Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten ikäero 2,5 vuotta - kokemuksia?
aapee
27.05.2016 |
Olen aina ajatellut, etten halua lapsia pienellä ikäerolla. Mutta niinhän siinä kävi, että plussasin ja ikäeroksi tulossa tuo 2,5 vuotta. Onko kenelläkään mitään positiivista sanottavaa tästä ikäerosta? Uhmaikäinen & vastasyntynyt -yhdistelmä kauhistuttaa.
Kommentit (20)
Meillä on kaksi poikaa tuolla ikäerolla. Alku oli vähän hankalaa, mustasukkaisuutta oli ilmassa, toisaalta isoveli halusi myös kovasti hoivata pienempäänsä :)
Nyt pojat ovat 8 ja 6, parhaita kavereita vaikka luonteiltaan täydelliset vastakohdat. Välillä taistelevat, mutta sopivat kymmenen minuutin sisään. Nytkin kököttävät sohvalla saman peiton alla ja katsovat telkkkaria.
Meille tuo ikäero on ollut ihan täydellinen, vauva-ajat menee vähän kuin automaattisesti peräkkäin ja ennen kuin huomaat, sinulla on kaksi yllättävän itsenäistä pikkuihmistä, joista on vielä seuraa toisilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla esikon ja keskimmäisen välissä 2v 4kk ja aika passeli väli. Isompi on jo sen verran iso, että ei tarvitse ihan joka hetki olla auttamassa ja oppii nopeasti olemaan pienen vauvan kanssa. Nyt ovat jo kohta 6v ja 3,5v ja ikäero mahdollistaa monet yhteiset mukavat jutut, mutta ei kuitenkaan aiheuta liian kovaa kilpailua, kun ikäeroa on kuitenkin vähän enemmän.
Meillä oli ensimmäisen vuoden ajan tuplarattaat käytössä, jotta esikoinenkin vielä pääsi väsähtäessään kyytiin unille. Päiväuniaikaan ikäerosta oli myös hyötyä, kun molemmat nukkuivat ekan vuoden ajan.
Meillä ikäeroa 2v ja 3kk. Kun selvittiin kuopuksenkin vaipparallista, niin alkoi helpottaa. Lapset ovat jo kouluiässä ja olleet aina parhaat ystävät. Esikoinen on aina ollut ns helppo lapsi, mutta tuo nuorempi on varsinainen vaahteramäen eemeli. Ihania ovat ja paljon yhteisiä juttuja ja kavereita!
Ap tässä: Kiitos ihanat. Kiva kuulla kannustavia kommentteja. Ehkä me pärjätään. Esikoinen on vilkas tapaus - jos meillä käy tuuri niin ehkä uusi tulokas on leppoisampi tapaus. Vaan eihän sitä voi tietää. Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia teiltä :)
Meillä oli kanssa just tuo 2,5 vuoden ikäero, mielestäni oikein passeli vaikka minuakin kauhistutti aluksi. Olihan se aluksi vähän rankkaa, mutta niinhän vauva- ja taaperoaika yleensä onkin (meillä oli vielä kuopuksen sydänleikkaus 4 kkn iässä mutta selvittiin kaikesta :)). Nykyään 16- ja 13-v menee edelleen hienosti, ja ihan kiva kun ovat molemmat jo noin isoja, ja varmasti elämä paljon helpompaa kun ei tarvitse kahden ihan eri-ikäisen erilaisia tarpeita/menoja huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienellä ikäerolla? Ihan tavallinen ikäero toi noin 2v tuntuu olevan.
Meillä esikoisen ja keskimmäisen välillä on 2 vuotta ikäeroa ja keskimmäisen ja nuorimman välillä 1.5 vuotta. Kyllä sitä kummasti jaksoi kaikkien koliikkien ja uhmien läpi arkea puskea. Näin jälkikäteen ajateltuna mietin, että jonkinlaista (tervettä?) hulluutta kai toikin oli ja nyt jos pitäisi samaan ryhtyä, pitäisin ajatusta mielipuolisena.
Kaikesta huolimatta, enemmän niitä hyviä puolia kuitenkin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ekasta kolmesta vuodesta ei paljon hyvää sanottavaa kyllä ole. Nyt ovat 11v ja 8v, nyt on ihan hyvä juttu. Ovat samaa sukupuolta ja vaikka todella eriluonteisia, kiinnostukset on samansuuntaisia, niin onhan heistä myös seuraa toisilleen.
Meillä esikoinen oli 2,5-vuotias, kun KOLMAS syntyi.
