Raskaaksi vielä 38-40 vuotiaana? Kokemuksia?

Iltatähdellä varmaan "kivaa" kun äitinä on mummo

Juuri ystäväni sai 44 v esikoisensa. Ihan hyvin kaikki sujui.

Itse vaan vierastan noita uusioperheitä. Isommat lapset kärsii näistä iltaTähdistä

Tulin raskaaksi nopeasti 39-vuotiaana. Raskausaika sujui hyvin, ainoastaan loppuraskaudesta oli järjetöntä väsymystä ja herkästi selkäkipuja, jos jotain fyysistä teki.

Vauva-aikakin meni yllättävän lunkisti, pari kuukautta alussa oli sitä väsynyttä vaihetta. Nukuttiin perhepedissä ja elettiin hyvin vauvantahtisesti, en stressannut vauvanhoidosta ja äitiyslomalla oli mukavaa :)

Toisaalta kyllähän miehellekin olisi kiva omia lapsia saada..

Vierailija kirjoitti:

Isommat lapset kärsii näistä iltaTähdistä

Miten?

Ei. Ei, ei, ei, ei, ei. Sanon suoraan että olet ihan liian vanha.

Mä olen vanhojen vanhempien uusperheen iltatähti, isä oli 45 ja äiti 43 kun synnyin, ja vanhemmat sisarpuolet (äidin puolelta) 14 ja 12. Ei meillä koskaan mitään yhteistä ollut, liikaa ikäeroa. Etäisiksi jäätiin.

Olin 25 kun isä kuoli, tästä on nyt kolme vuotta. Äiti vanheni kerralla, on yksinäinen ja tarvitsee apua milloin missäkin. Arvatkaapa, kenen odotetaan hoitavan kaikki? Isosiskoillani on "oma elämä", minulla ei tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat lapset kärsii näistä iltaTähdistä

Miten?

Saattavat kokea jäävänsä syrjään, kun perheen vanhemmilla on yhteinen lapsi, mutta he eivät ole. Varsinkin jos asuvat muualla niin asetelma korostuu.

Eikö tuo ole vielä ihan OK ikä tehdä lapsia tänä päivänä. Toiset saavat esikoisen tuolla ikää.

Ei niitä tartte joka suhteeseen tehdä. Haluaako MIES ITSE jälkikasvua vai onko tää sun oma romanttinen ajatus?

37-vuotiaana itse aloin odottaa, nyt mennään rv 36.

Raskaus ei alkanut helposti, yli vuosi yritettiin ja olin jo luopunut toivosta. Aiemmat lapset saivat alkunsa ekasta ja kolmannesta kierrosta.

Vaivoja on ollut selkeästi enemmän kuin nuorempana. Turvottaa, selkäkipuja, jalkoja särkee, mielialat huonommat. Toisaalta on sellainen varmuus, ei tarvitse jännittää ja stressata. Kaikki järjestyy.

Taloudellinen puoli on nyt varmempi, tietysti tilanne voi keikahtaa tässä työllisyystilanteessa nopeastikin. 

Isot lapset ovat innoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tartte joka suhteeseen tehdä. Haluaako MIES ITSE jälkikasvua vai onko tää sun oma romanttinen ajatus?

Tämä on ihan miehen oma ajatus ja halu saada jälkikasvua. Ja minullakin halu alkaa kasvaa sen myötä :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Haaveina vielä pieni iltatähti uusioperheeseen. Edellisen miehen kanssa 11-12-vuotiaat lapset ja uudella miehelläni ei vielä jälkikasvua ole.

Haluaisin hyviä ja huonoja puolia kuulla tälle idealle :)

Tottakait yrität raskautta, sehä on ihanaa <3

Kautta aikain on naiset synnyttänneet kaikenikäisinä.

Ei riskit ole tuossa iässä yhtään sen ihmeellisemmät kuin nuoremmillakaan. Ainoa on, että raskaaksi ei ehkä ihan heti tule. 

Nykyään yhä useampi saakin lapsi aina vain iäkkäämpänä ja kaikki menee hyvin.

Itse sain toisen lapseni juuri 40v täytettyäni ja kaikki meni upeasti, raskausajasta lähtien. Vauva-aika oli helppo ja tällä kokemuksella kaikki on ollut ihanaa. Olemme velattomia, joten on niin helppoa, kun ei ole rahastakaan mikään kiinni, kuten kun sain esikoiseni nuorena.

Eli ilman muuta AP onnea raskautumisyrityksillenne.

Mä sain lapset 34-vuotiaana kertalaakista ja 36-vuotiaanakin helposti (tulin raskaaksi imettäessäni). Nyt ikää 39, enkä koe olevani ollenkaan liian vanha kolmanteen. Tosin koen, että aikaa ja syliä ei juuri nyt riittäisi kolmannelle. Ajatus oli, että tehdään päätös johonkin suuntaan ennen kuin täytän 40. Jos teillä kaikki kunnossa, niin antaa palaa.

