Ihana peruskoulu kohta ohi ja poika pääsee eroon ilkeästä opettajastaan, joka aina naljailemassa (kauniisti

Anteeksiannosta on itselle enemmän hyötyä kuin katkeruudesta.

Tämä hiljaisten ja ujojen kiusaaminen opettajien toimesta vaikuttaa nyt olevan aivan valtava ongelma Suomessa, ainakin jos on av-mammoja uskominen. Tähän astihan me opet olemme vainonneet vain poikamaisia poikia, emme ole ymmärtäneet vilkkaita vilperttejä ja vaikeista oloista tulevia emmekä tietenkään oppimisvaikeuksista kärsiviä. Nyt sitten olemme kääntyneet myös hiljaisia vastaan.

Syrjimme tyttöjä ja syrjimme poikia, vihaamme äänekkäitä ja kiusaamme hiljaisia. Pilkkaamme hikareita ja nauramme tyhmille. Ollaanpa kyllä ihan kammottavia ihmisiä kaikki tyynni. Ihan pelkkää pahaa penskoille halutaan ja oikein etsitään syytä ivailla ja pilkata, jotta saadaan aikamme töissä kulumaan.  

Ihan aikuisten oikeesti: mitäköhän siellä koulussa on nyt todella mahtanut tapahtua? Mitä tämä naljailu on todellisuudessa ollut? Onko ope yrittänyt törkeästi ehdottaa opetuskeskusteluun osallistumista? Minkä asteinen mielensäpahoittaja mahdat olla ja onko se periytynyt pojalle?

Tulee kyllä vaikea elämä, jos ei mitään kestä.