Miesystävä haluaa yrittäjäksi

Up

Up

Jotenkin kuvaa Suomen tilannetta, että päihdeongelmaisen kanssa uskalletaan suhteeseen tuosta vain, mutta yrittäjäksi ryhtyminen on verrattavissa hitaaseen itsemurhaan. Jota se kyllä onkin.

Mietin just samaa, että yrittäjyys on suurin riski elämälle... En syytä ap:ta ajattelusta vaan noinhan se usein menee. Edellinen on oikeassa. Ei ihme, että Suomella menee huonosti.

Ei perhe-elämä ole yrittäjälle välttämättä toissijaista bisneksiin verrattuna, mutta perhe joustaa enemmän kuin bisnes, ja bisnestä taas hallinnoi erittäin joustamaton ja vaativa verottaja + pari muuta käsi ojossa olevaa instanssia.

t. Yrittäjä

Omat kokemukseni kasvamisesta yrittäjäperheessä on , että yrittäjyys on kokonaisvaltainen  asia. Ei mitään selkeitä työaikoja, töihin mennään vaikka sunnuntai aamuna kello neljä , jos asiat niin vaativat. Jos perheenjäsenet työskentelevät samassa yrityksessä, niin roolit menevät helposti iloisesti sekaisin. Isä oli äidille enemmän työnjohtaja kuin aviopuoliso (kaikki viisi perheenjäsentä olemme siis työskennelleet samanaikaisesti omassa yrityksessä,,huhhuh). Vapaa-ajalla puhutaan lähes jatkuvasti työasioista tai rahasta ja niistä myös riidellään helposti. Suomessa yrittäjän sosiaaliturva on aika heikko; ei työterveyshuoltoa, et saa työttömyyskorvausta muuta kuin täydellisen konkurssin jälkeen , jolloin velat saattavat olla jo tähtitieteelliset, perheenjäseniä työnnetään viranomaistaholta helposti vain sinne omaan yritykseen työllistymään, vaikka mitään intressiä heillä ei olisi yms. Varmasti on vielä paljon muitakin epäkohtia mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Tässä Suomella on vielä paljon kirittävää , mikäli yrittäjyyttä halutaan tukea enemmän. Perhetutut saattavat alkaa karsastamaan, koska aina ollaan "töissä" ja myös puhutaan töistä, niin että varmasti tulee tunne ettei muuta elämää ole, eikä kyllä juuri  usein olekkaan. Eli yrittäjäperheessä paineet saattavat kyllä olla aika kovat ,mikäli velkaa on kauheasti.

Mutta on hyviäkin puolia. Lapset saavat usein realistisen käsityksen yrittäjyydestä, oppivat arvostamaan yrittäjiä ja työtä. Ilman yrityksiä ei kuitenkaan olisi yhtään työpaikkaa (juu juu ..pois lukien julkkari , kunnat valtio). Omaa työaikaa pystyy säätelemään aika kivasti. Oma lupa oma tupa, ei kukaan hengittämässä niskaan ,että pitäisi tehdä vielä enemmän, tosin yleensä yrittäjä tekee kyllä ympäripyöreää päivää. Rahan tekeminen saattaa olla helpompaa yrittäjänä kuin palkkatyöläisenä, mikäli liike-idea on hyvä eikä kilpailua juuri ole. Työntekijän palkkaamista en suosittele ainakaan kovinkaan alussa, on Suomessa kuitenkin edelleen sen verran kallista...tosin hallituksen toimet tuovat tähän helpotusta. Osa suomalaisista arvostaa yrittäjyyttä, osa ei niinkään, mutta ne, ketkä arvostavat, arvostavat sitä todella, eli yrittäjyyden kautta voi saada myös hyviä ystäviä tai tuttuja. On myös helpompaa saada jelppiä muilta yrittäjiltä (koskee varmasti kaikkia ammattialoja). Muuten koin usein ,että yrittäjä on aika yksin, tosin tässä vaikuttaa enemmänkin yrittäjän oma luonne ja aktiivisuus toimia verkostoissa.  Yrittäjä on kuitenkin usein niin poikki ettei edes jaksa tavata muita ihmisiä. Yrittäjiä kyllä myös kadehditaan mutta uskon , että tätä asiaa Suomessa liioitellaan. Tälläistä tuli mieleen omista kokemuksista.

Yrittäjälle bisnes tulee aina ensimmäisenä, ja yrittäjä on töissä miltei 24/7. Ensin tekee työt, sitten paperihommat ja päälle vielä jatkuva puhelimessa olo yrityksen asioista. Puhuu työasioista taukoamatta.

Yrittäjän puolisot on yksinhuoltajia vaikka parisuhteessa ovatkin.

Jos miehesi haluaa ryhtyä yrittäjäksi, et voi sitä häneltä kieltää, mutta sun tulee itse tarkkaan punnita haluatko sellaista elämää.

T. Yrittäjän puoliso ja yrittäjän tytär