En muista tuosta ajasta jälkikäteen enää mitään, joten päättelen noin pienien ikäerojen olleen aika rankkaa koko perheelle.
Uhmaikäinen ja vauva kuulostaa kamalalta, mutta kaikesta selviää. Mäkin elän vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienellä ikäerolla? Ihan tavallinen ikäero toi noin 2v tuntuu olevan.
No onhan tuo pieni ikäero. Ei se, että kahden vuoden ikäero on muotia, tee ikäerosta suurta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli 2,5-vuotias, kun KOLMAS syntyi.
En muista tuosta ajasta jälkikäteen enää mitään, joten päättelen noin pienien ikäerojen olleen aika rankkaa koko perheelle.
Uhmaikäinen ja vauva kuulostaa kamalalta, mutta kaikesta selviää. Mäkin elän vielä!
Voin kuvitella miten rankkaa. Hatunnosto!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnosta kysyn että miten muuten eroaa (2,5 v ikäero) 2 vuoden ikäerosta... tai kolmen? Onko puolella vuodella mitään merkitystä? Kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli 2,5-vuotias, kun KOLMAS syntyi.
En muista tuosta ajasta jälkikäteen enää mitään, joten päättelen noin pienien ikäerojen olleen aika rankkaa koko perheelle.
Uhmaikäinen ja vauva kuulostaa kamalalta, mutta kaikesta selviää. Mäkin elän vielä!
Voin kuvitella miten rankkaa. Hatunnosto!!
Samoin täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn että miten muuten eroaa (2,5 v ikäero) 2 vuoden ikäerosta... tai kolmen? Onko puolella vuodella mitään merkitystä? Kokemuksia?
On sillä puolella vuodella ja etenkin vuodella iso merkitys tuossa iässä, kun isompi lapsista alkaa siirtyä taaperovaiheesta pikkulapsivaiheeseen. Kuten sen ikäisistä huomaa muutenkin, niin kehitystasossa on suuret erot vielä tuossa vaiheessa. Tempperamentista ja luonteesta sitten riippuu onko helpompaa aiemmin vai myöhemmin, sitä kun on aika mahdotonta ennustaa miten isosisarus pikkuvauvaan ja uuteen perheyhteisöön sopeutuu.
Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta ikäeroa pikkuveljeeni on juurikin tuo 2,5 vuotta. Se oli kivaa kun pystyttiin ja haluttiin leikkiä samoja leikkejä mutta toisaalta mitään kilpailuasetelmaa ei päässyt syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta ikäeroa pikkuveljeeni on juurikin tuo 2,5 vuotta. Se oli kivaa kun pystyttiin ja haluttiin leikkiä samoja leikkejä mutta toisaalta mitään kilpailuasetelmaa ei päässyt syntymään.
Minä olen aina ajatellut sen niin, että jos ikäero on kyllin pieni samoihin leikkeihin, on se kyllin pieni myös kilpailuun. Sisaruksien luonteista ja vähän perheen muustakin dynamiikasta on sitten kiinni, leikkivätkö lapset yhdessä vai kilpailevatko vai riitelevätkö vai kaikkia noita.
Mikä teitä joitain äitejä oikein vaivaa? Uskomatonta jos kahden lapsen kanssa ei selviäisi ihan hyvin!
Ajatelkaa nyt ennen vanhaan vaikka vielä joskus 50-luvulla kun lapsia oli joka talossa yleensä vähintään neljä ja jossain jopa kymmenen. Tälläkin hetkellä Suomessa esim lestadiolaisilla helposti 10-15 lasta.
Vähän suhteellisuuden tajua! En sano tätä ilkeyttäni, mutta vähän ihmettelen!
Itselläni kolme lasta alle kahden vuoden ikäeroilla ja loistavasti pärjätty!
Kyllä ap sinäkin varmasti selviät! Luota itseesi ja näe lapset ihanana asiana eikä taakkana.
Minusta 2-3v on ihanteellinen. Sen pidemmällä välillä sisarussuhteet voivat jäädä etäisiksi, pienemmällä taas eivät välttämättä tule nähtyinä yksilöinä.
Meillä ikäeroa 4v, ja se on mielestäni liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä 1,5 v. ikäero. Rankkaa ja hektistä on, mutta riippuu paljon lasten luonteista. Meillä esikoinen on aina ollut vaativa lapsi, kuopusta helpompaa taas saa etsiä. Nyt ovat 1 v. ja 2,5 v. Leikkivät jo yhdessä. :)