Omani sain alle 35-vuotiaana, mutta työkavereista tosi moni saa ainokaisensa vasta 40 tienoilla. En tiedä tarkemmin kuinka helppoa tai vaikeaa on ollut, mutta ainakin näyttää olevan ihan normaali ikä lapsentekoon. Työpaikan sijainti on Helsinki ja työntekijät avustavaa henkilökuntaa lukuun ottamatta akateemisia.

Ihan normaali ikä toi on vielä raskautua ja kaukana mummoiästä.

En ainakaan itseäni osaisi mummona nähdä nyt, kun olen 40v.

Mistä lähtien 38 vuotias on mummo? Ihmiset elää nykyään 80-100 vuotiaaksi ja alle 40 vuotiaat ovat jo mummoja. Ihan hemmetin pitkä mummokausi kyllä.. 

Jos on hedelmällinen niin mikäs siinä... Ei ole harvinaista että vanhemmallakin iällä tehdään vielä lapsia ja jos ultran ja veriseulojen mukaan terve lapsi tulee, niin sehän on sitten luonnon tarkoitus. Miksi nainen voisi lisääntyä ja munasolut eivät loppuisi jo aiemmin, jos aikuisemmalla iällä lasten tekeminen olisi jotenkin syntiä. Omasta mielestäni lasten tekeminen ja kasvattaminen onkin parempi olla aikuisten puuhaa ja liian nuorien ja keskenkasvuisten ei lapsia vielä tarvitse tehdäkään.

Sisarsuhteet muodustuvat sellaisiksi kuin muodostuvat. Osa pienellä ikäerolla vihaa toisiaan ja osa isoilla eroilla olevat ovat hyvin tiiviisti tekemisissä. Riippuu perheen sisäisestä tunnelmasta ja tavoista. Itse ajattelen, että nuorena jaksoi paremmin valvoa silloin kun lapsi oli kipeä tms. Nyt vanhempana osaan jotenkin nauttia äitiydestä enemmän. Itselläni on muitakin ikäisiäni raskauskavereita ja parhaalla ystävälläni on samanikäinen lapsi. Eli minulla on saman ikäistä äitiseuraa. Lapsi tai lapsen kaverit eivät ole koskaan mitään mummojuttuja heittäneet. Kaverit vain ovat ihmetelleet kun en "ragee" mistään ja sanoneet kivaksi. Valvomisen vaikeus ja samanikäisten äitikavereiden puuttuminen, voi olla niitä negatiivisiä asioita. Lapseni kyllä joutui monesti mukaan juhliin yms. missä toiset lapset ovat vähintäänkin teinejä. Lapsi tuntuu olevan vieläkin porukan maskotti. Ja lapseni osaa käyttäytyä rauhallisesti ja fiksusti, ilman kiukutteluja yms. Keskustelee politiikasta ja on kiinnostunut asioista. Mielestäni äitiyteni on onnistuneempi nyt vanhempana kuin nuorempana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommat lapset kärsii näistä iltaTähdistä

Miten?

Mäkin tahtoisin tietää. Olin 16-vuotias, kun sain pikkusiskon äidin uuden avoliiton kautta, ja se on ollut yksi tähänastisen elämäni parhaista jutuista päästä seuraamaan läheltä lapsen kasvuaa ja kehitystä, ilman että täytyy itse olla lainkaan vastuussa :)

Olen saanut toisen lapseni 38-vuotiaana. Ei mikään iltatähti tosin. Voin tosi huonosti koko raskauden ajan. Pahoinvointi ja väsymys kun alkoi, kestivät sinne äitiysloman alkuun asti. Iällä tässä ei tosin ole mitään tekemistä asian kanssa. Muutoin asiat sujuivat hyvin. Raskausarpia ei tullut, keho palautui kokonaisuudessaan tosi hyvin entisiin mittoihinsa, ja vähän allekin. 

Minulla itselläni on 12 vuoden ikäero sisarukseeni. Olemme eläneet koko ajan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa ikäeron vuoksi, eikä meillä nyt aikuisenakaan ole oikein mitään yhteistä, emmekä ole osanneet tutustua toisiimme. Pikkusisaruksen synnyttyä olin hyvinkin jo murrosikäinen, enkä ollut ollenkaani ilahtunut asiasta, en ole mikään hoivaajatyyppi. Koin ja tein teini-ikää, joka minulle onneksi suotiin. Persoonallisuuserot toki voivat tehdä tilanteesta kuintekin ihan erin, joten ap, onnea matkaan!