Miehellä kuume, miten itse fiilikseen?
Heipä hei,
kun olen täällä viestejä selaillut, näyttää siltä, että olen pahasti vähemmistössä ongelmani kanssa... mutta ajattelin silti kysyä neuvoa, kohtalotovereiden mielipidettä, tai sitten vain avautua, kun en muutakaan osaa tehdä parhaillaan.
Eli meillä miehellä on kova vauvakuume, ollut jo jonkinaikaa, mutta itsellä on sellainen olo kuin olisi itsekin vielä ihan lapsi. Tekee pahaa nähdä aina miehen surullinen ilme, kun hän haaveilee pikkuisesta, ja tokaisee sen jälkeen, että no ehkä hänen haaveensaa joskus 10 vuoden päästä voisi olla edes totta. Itselle vielä riittäisi vallan mainiosti olla kahdestaan miehen kanssa (olen 23v) ja touhuta kaikkea, mitä ei lapsen kanssa välttämättä ehtisi tehdä.
Vauvakuumetta ei minulla koskaan ole ollut - onhan ne lapset kivoja ja suloisia, mutta that' s it. Paniikki iskee, tuleeko sellaista vauvakuumetta edes ikinä? Miten sellaisen huomaa? Miltä vauvakuume edes tuntuu?
Miten te olette saaneet innottoman miehenne (tai miten itse olette innostuneet) lapsen hankintaan? Pelkään masentavani mieheni, kun en halua edes ajatella vielä tällä hetkellä lasta sekoittamaan mukavasti menevää arkeamme. Kissanpennun kyllä voisin ottaa... ;)
Ajatuksia? Kaipaisin jotakin kommentointia asian kanssa painiskelleilta!
Heippa! Meillä asiat toisinpäin. Minä kuumeilen, iskä ei niinkään. Kirjoittelen nyt kuitenkin sinulle jos siitä vaikka olisi jotakin apua.
Vauvakuume on aika hassu juttu ja se on oikeasti ikävää jos ei kumppani lämpene. Sanoisinko turhauttavaa. Me nyt onneksi olemme päässeet asiassa kompromissiin. Toivottavasti tekin jonain päivänä.
Lapsi on suurista suurin asia ja neuvoni on sinulle, että et tee mitään sellaista jota et itse halua. Jos vauvakuume ei ole sinussa herännyt vielä, kerro se reilusti miehellesi. Kyllä se sinun kuumeesi aikanaan tulee. Miehesi on tietysti ikävä odotella, mutta kyllähän hyvää kannattaa odottaa. Et kertonut puolisosi ikää, mutta sinä ainakin ehdit vielä vauvoihin hurahtaa.
Kommentoit jotakin sen suuntaista, ettet ole niinkään vauvaihminen. Tiedätkö en ollut minäkään. Lapsoset ei herättäneet oikeastaan mitään tunteita. Sitten yhtenä kauniina päivänä huomasinkin ajattelevani ainoastaan vauvoja ja perheenperustamista.
Itse uskon, että jos kumppanit oikeasti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja suhde toimii vauvakuume herää luonnostaan.
Hankkikaa vaikka se kissa alkajaisiksi. Lemmikki on oikeasti hyvä " lapsenkorvike" . On yllättävää miten paljon jo yhteinen eläinystävä voi välejä lujittaa ja opettaa sitoutumista.
Mekin otimme koiran vuoden alussa, kun ei ukko vielä lapsentekoon lämmennyt. Nyt ollaan opeteltu ottamaan koiraa huomioon kaikissa päätöksissä ja kasvatuksellisista asioista on jouduttu keskustelemaan vakavasti. Paljon on muutama kuukausi opettanut ja nyt saatiin yhteinen sävel siihen vauva-aikatauluunkin. Suhteemme tuntuu vakaamalta kuin pitkiin aikoihin.
Voimia sinulle jotta jaksat sitä kuumeistasi kuunnella ja kerro hänelle omat toiveesi avoimesti. Paljon aurinkoisia kevätpäiviä ja hyviä kissa-kauppoja ;)