Miksi ihmiset haluavat olla outoja?
Hyvin usein täällä keskustelut aloitetaan sanoin: Olenko outo, kun...
Miksi sillä tavalla? Useinhan kyse on siitä, että aloittaja haluaa tuoda julki paheksuvansa jotain asiaa ja ilmaisee sen näin kiertoteitse. Hän haluaa vastauksia, joissa vakuutellaan, ettei hän ole outo, moni muukin pitää ketjussa mainittua asiaa huonona ja kummallisena, päin vaston moni on niin "outo". Outo on merkillinen sanavalinta. Hyvin harvassa asiassa kukaan on varsinaisesti outo, ainakaan siinä mielessä, että se tarkoittaisi samaa kuin harvinainen.
Kommentit (8)
Kun rajat ovat lavealla, niitä vastaan potkitaan rajummin. Kurinalaisessa yhteiskunnassa potkiminenkin olisi hillitympää ja sivistyneempää, eikä häiritsisi normaaleja ihmisiä. Esimerkiksi 70-luvulla eivät homot juhlineet julkisesti, vaan pitivät puuhansa piilossa, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Teinityttöjen sanavarastossa "outo" on muista puhuttaessa kielteinen ilmaus ja itsestä puhuttaessa myönteinen ilmaus, jolla erotutaan muista omasta mielestä persoonallisella tavalla. "Olenko outo" taas on aika neutraali kysymys, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "ovatko muutkin".
Toinen monimerkityksinen sana on "hullu". Kun kuulee väitteen "mä oon ihan hullu ja mulla on tosi huono huumorintaju", tietää olevansa erikoisuutta ovelalla (ja vuosikymmeniä vanhalla) kiertoilmaisulla tavoittelevan teinimielisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun rajat ovat lavealla, niitä vastaan potkitaan rajummin. Kurinalaisessa yhteiskunnassa potkiminenkin olisi hillitympää ja sivistyneempää, eikä häiritsisi normaaleja ihmisiä. Esimerkiksi 70-luvulla eivät homot juhlineet julkisesti, vaan pitivät puuhansa piilossa, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Paitsi homot.
Vierailija kirjoitti:
Teinityttöjen sanavarastossa "outo" on muista puhuttaessa kielteinen ilmaus ja itsestä puhuttaessa myönteinen ilmaus, jolla erotutaan muista omasta mielestä persoonallisella tavalla. "Olenko outo" taas on aika neutraali kysymys, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "ovatko muutkin".
Toinen monimerkityksinen sana on "hullu". Kun kuulee väitteen "mä oon ihan hullu ja mulla on tosi huono huumorintaju", tietää olevansa erikoisuutta ovelalla (ja vuosikymmeniä vanhalla) kiertoilmaisulla tavoittelevan teinimielisen seurassa.
Juuri tätä ajoin takaa, sanoja käytetään itselle sopivalla tavalla. :)
Samoin käytetään ilmaisua "en ymmärrä", kun tarkoitetaan, että paheksutaan ankarasti. Oikeasti pitäisi olla huolissaan, jollei todella ymmärtäisi vaikka tupakointia parvekkeella. Eihän se ole kuin ottaa nortti suuhun ja pistää palamaan. Ei varsinaista rakettitiedettä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rajat ovat lavealla, niitä vastaan potkitaan rajummin. Kurinalaisessa yhteiskunnassa potkiminenkin olisi hillitympää ja sivistyneempää, eikä häiritsisi normaaleja ihmisiä. Esimerkiksi 70-luvulla eivät homot juhlineet julkisesti, vaan pitivät puuhansa piilossa, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Paitsi homot.
Hekin, kun heidän piti järjestää itselleen muutakin elämää kuin homona oleminen. Nykyään se tuntuu riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinityttöjen sanavarastossa "outo" on muista puhuttaessa kielteinen ilmaus ja itsestä puhuttaessa myönteinen ilmaus, jolla erotutaan muista omasta mielestä persoonallisella tavalla. "Olenko outo" taas on aika neutraali kysymys, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "ovatko muutkin".
Toinen monimerkityksinen sana on "hullu". Kun kuulee väitteen "mä oon ihan hullu ja mulla on tosi huono huumorintaju", tietää olevansa erikoisuutta ovelalla (ja vuosikymmeniä vanhalla) kiertoilmaisulla tavoittelevan teinimielisen seurassa.
Juuri tätä ajoin takaa, sanoja käytetään itselle sopivalla tavalla. :)
Samoin käytetään ilmaisua "en ymmärrä", kun tarkoitetaan, että paheksutaan ankarasti. Oikeasti pitäisi olla huolissaan, jollei todella ymmärtäisi vaikka tupakointia parvekkeella. Eihän se ole kuin ottaa nortti suuhun ja pistää palamaan. Ei varsinaista rakettitiedettä.
ap
Olen samaa mieltä. Tänä aamuna pälkähti päähäni ryhtyä miettimään sanaa "kiva", kun jossain näkyi pätkä tällaista tekstiä: "Tosi kiva mennä aamulla siivoamaan hiekkalaatikkoa. Kiva kun naapurit päästävät kissansa yöksi ulos sotkemaan."
Onkohan jo olemassa ihmisiä, joille sarkastinen "kiva" on se ainoa oikea? Mielestäni on köyhää kieltä kirjoittaa yleisönosastoon "kiva kun kehätien toinen kaista on suljettu, nyt on kiva ajaa kotiin kolmen kilometrin kiertotietä", kun ilmeikkäämpiäkin sanoja olisi tarjolla vaikka kuinka.
Nro 3
Myös ihmiset viljelee ilmaisua "kieroutunut" huumorintaju, kun haluavat esittää, että ovat jotenkin erikoisia. Jokaisella on omasta mielestään jotenkin erikoinen huumorintaju.
Eihän outo raitakaan harvinaista, vaan vierasta, tuntematonta tai kummallista.
Itwe en ole lukenut noita ketjuja niin, että ihmiset haluaisivat olla kutija, vaan haluavat että heille vakuutetaan, että he eivät ole outoja.