta, alkoholia, herkkuja ja napostelua. Aloin liikkua säännöllisesti. Vähensin eineksien ostamista, ja sen sijaan teen kerralla isoja annoksia  terveellisiä, kasvispohjaisia ruokia, joita pakkaan yksittäisannoksina pakastimeen. En osta enää karkkia, vaan naposteltavaksi ostan esimerkiksi viinirypäleitä tai kuivattuja viikunoita. Olen pienentänyt annoskokoja huomattavasti, mikä onnistuu ihan sillä, että käytän pienempiä lautasia. Pyrin syömään vain nälkään, ja jos minulla vain "tekee mieli" jotakin, juon kupin teetä.

Tuolla lailla lueteltuna lista kuulostaa todella raa'alta, mutten kyllä koe jääneeni viimeisen viiden kuukauden aikana mistään paitsi. Olen halunnut olla itselleni lempeä, ja mottoni on "kaikkea kohtuudella". Olen minä tänä aikana syönyt mm. yhden päivän aikana kolme palaa kakkua, käynyt useamman kerran Mäkkärissä ja Hesessä, juonut kännit, syönyt suklaata ja niin edelleen. Niin kauan, kuin nuo pysyvät satunnaisina poikkeuksina ja arjen syöminen pysyy kurissa, niin en halua olla itselleni liian ankara. Ja suklaatakin maltan nykyään syödä vain muutaman palan, en koko levyä kerralla. Motivaattorina toimii se, että koko levyn kerralla vetämisestä tulee vain paha olo, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ei se ole sen arvoista.

Että minun pitää muuttaa elintapojani. Sitä olin muutenkin kaivannut, jopa pään sisäistä muutostakin. Aloitin muutoksen itseni ja hyvinvointini vuoksi, mainostamatta asiaa kenellekään. Kilot karisivat hiljakseen, ja nyt niitä on mennyt 25. Olen ollut nyt tässä samassa painossa yli kaksi vuotta, ja jatkan edelleen samalla elämäntavallani - uskon ja toivon, että tämä tilanne ja paino pysyy :)

Pari vuotta elelin vakavan masennuksen kanssa, jonka aikana elämä ehti suistua raiteiltaan aika pahasti. Mm. tosiaan se, että vaaka näytti 130kg. Kun sain oikeat hoidot ja elämä alkoi taas maistua ja eteen oli tulossa joku työ terveys tarkastus tai joku vastaava niin aloin miettimään, että ikää on 25 ja painoa noin valtavasti. Oli tarkoitus syödä se viikko ennen tarkastusta keveämmin, että pystyy lääkärille sanomaan, että teen jo asialle jotain. No se jäi vähän päälle ja alkoi tuottaa tulosta.

Toinen oivallus erehdysten ja vaikeuksien jälkeen oli se, että kannattaa muokata ruokavalio mukailemaan omaa kehon toimintaa ja luonnollista rytmiä, jolloin hyvien elämäntapojen ylläpito on kaikkein helpointa. Ei ole pakko syödä kuutta pienen pientä ateriaa päivässä, jos kolme kertaa päivässä maha täyteen tuntuu paremmalta tai ei ole pakko syödä aamulla ja päivällä, jos paremmalta tuntuu iltapainotteinen syöminen jne.

Liikakiloja on vieläkin muutama, vaaka näyyyää n. 72kg tänä päivänä.

Ole armollinen itsellesi ja tässä on loppuelämä aikaa💜

Olen pudottanut painoa yht.38kg aloittaen vuonna 2010. Ottamalla parina kesänä 10kg ja sitten tasapainoilua, jotta kroppa tottuu uuteen painoon. Olen ollut pari viimeistä vuotta tasapainovaiheessa kunnes nyt keväällä on viimeisten 5kg pudotus. Vielä on siis 2kg jäljellä että pääsen tavoitteeseen yht.40kg. Ei kiirettä! Jos pääsen tavoitteeseen nyt kesällä niin hyvä jos en niin sitten myöhemmin. Pääasia että painonsuunta on alas. Nämä viimeiset ovat tiukat. Aloituspaino oli 92kg ja nyt on 54kg. Tavoite siis 52kg (160cm).

Sovitin vaatekaupassa jotain paitaa ja siellä valossa havahduin.. ällötti ja rupesin käymään salilla ja juoksemassa. Aloin myös kiinnostua terveellisestä ruoasta ja se oli paras päätös mitä oon itseni hyväksi tehnyt :) treenaan nykyisin salilla 4 kertaa viikossa, työmatkat pyöräilen, ratsastan useasti viikossa ja HIIT-treeniä, spinnia ja juoksua vielä mukaan. Löysin urheilun tuoman hyvän olon, mutta lepopäivää on vaikea pitää kun tekee mieli aina päästä liikkumaan.

Aloin pitämään kukkaron herraksi budjettikirjaa, kun jouduin ottamaan asuntolainan. Sitten selkeni miten paljon oikeesti menee rahaa herkkuihin ja ruokakauppaan.

Aloin säästellä noista menoista ja tekemään halvempaa ruokaa (ja puhtaammista raaka-aineista) karkitkin jää nyt kauppaan suurimmaksi osin. Keväästä paino on "ihan itekseen" tippunut ilman suurempaa ressaamista n.9,5kg. Nyt toivottavasti enään kukkaro lihoo;)

Ihanan inspiroivia tarinoita, jatkakaa☺

Kaverilla oli eväänä todella pieni purkki (varmaan 100 g) rahkaa, jonka päällä muutama mustikka. Ei mitään muuta, ja sitä hän kutsui eväiksi. Tajusin syöväni liian isoja annoskokoja. Mulle tyypillinen eväs olisi ollut vähintään 200 g. rahkaa ja päälle vielä voileivät/salaatti.

Samainen kaveri kauhisteli annoskokoani, kun mielestäni otin ihan passelin annoksen lemppariruokaa. Puolet lautasesta oli salaattia, eikä siinä ollut nälkäiselle opiskelijalle mielestäni yhtään liikaa. Söin kaiken, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Näiden tapausten jälkeen aloin tietoisesti pienentämään annoskokoja niin, että alussa vitutti. Olin aiemmin syönyt "varastoon", ettei vaan tule nälkä. Nykyään pärjään vähemmällä.

Hhhh