Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pääsykokeiden jälkeinen "masennus" ja pettymys
29.05.2016 |
Mun unelma-amnatti on luokanopettaja, mut pääsykokeet meni sen verran heikosti, etten pääse syksyllä opiskelemaan. Ärsyttää, kun uusi yritys on vasta vuoden kuluttua :/
Vuoden joudun odottamaan ja pitämään turhan, ylimääräisen välivuoden (taas).
Mulla on paska työpaikka, jota vihaan.
Rahaa ei ole matkustaa koko välivuotta, vaan oon jumissa tyhmässä työssä, joka ei auta mua tulevaisuuden kannalta mitenkään (ja tässä taloustilanteessa ylioppilaalla ei kauheasti valinnanvaraa ole)
Säästöt riittää ehkä yhteen viikon ulkomaanmatkaan, mutta muuten ei ole vuoteen mitään "iloa" tai "elämisen arvoista" tulossa. Masentaa ja vituttaa :(
Kommentit (14)
Välivuosi on juuri niin turha kuin millaiseksi sen itse tekee. Opiskele vaikka avoimessa yliopistossa jotain, josta on hyötyä myöhemmin opinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Pakko vain ajatella ettei se tilanne vitutuksella parane etkä voi enää jossitella, koe oli ja meni.
Just näin eli teet avoimessa yliopistossa koko ajan kasvatustieteen opintoja. Sitten kun päset sisään sulla on tehtynä jo paljon pois, mikä helpottaa ja nopeuttaa opintoja.
Miksi muuten sun pääsykokeet menee aina huonosti? Jos olet noin motivoitunut niin eikö kannattaisi valmistautua niin, että menevät varmasti hyvin? Vai jäädytkö jotenkin kokeess?
Mikset tee kasvatustieteen perusopintoja avoimeen yliopistoon? Niitä voi suorittaa myös etänä, kurkkaa www.avoinyliopisto.fi Ensi vuonna paremmilla tiedoilla ja taidoilla sisään, saat perusopinnot hyväksiluetuksi ja valmistut hieman nopeammin. Ennen kaikkea pääset jyvälle alan opinnoista ja siitä, että ovatko opeopinnot sinun juttusi.
Aina on hyvä olla olemassa suunnitelmat b ja c. Älä vietä välivuotta, ala toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa. Jos vaikka köy niin, että susta ei koskaan tule luokanopettajaa, et kuiteaan pääsy viettämään ikuista välivuotta paskassa duunissa, vaan voit totetuttaa jonkun muun unelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoin yliopisto maksaa, voisin muutaman kurssin käydä, mutta koko vuoden edestä ei ole rahaa. Mutta pari kurssia aion käydä, kiitos vinkistä!
Mene vanhempiesi luo asumaan niin säästät kustannuksissa ja pääset osaksi vuotta matkustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene vanhempiesi luo asumaan niin säästät kustannuksissa ja pääset osaksi vuotta matkustelemaan.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän. Meillä äiti asuu miehensä kanssa pienessä kaksiossa, isä taas on alkoholisti ja väkivaltaan taipuvainen.
Jos vanhemmilla asuminen olisi vaihtoehto, ap varmaan tekisi niin. Kaikki tuntemani perheen kanssa hyvin toimeentulevat asuivat välivuodet kotona ja matkustelivat puolet vuodesta
Asutko omassa asunnossa? Se vie paljon rahaa. Yritä hakea parempipalkkaista työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene vanhempiesi luo asumaan niin säästät kustannuksissa ja pääset osaksi vuotta matkustelemaan.
Hah. Mut potkaistiin 18-vuotiaana kotoa, eikä sen jälkeen ole apua tarvinut pyydellä koska sitä ei ole annettu. Näin joillain ihmisillä.
Been there, done that! Meni useampi vuosi ennen kuin pääsin opiskelemaan unelma-alaani. Keväät ja kesät olivat yhtä helvettiä monen vuoden ajan. Juuri tuo tunne, jota nyt koet, on musertava, suorastaan lamaannuttava. Hyvä uutinen: se helpottaa, mutta tarvitset vain aikaa. Anna itsesi surra asiaa hetki, mutta ryhdy sitten hommiin uudella tarmolla. Täällä on annettu jo hyviä neuvoja!
