Pakkorippikoulujen aika alkaa taas

Ei kai rippikouluun mikään pakko ole mennä. Mutta pakkoruotsista ei välty millään.

Onneksi. Sitä ollaan niin hyvä kristitty malliperhe kun YannicaJonnekin menee rippileirille nih. Viis siitä että tekee sen saadakseen rahaa (mopoon) ja lahjoja. :)))))

Kyllä minä sain lahjoja vaikka kävin Protun riparin sijasta. En ole koskaan kuulunut kirkkoon.

M22

Vierailija kirjoitti:

Onneksi. Sitä ollaan niin hyvä kristitty malliperhe kun YannicaJonnekin menee rippileirille nih. Viis siitä että tekee sen saadakseen rahaa (mopoon) ja lahjoja. :)))))

Herranjumala lopeta tuo typerä nih!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!  Ei siinä ole mitään järkeä, eikä kukaan oikeasti sano niin.

Rippikouluun ei ole pakko mennä eikä varsinkaan konfirmaatioon. Minä suostuttelin teinin riparille, jotta hän voisi siellä ajan kanssa tutustua kristinuskoon ja tehdä oman ratkaisunsa. Ripari oli houkuttelevassa paikassa ulkomailla ja teini meni mielellään. Suoritti riparin siinä missä muutkin ja sai naimaluvan, mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon koska ei kuitenkaan tullut uskoon. Eikä pidetty juhliakaan, mutta käytiin katsomassa toisten riparilaisten konfirmaatio perheen kanssa ja sen jälkeen mentiin vähän fiinimpään ravintolaan.

Jos teini tulee joskus myöhemmin uskoon, niin voi liittyä helpommin kirkon jäseneksi ilman mitään aikuisrippikoulua á la Jere Karalahti.

En tiiä ketää joka ei ois viihtyny rippileirillä. Kavereitten kanssa viikoks riehumaan leirille, ei siellä enää pappi mitään jumalan sanaa puhu, isoset ja ohjaajat riehuu nuorten mukana. Turhaan te jotain käännytystä pelkäätte.

Erottiin kirkosta ja nuo eivät kerta kaikkiaan koske meitä.

Hihhuloikaa keskenänne.

Jotenkin pöljä tuo protuleiri minusta, anteeksi. En ole käynyt riparia kun perheeni ei ole ev. lut., mutta en ole myöskään mennyt millekään korvikeleirille. Väkisin keksittävä joku juttu että nuori saa ne lahjat.

Suurin osa nuorista menee rippileirille, koska ovat kuulleet että siellä on kivaa (toki kun on tytöt ja pojat sekaisin leirillä, ja vielä ne isosetkin). Ja nekin joita on vähän vanhemmat painostaneet menemään, huomaavat että siellä on ihan kivaa. Siellä on toki kaikenlaista mitä nuorilla aina tulee, romansseja ja ihastumisia, kissatappeluja ja poikien tappelujakin ehkä, mutta kaikenkaikkiaan, harva haluaa jäädä sen kokemuksen ulkopuolelle. Eikä varmaan ne lahjatkaan ole pahitteeksi, monet saa rahat mopokorttiin ja mopoon ym. tai ainakin vähän jotain kivaa ylimääräistä. Suurimmalle osalle suomalaisia se on edelleen osa aikuistumisriittejä, suvussa juhlitaan aina vuorollaan jokaista joka tulee siihen ikään, onhan se kurja jos yksi jää ilman sitä suvun huomiota.

Onneksi ei ole sukulaisia jotka pääsisivät ripille. Ei tarvitsko rippijuhlissa kärvistellä.

Minusta rippikoulu ja rippileiri olivat todella mukavia, vaikken uskonnollinen olekaan.

N22

Onneks mun teini ei mee, ei tarvi järjestää juhlia. Mutta mummonsa ja kumminsa on aivan suruissaan ja loukkaantuneita. Eiköhän se oo jokaisen oma asia meneekö kuuntelee satuja viikoks. Mun aikana se kesti 2 viikkoo, ja hauskaa oli kyllä.

Onneks mun teini ei mee, ei tarvi järjestää juhlia. Mutta mummonsa ja kumminsa on aivan suruissaan ja loukkaantuneita. Eiköhän se oo jokaisen oma asia meneekö kuuntelee satuja viikoks. Mun aikana se kesti 2 viikkoo, ja hauskaa oli kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Rippikouluun ei ole pakko mennä eikä varsinkaan konfirmaatioon. Minä suostuttelin teinin riparille, jotta hän voisi siellä ajan kanssa tutustua kristinuskoon ja tehdä oman ratkaisunsa. Ripari oli houkuttelevassa paikassa ulkomailla ja teini meni mielellään. Suoritti riparin siinä missä muutkin ja sai naimaluvan, mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon koska ei kuitenkaan tullut uskoon. Eikä pidetty juhliakaan, mutta käytiin katsomassa toisten riparilaisten konfirmaatio perheen kanssa ja sen jälkeen mentiin vähän fiinimpään ravintolaan.

