Irtisanoutuminen raskausaikana!
Pakko pähkäillä asiaa ihan näin aloituksen muodossa.
Oma tilanne tämä: Olen äippäloman sijainen yksityisessä firmassa, joka tarjoaa yöhoidon palveluja vanhustenhoidossa. Olen siis pelkkä yöhoitaja (yksin teen yöt), töitä on yleensä 2 vapaata, 2 yötä, 2 vapaata, 3 yötä. Työ alkaa olla fyysisesti raskasta, vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia ja siten myös käännöt ym. ovat lisääntyneet. Lisäksi valvominen ei enää luonnistu vaikka kuinka päivisin nukkuisin. Työmatkaa tulee yli 40km suuntaansa, joten tämäkin on jo nykyisin suuri riski ajellessani umpiväsyneenä kotiin.
Haluan siis irtisanoutua, minullahan on siihen täysi oikeus. Ainut vaan on, että joku lukko mulla on: en uskalla. Hitto! Nyt jo kolmatta päivää oon meinannut soittaa pomolle, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi. Raskaus ei ole mikään sairaus tietenkään, mutta tämä kolmas lapsi ei tosin ollut mielessäkään silloin, kun työsopparin tein, mut minkäs sille vauvakuumeelle voi.
Sairaslomien varaan en halua jäädä roikkumaan, koska edeltäjäni oli paljon saikulla odotusaikanaan, eikä siitä tykätty. Hänellä on siis vakipaikka, itse olen määräaikainen. Tiedän saavani moitteet pomolta, sillä paikkakunnalle, missä olen töissä, on hankala saada edes sijaista. Mutta eihän se minun ongelmani olisi, tietenkään..
Kaikkea sitä murehtiikin, mutta olisko täällä joku lohduttava kommentti, etten ihan täysi ääliö ole. Tiedän myös, että ainakin pätkiä ois naapurikaupungista tarjolla ja työmatkakin pienenisi puolella.
-piias- rv 11+4
Kommentit (19)
.. muutaman kerran tavanneena.
1) työnantajalta kuukauden irtisanomisaika ja
2) työntekijältä kahden viikon irtisanoutumisaika (jos työsuhde kestänyt alle vuoden)
ap
Mielestäni sinun kannattaa keskustella pomosi kanssa asiallisesti. Kerrot, että olet raskaana etkä jaksa tehdä fyysisesti noin raskasta työtä. Mietitte mitä kannattaa tehdä. Kyllä määräaikaisen sopimuksen tosiaan voi purkaa yhteisellä sopimuksella, itsekin olen niin tehnyt. Missään nimessä ei kannata polttaa siltoja ja irtisanoutua noin vain.
Toisaalta sun ei kannata miettiä sitä, tykkäävätkö siitä jos olet saikulla vai ei, siihenkin sulla on täysi oikeus ja työnantajan pitää olla tietoinen, että työntekijätkin sairastuvat! Sulla on ilmeisesti (kuten minullakin) kiltin työntekijän syndrooma, eli ajattelet enemmän työnantajaa kuin itseäsi omalla kustannuksellasi, mutta muista että nyt kannat vastuuta myös tulevasta lapsestasi ja hänen hyvinvoinnistaan.
Tsemppiä ratkaisullesi!
Jos irtsanot itsesi, niin joudut karenssiin, etkä saa työttömyyskorvausta 3kk ajalta. Vai onko sinulla toinen työpaikka tiedossa vai pärjäisittekö miehen tuloilla?
Sairaslomalla saisit sentään jotain rahaa. Niin ja nyt sua voi varmasti väsyttää, mutta kuukauden päästä voi olla energinen olo ja jaksaisit taas töitä!
-piias-:
.. muutaman kerran tavanneena.1) työnantajalta kuukauden irtisanomisaika ja
2) työntekijältä kahden viikon irtisanoutumisaika (jos työsuhde kestänyt alle vuoden)ap
Eli jos ette ole työnantajan kanssa työsopimukseesi kirjanneet irtsanomisehtoja, niin et voi irtisanoutua. Toki työsuhteen purkaminen _saattaa_ onnistua, jos työnantaja siihen suostuu. Voi kyllä pistää hanttiin ja voit joutua korvaamaan heille aiheuttamasi menetykset (uuden henkilön palkkaus jne. ).
Eli älä nyt tee mitään äkkinäistä!!! Ja ota yhteys ensiksi liittoon ja kysy sieltä neuvoa, jos tosiaan saikku ei sinulle riitä.
.. öisin lukea tapittaa noita viisaita tekstejä :D
Luin sen äsken uusiksi itsekin ja nyt päivänäöllä ymmärrän paremmin suomenkieltä kuin öisin *wink*
ap -eikun saikulle siis
Olen irtisanoutunut kaksi kertaa määräaikaisesta työsuhteesta. Ensimmäisellä kerralla lähtiessäni opiskelemaan ja toisella saatuani vakipaikan muualta. Molemmissa tapauksissa oli irtisanoutumisaika kaksi viikkoa. Toisella kerralla ei pomokaan ollut varma miten tulisi toimia, mutta työsopparin mukaan irtisanoutumisoikeus oli.
