Lue keskustelun säännöt.
Lapsen peruskoulun loppuminen toi surun
07.06.2016 |
Lapseltani loppui peruskoulu. Lauantaina kaikki iski vasten kasvoja. Lapseni ei ole enää lapsi vaan kohti aikuisuuttta mennään ja lujaa. Tuttu ja turvallinen peruskoulu loppui. Tulevaisudesta ei tietoa.
Olen haikeana, itkettää. En pääse tunteestani eroon.
Onko muilla ollut vastaavaa ja kai tää menee ohi ja elämä jatkuu? Vai olenko tietämättäni aiti joka ei osaa päästää lapsistaan irti..
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen toisin. Olen ylpeä siitä, että olen saanut lapseni jo tähän asti elämässä. Vauva-aikana pelkäsin koko ajan onko minusta äidiksi vai ei. Nyt kun olen saanut kunnialla lapset tähän pisteeseen, voin huoahtaa ja nauttia elämästä.