Miten jotkut osaa puhua sellaista taidepuhetta jostain taideteokista?

Ihmettelen huuli pyöreänä taidekouluja käyneitä tai muuten ns. kulttuuriväkeä, jotka taidenäyttelyissa käyvät pitkiä keskusteluja, joissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Siis että esim. samassa maalauksessa kaikki näkevät jotain samaa "oman aikansa synkkyyttä" tai "viittauksia kansallisromantiikan naiskuvaan" tai mitä ikinä. Ja taulussa joku musta pallero ja keltainen viiva. Ymmärtävätkö ne keskustelijat oikeasti toisiaan, vai sanooko yksi vain jotain ja muut myötäilevät perässä? Siis osaan kyllä kuvailla näkemiäni tauluja omien tuntemusteni ja mielikuvien perusteella, mutta tätä en ole ikinä ymmärtänyt, että miten voidaan olla heti samaa mieltä mitä jossain abstraktissa taulussa on nähtävissä, miten kaikki voi nähdä sen saman? Tarvitaanko tähän maisterin paperit taidekoulusta?