Yleisesti on käytännössä tapa, että jos sopimuksessa on tietty päivä, on työntekijä velvoitettu siihen asti työt tekemään.
En nyt sitten tiedä oliko tästä mitään apua, mutta minulla siis kaksi määräaikaista on voinut katkaista.
Ja jouduin vain olemaan vielä työssä sen irtisanoutumisajan(2 viikkoa).
Mitään korvauksia yms ei vaadittu eikä pomo edes maininnut,että en saisi purkaa määräaikaista sopparia.
On lukenut vähän hämmästyneenä näitä viestejä. Kirjoitetaan kuinka on oikeus sairaslomaan mikäli työolosuhteen tuntuvat epämiellyttäviltä kun ollaan raskaana alkuvaiheessa?
En enää ihmettele yhtään työnantajien arastelua palkata nuoria naisia jos jo viikolla 11 jäädään saikulle kun on puolen tunnin työmatka ja yötyö väsyttää.
Mielestäni pähkäilijän kannattaa olla työnantajalle rehellinen ja keskustella mitä voitaisiin tehdä.Esim. voiko joku päivävuorolainen vaihtaa hetkeksi vuoroja tai löytyy muita ratkaisuja. Sairaslomalle hakeutuminen tulisi tapahtua koska on sairas.
Itse juttelin esimiehen kanssa ja vähensimme matkustamistani niin etten lennä Euroopan ulkopuolelle ja sain tulla aamuisin myöhempään jos oli paha olo, istuin sitten illalla vastaavasti pitempään.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Että työni on ainoastaan yötyötä, koko firma siis pelkkiä yöhoitsuja täysi. Ja saikkua on meidän firmassa saatu mm. isän kuoleman takia, eihän sekään ole mikään sairaus (enkä sitä kenellekään toivokaan).
ap
munkin mielestä kannattaa yrittää keskustella pomon kanssa ennen kun irtisanoudut. irtisanoutuminen tuntuu aika radikaalilta ratkaisulta. tilanteesi on tietysti vaikea, kun firmassa on vain yötyömahdollisuus. ehkä tilanne tosiaan helpottaa alkuraskauden jälkeen (tätä ainakin itse odotan kuin kuuta nousevaa).
Edellisellä ihmettelijälle toteaisin, että tuskin kukaan ilman syytä sairaslomalle alku- keski- tai loppuraskaudesta haluaa. kuten piias sanoi, sairaslomaa saadaan ja pyydetään mitä erilaisimmissa tilanteissa, (perhesyyt, sairaudet, mielenterveysongelmat, ja tietysti omat lomat) ja syynä on käsittääkseni työkyvyn menettäminen, ei aina sairaus vaikka leikkauksena.
a.
Kommentoinpa minäkin, että lääkärihän se päättää määrääkö sairauslomaa vai ei. Oikeus siihen on jos työssä ei jaksa raskauden takia, ja tässä tilanteessa nimen omaan määrätään sairauslomaa, jottei tilanne pahenisi. On hieman eri asia hakea raskaana sairauslomaa. Eli aina ei tarvita varsinaista sairautta siihen, että sairauslomaa myönnetään.
Eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa keitä kannattaa palkata työhön, työntekijöinä on ikävä kyllä sellaisiakin jotka sairaanakin tulevat työpaikalle ikävin seurauksin...
Hoitajan työ on fyysisesti ja henkisesti raskas ammatti, jota voi olla vaikea ymmärtää täysin, ellei ole koskaan vuorotyötä tehnyt, saati tätä ammattia harjoittanut.
Painavien vanhusten nostaminen, vuorotyö itsessään, tarkkuutta vaativat lääkehoidon toteutus ja fyysisen voinnin arviointi itsessään ovat raskaita myös. Harmi, että alamme on alipalkattu ja -arvostettu. On siis hieman eri asia istua lentokoneessa pitkiä matkoja, kuin valvoa öitä vanhusten parissa, joita täytyy paljon vielä autella...*Kaikella hyvällä tahdolla ja kunnioituksella esitän oman mielipiteeni/arvioni työn fyysisestä raskaudesta* Valvominen yöllä ei ole elimistölle aivan normaali tila sinänsä, vaan sekin kuormittaa jo valmiiksi elimistöä. Tästäkin aiheesta löytyy varmasti paljon tutkimustietoa esim. netistä, millaisia muutoksia yötyö ihmisen elimistöön aiheuttaa väliaikaisesti...