Jos teini tulee joskus myöhemmin uskoon, niin voi liittyä helpommin kirkon jäseneksi ilman mitään aikuisrippikoulua á la Jere Karalahti.

Miksi ylipäätään käydä joku (aikuis)rippikoulu tai liittyä kirkkoon? Naimisiin pääsee ilmankin samoin hautaan ja lapsikin saa nimen ilman kirkoa. Toki jos halua jonkun joka jatkuvasti keventää omaa lompakkoaan niiin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään käydä joku (aikuis)rippikoulu tai liittyä kirkkoon? Naimisiin pääsee ilmankin samoin hautaan ja lapsikin saa nimen ilman kirkoa. Toki jos halua jonkun joka jatkuvasti keventää omaa lompakkoaan niiin sitten.

Jos tulee uskoon ja kokee luterilaisen kirkon hengelliseksi kodikseen ja haluaa sen vuoksi liittyä jäseneksi. Uskovan elämässä on aika tärkeää, että on joku hengellinen koti, joku porukka johon kuuluu ja jonka kanssa jakaa sitä uskovan elämää. 

Jos ei tule uskoon, niin kirkon jäsenyydessä ei tietenkään ole mitään järkeä. En näe jäsenyydessä järkeä myöskään niiden kohdalla, jotka on tiedottomina vauvoina liitetty jäseniksi ja jotka aikuisenakin roikkuvat jäseninä, vaikka eivät ole uskossa.

Typerintä teinien laumasieluisuutta mitä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä ketää joka ei ois viihtyny rippileirillä. Kavereitten kanssa viikoks riehumaan leirille, ei siellä enää pappi mitään jumalan sanaa puhu, isoset ja ohjaajat riehuu nuorten mukana. Turhaan te jotain käännytystä pelkäätte.

Minä en viihtynyt. Nyt sitten tiedät ainakin yhden.

Ai alkaa? Eräs tuttavapiirin nuori kävi oman riparinsa pari vuotta sitten jo hiihtolomalla, joten ei sitten tarvinnut kesällä enää sitä ajatella. :)

Minut pakotettiin rippileirille. Rippikoulua vastaan minulla ei ollut mitään, mutta sitä vitun leiriä. Olin koulukiusattu ja samalla leirille oli tulossa kiusaajia. Koulussa sen riitti 6h/päivä, mutta leirillä se on 24/7 kymmenen päivän ajan. Äiti kyseli, että onko päiväripareita muttei ollut, joten leirille sitten vaan. Poisjääminen ei tullut kysymykseen, koska MITÄ NE IHMISET SITTEN SANOO. JA et kai sinä aio ruunankummiksi jäädä?? Pieni paikkakunta, jossa kukaan ei saanut poiketa valtavirrasta vaan kaikki piti tehdä totutun kaavan mukaan. Lahjatkaan ei olleet kummoisia, rippiristi ja jotain koruja. Ei rahaa.

Erosin kirkosta 31-vuotiaana esikoista odottaessani. Ahdistuin ajatuksesta, että lapsi pitää kastaa ja ennen kaikkea sille pitää hommata kummit. Äitini tietysti järkyttyi kun ei päässyt ristiäisiin ja joutui kertomaan naapureille ettei lastamme kasteta (me asumme 600km päässä).

Lapsemme ovat opiskelleet koulussa Et:tä ja käyneet protuleirin. Emme ole järjestäneet protujuhlia muuta kuin oman perheen kesken joten ei tullut lahjoja. Nimiäisiäkin vietimme vain keskenään.

Aika harva nuori siellä riparilla on naama norsunvitulla. Monelle se on tärkeä hengähdystauko perheestä, pääsee hetkeksi olemaan oma itsensä eikä ole jatkuvasti vanhempien marmatuksen kohteena. Saa tehdä omia päätöksiä, oppii kantamaa vastuuta ryhmänä (tiskivuoro...) ja on vähän kuin päiväkodin jatkokurssilla eli oppii odottamaan vuoroaan, oppii kuuntelemaan, oppii kertomaa itsekin ja oppii kunnioittamaan muita.

Rippikoulussa on johtotähtenä kristillinen sanoma ja sen myötä monet moraaliopit. Nuorella on aikaa pysähtyä miettimään, mitä itse on ja mitä haluaa olla.

Rippijuhla ja lahjat siihen päälle on ihan OK juttu, mutta iso osa nuorista menisi riparille joka tapauksessa.