Mieti myös itsellesi suunnitelma b, sillä kaikki toiveet eivät toteudu. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettet voisi olla onnellinen. Pohdi, miksi haluaisit olla juuri opettaja: haluatko tehdä työtä lasten kanssa? Missä muussa ammatissa voisit olla lasten kanssa tekemisissä? Olisiko toiseen koulutukseen helpompi päästä sisään? (Tämä lapsiasia oli vain esimerkki, en tiedä todellisia syitäsi.)
Ajan kanssa saatat myös keksiä aivan toisen ammatin ja toimialan, josta kiinnostua. Se ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut ihmisenä.
Pettymys on hirveä tunne, mutta se kuuluu ihmiselämään. Ja olosi helpottuu, usko pois! Kovasti tsemppiä välivuoteen ja uuteen yritykseen! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that! Meni useampi vuosi ennen kuin pääsin opiskelemaan unelma-alaani. Keväät ja kesät olivat yhtä helvettiä monen vuoden ajan. Juuri tuo tunne, jota nyt koet, on musertava, suorastaan lamaannuttava. Hyvä uutinen: se helpottaa, mutta tarvitset vain aikaa. Anna itsesi surra asiaa hetki, mutta ryhdy sitten hommiin uudella tarmolla. Täällä on annettu jo hyviä neuvoja!
Mieti myös itsellesi suunnitelma b, sillä kaikki toiveet eivät toteudu. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettet voisi olla onnellinen. Pohdi, miksi haluaisit olla juuri opettaja: haluatko tehdä työtä lasten kanssa? Missä muussa ammatissa voisit olla lasten kanssa tekemisissä? Olisiko toiseen koulutukseen helpompi päästä sisään? (Tämä lapsiasia oli vain esimerkki, en tiedä todellisia syitäsi.)
Ajan kanssa saatat myös keksiä aivan toisen ammatin ja toimialan, josta kiinnostua. Se ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut ihmisenä.
Pettymys on hirveä tunne, mutta se kuuluu ihmiselämään. Ja olosi helpottuu, usko pois! Kovasti tsemppiä välivuoteen ja uuteen yritykseen! <3
Oho, luin ap:n viestin huolimattomasti, tajusin vasta oman viestini jälkeen, että olit hakenut kouluun jo aiemmin. No, samat neuvot pätevät edelleen: vaikka nyt tuntuu p*skalta, toivoa on. Tärkeintä on, ettet jää tuleen makaamaan.
Ajatus, jonka luin joskus AV:lta: Menestyjä ei ole se, joka ei koskaan kompastu ja kaadu, vaan se, joka nousee kolmannentoista kerran ylös kaaduttuaan sitä ennen kaksitoista kertaa.
Minä niin tiedän tuon tunteen. Olet antanut kaikkesi, luopunut paljosta tai oikeastaan lähes kaikesta päästäksesi johonkin, viimeiset puoli vuotta menneet taas ihan huurussa ja stressissä - sitten jäät rannalle. Kyllä se tuntuu ihan hirveältä ja turhauttavalta. Uskon kuitenkin, että on monia muitakin joilta tirahtaa yksi jos toinenkin kyynel kun tulokset selviävät.
Itse pyrin eläinlääketieteelliseen ja teen kaikkeni päästäkseni sisään. Vaikka tulosten jälkeen harmittaa, että jää "vain" muutaman pisteen päähän niin kannattaa vain hyväksyä tilanne ja pyrkiä seuraavalla kerralla parempaan tulokseen. Itke hetki jos siltä tuntuu tai mökötä viikko, mutta älä pidempään. Kyseessä on kuitenkin sinun nuoruutesi, joten kannattaa tietoisesti päättää haluaako tulevan vuoden kuluttaa itsesäälissä rypien vai toteuttaa itseään ja tehdä asioita, jotka saavat olon tunttumaan hyväksi. Rahaa ei ehkä ole paljoa, mutta on lukuisia asioita jotka eivät juurikaan rahaa vaadi. Toisekseen, on varmasti muitakin asioita jotka saavat onnelliseksi kuin opiskelupaikka, vaikka aina ei ehkä siltä tunnu. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Oletko hakenut koulunkäyntiavustajaksi? Ja samalla voisit opiskella avoimessa yliopistossa kasvatustieteen alan kursseja? Vaikka vuosi tuntuu pitkältä, niin aseta pikku tavoitteita vuoden varrelle unelmaasi varten ja kohta on taas kevät!