Olen täysin samaa mieltä, että seuraukset myöskin tällä alalla voivat olla kohtalokkaat, mikäli ihminen itse ei ajoissa tunnista omaa sairauttaan/väsymystään ja hakeudu sairaslomalle. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys ovat aivan riittäviä syitä sairaslomalle hakeutumiseen ja ellei joku niitä koe, niin olkoon sitten siitä onnellinen.
Tässä raskaudessa olen itse selvinnyt vähemmällä kuin viimeksi, onneksi noita em. ei ole ollut tällä kertaa.
Mielestäni terveydenhuoltoalan ihmiset ovat jo uhrautuneet aivan riittävästi, on kohtuutonta vaatia nuortakaan ihmistä olemaan töissä, johon oma fyysinen vointi ei sillä hetkellä riitä. Omassa työpaikassani on kysymättä raskauteni otettu huomioon sillä tavoin, ettei n. puolen välin jälkeen yövuoroja tarvitse enää tehdä.
Mukavaa ja onnellista odotusaikaa kaikille!
t.Saraida rv 18+1
Mä en miettisi työnantajaa, koska ethän sä sinne tod.näk. enää mene töihin. Jos vaan taloudellisesti pärjäätte. Tietty voisit yrittää etsiä jotain päivätyötä sijaisena. Mutta itse olen ainakin irtisanoutunut sijaisuudesta, siirryin silloin muualle mistä sain vakipaikan mutta jos työttömäksi jää on joku karenssiaika työttömyyskorvauksessa.
ps. tietty sun väsymys helpottuu kun pääset alkuraskauden yli tod.näk. mutta työn raskaus onkin sitten ihan toinen juttu.
Ymmärrän tilanteesi hyvin ja kehottaisinkin sinua hakemaan sitä sairauslomaa. Voisit myös keskutella esimiehesi kanssa ja kertoa tilanteesi ja pyytää että työsopimus päätettäisiin sopimalla.
Toimin itse henkilöstöpäällikkönä ja sanoisin tuntevani työlainsäädäntöa melko hyvin. Tosiasia on kuten jo aiemmin kerrottiin, että määräaikainen sitoo työsuhteen molempia osapuolia ellei työsopimukseen ole erikseen kirjattu irtisanomisehtoa. Se että joku on kaikesta huolimatta irtisanoutunut määräaikaisesta työsuhteesta ilman työnantajan korvausvaatimuksia, voi ajatella että pomo on ollut reilu. Työnantaja voi tosiaan viime kädessä oikeusteitse vaatia työntekijää korvaamaan sitä palkkaa vastaavan määrän, jonka työsopimuksen oli tarkoitus jatkua. Se kuinka moni työnantaja tähän ryhtyy on sitten aivan asia erikseen. Eihän työnantaja usein kuitenkaan halua väkisin pitää ihmisiä palkkalistoillaan sillä eipä siinä työnantajakaan kovin paljoa voita. Pakon alla työskentelevä henkilö ei nimittäin ole kovin motivoitunut työhönsä. :)
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle!
Emmi
kahden viikon irtisanomisajalla!! Toisessa paikassa jopa lopetin aikaisemmin (noin viikon päästä irtisanomisestani) kun asia pomolle sopi.
Ennen kuin teet mitään hätiköityä, kannattaa selvittää onko asialla vaikutusta äitiyspäivärahaasi tms etuuksiin. Järkevintä olisi toki saada uusi työpaikka ennen irtisanoutumista. Onneksi hoitoalalla on ilmeisesti aika hyvä työtilanne. Toivottavasti löydät kevyempää työtä raskausajaksi. Toivottavasti pääset määräaikaisesta työsopimuksesta irti. Pakko se ei ole, mutta ilmeisesti kuitenkin aika yleistä.
sitten (en kyllä ollut raskaana)!
Olin siis töissä määräaikaisella sopimuksella, hoitoalalla yksityisessä paikassa. Syy miksi uhkasin irtisanoutua oli se, että osastonhoitaja sanoi minulle etten saisi pitää kesälomaa!
Minähän siitä suutuin ja marssin oh:n luo ja kysyin kuinka pitkä on irtisanomisaikani? Oh meni ihan hiljaiseksi ja sanoi että pari viikkoa!!! Seuraavana päivänä hän tuli sanomaan minulle että meinaanko oikeasti lähteä ja sanoin että joo jos ei kesälomaa saa! Niinpä sain kesälomani!
Ja samassa työpaikassa puoli vuotta myöhemmin sovimme oh:n kanssa, että aikaistetaan työsopimuksen loppumista, koska pääsin kouluun!
Minulla oli onneksi ymmärtäväiset työnantajat :)
Saako yleensäkään määräaikaisesta sopimuksesta irtisanoutua? Tietääkö joku? Mä oon jostain syystä kuvitellut, että ei sais.
Eri asia sit on, haluaako työnanataja väkisin ketään töissä pitää. Vois olla, että tossa tapauksessa tulisi sitten vaan jäätyä sairaslomalle.