Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Pakko päästä purkamaan jonnekin.

Oma anoppi-suhteeni on just sieltä kauheimmasta päästä. Kaikki meni hyvin aluksi kun seurustelin mieheni kanssa muutaman vuoden ajan, mutta sitten kun kerroimme, että menemme naimisiin niin helvetti pääsi irti. En ollut sopiva puoliso miehelleni ja anoppi aneli, että mieheni eroaisi ennen kuin liian myöhäistä. Kaikki mitä teimme oli kuin loukkaus häntä kohtaan. Kun kuuli, että menemme kirkossa naimisiin niin sylkäisi meitä päin (hän siis ei kuuluu kirkkoon) . Joka kerta kun kävimme kylässä sain kuulla törkeitä loukkauksia ja toivotti anoppi jopa ihan päin naamaa mulle, että toivoo etten koskaan voisi tulla raskaaksi. Lopulta hän kirjoitti miehelleni kirjeen, jossa kertoi että hänellä ei ole enää poikaa jos päättää mennä naimisiin nyt valitsemansa vääränlaisen naisen kanssa. Sen koommin emme ole anopista kuulleet mitään. Siitä on jo useampi vuosi kulunut ja onhan se miehelleni ollut todella raskasta. Hän oli ihan shokissa ja niin yllättynyt että omasta äidistä kuoriutui varsinainen peto. Mutta viime vuodet olemme aikalailla hyväksyneet sen tosiasian, että anoppi on mikä on eikä hän ole enää osa meidän elämäämme.

Nyt olen raskaana ja mieheni ei edes halunnut kertoa tätä uutisista vanhemmilleen mutta he kuulivat uutisen muuta kautta. Yhtäkkiä anoppi on lähestynyt meitä, laittanut kirjeitä tulemaan kuinka on innostunut lapsenlapsesta. Mitään anteeksipyyntöä ei totta kai sieltä suunnasta ole tullut ja millään tavalla ei hän sivua noita edellisten vuosien kauheuksia mitä on meille sanonut. Me mieheni kanssa olemme vain hiukan ihmetelleet että mistä moinen innostus.
No nyt sitten kun olemme antaneet hiukan vastakaikua, vastanneet ihan neutraalin ystävällisesti hänen kirjeisiin niin se ääni kellossa taas muuttui tutumpaan. Jatkuvasti hän kyselee mieheltäni että mitä olemme ostaneet vauvallemme ja totta kai aivan kaikki on väärin ja huonoa ja pilaamme lapsen. Hän asuu nykyään vähän kauempana meistä ja onkin jo varaamassa lasketun ajan tienoille matkaa ja hotellihuonetta meidän naapurustosta että voi tulla hoitamaan vauvaa. Mä vaan en suoraan sanottuna millään ihmeellä ikinä uskaltaisi jättää omaa lastani kahdestaan tuon anoppini kanssa. Niin sairas vaikutelma hänestä on jäänyt minulle, jopa aika mielipuolinen. Onhan hänellä oikeus tavata lapsenlapsensa mutta minun mielestäni hänellä tämän kaiken jälkeen ei ole mitään oikeutta ikinä arvostella meitä vanhempina tai arvostella lastamme.
Ehkä jos anoppi pyytäisi anteeksi tai edes jollain tapaa ilmoittaisi olevan pahoillaan viime vuosien tuskasta mitä on meille aiheuttanut niin voisin harkita jonkinlaista luottoa häntä kohtaan mutta nyt luotto on nollassa.
Mieheni mielestä on aivan ihanaa, että hänen äitinsä on nyt niin innostunut lapsesta, mutta mä en vain pysty unohtamaan kaikkea. Anopin ajatteleminen ahdistaa jatkuvasti ja jopa pelottaakin syntymättömän lapsemme puolesta. Miten edetä tällaisessa tilanteessa?

Kommentit (18)

Vierailija

No siis jos ei ole pyytänyt anteeksi ja edelleen arvostelee, niin ei ole mitään oikeutta edes tavata lasta. Miksi olisi? Miksi jonkun mielenvikaisen, ilkeän ihmisen oikeus olisi olla lähellä viatonta vauvaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Oikein tosi "anoppi".. eihän sinun tarvitse jättää lasta koskaan yksin anopin hoitoon. Jos anoppi tulee kylään niin ole aina itse läsnä..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko hän yh äiti tuo anoppi? Ainoa lapsi tuo miehesi?

On leski ja hänellä on myös tytär, joka on reilusti miestäni nuorempi. Mieheni kuitenkin on tavannut siskoaan ilman anoppia näiden vuosien ajan. On varmasti siskonsakin ottanut raskaasti tämän, ettemme enää ole saaneet käydä heillä kotona kylässä.

ap

Vierailija

Kirjoita anopille vaikka kirje kaikesta mitä ajattelet, jos et kehtaa päin näköä sanoa.

Mä en kyllä ottaisi avosylin vastaan tuollaista ihmistä, vaan jättäisin kokonaan huomiotta. Ei se lapsenlapsi ole mikään ihmisen oikeus, joten turha luikerrella takaisin, jos on käyttäyttynyt kuin mielipuoli (ja käyttäytyy edelleen).

Meillä sikäli sama tilanne, että miehen äiti on epäluotettava juoppo, joka ajattelee vain itseään ja mä olisin täysin valmis jättämään koko ihmisen elämämme ulkopuolelle , mutta mies empii. Ymmärrettävää sinänsä koska on kuitenkin hänen äitinsä, vaikka paska sellainen on ollut ja on edelleen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No siis jos ei ole pyytänyt anteeksi ja edelleen arvostelee, niin ei ole mitään oikeutta edes tavata lasta. Miksi olisi? Miksi jonkun mielenvikaisen, ilkeän ihmisen oikeus olisi olla lähellä viatonta vauvaa?

Näin mäki ajattelin ennen, mutta jotenkin olen muuttanut mielipidettäni siihen suuntaan että en halua että meidän aikuisten riidat koskee syntyvää lastamme että hänen ei kuuluisi olla osallinen siihen. Mutta toisaalta en luota anoppiin enää pätkän vertaa, joten en tiedä millainen lapselapsi-mummo-suhde siitäkin kehkeytyisi...
Olisiko vain parempi unohtaa koko asia ja sanoa tulevalle mummille, että ei tarvitse enää vaivautua.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kirjoita anopille vaikka kirje kaikesta mitä ajattelet, jos et kehtaa päin näköä sanoa.

Mä en kyllä ottaisi avosylin vastaan tuollaista ihmistä, vaan jättäisin kokonaan huomiotta. Ei se lapsenlapsi ole mikään ihmisen oikeus, joten turha luikerrella takaisin, jos on käyttäyttynyt kuin mielipuoli (ja käyttäytyy edelleen).

Meillä sikäli sama tilanne, että miehen äiti on epäluotettava juoppo, joka ajattelee vain itseään ja mä olisin täysin valmis jättämään koko ihmisen elämämme ulkopuolelle , mutta mies empii. Ymmärrettävää sinänsä koska on kuitenkin hänen äitinsä, vaikka paska sellainen on ollut ja on edelleen.

Olen kirjettäkin miettinyt. Pelkään vain, että jos avaan taas vanhat riidat auki niin tämä kaikki vain pahenee. Olisiko parempi että mä ja mieheni vain antaisimme anteeksi kaiken ilman hänen anteeksipyyntöä. Ei sekään niin ihanaa ole riidoissa elää ja kuunnella sitä sadattelua meistä joka käänteessä. Mutta tämä nykyinenkin tilanne ahdistaa. Just nyt tuntuu sitlä että en haluaisi että lapsenlapsemme edes näkisi koskaan kauheata isoäitiä. Jotenkin jo se, että kun anoppi sanoi että toivoo että en koskaan tulisi raskaaksi ja sitten kun miettii vatsassa potkivaa vauvaani niin tulee ihan kamala olo.
Ymmärtäisin jos hän olisi muistuttanut ehkäisyn tärkeydestä jos olisimme olleet teinejä noihin aikoihin mutta olimme jo ihan reilusti yli kaksikymppisiä. Nyt mieheni on kolmekymppinen ja mä pari vuotta perässä.

No ei ole helppoa tuokaan tilanne, kun anoppi on alkoholisti. Ymmärrän niin hyvin tuon ajatuksesi, että se kuitenkin on miehesi äiti vaikkakin paska sellainen. Itse en kauheasti uskalla sanoa enää mitäán negatiivista anopista miehelleni. Tiedän että hänkin tietää oikein hyvin miten kamalat nämä viime vuodet ovat olleet ja jos ovat olleet raskaita mulle niin vielä ihan varmasti miljoona kertaa raskaampia miehelleni.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos ei ole pyytänyt anteeksi ja edelleen arvostelee, niin ei ole mitään oikeutta edes tavata lasta. Miksi olisi? Miksi jonkun mielenvikaisen, ilkeän ihmisen oikeus olisi olla lähellä viatonta vauvaa?

Näin mäki ajattelin ennen, mutta jotenkin olen muuttanut mielipidettäni siihen suuntaan että en halua että meidän aikuisten riidat koskee syntyvää lastamme että hänen ei kuuluisi olla osallinen siihen. Mutta toisaalta en luota anoppiin enää pätkän vertaa, joten en tiedä millainen lapselapsi-mummo-suhde siitäkin kehkeytyisi...
Olisiko vain parempi unohtaa koko asia ja sanoa tulevalle mummille, että ei tarvitse enää vaivautua.

ap

Meinaatko, että anoppi ei yrittäisi manipuloida lasta kun kerran omankin lapsensa hylkäsi kun tämä valitsi sinut?

Jalo ajatus, että lapsi on syytön huonoihin väleihinne, mutta kun anoppi on tuollainen, tuskin hän osaa käyttäytyä sinua kohtaa kuin ihminen lapsen ollessa paikalla, joten lapsi kyllä tulee ynmmärtämään, ettei äiti ja mumni tule toimeen. Se on raskasta lapselle.

Lapsi ei tee mitään mielenvikaisella mummilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos ei ole pyytänyt anteeksi ja edelleen arvostelee, niin ei ole mitään oikeutta edes tavata lasta. Miksi olisi? Miksi jonkun mielenvikaisen, ilkeän ihmisen oikeus olisi olla lähellä viatonta vauvaa?

Näin mäki ajattelin ennen, mutta jotenkin olen muuttanut mielipidettäni siihen suuntaan että en halua että meidän aikuisten riidat koskee syntyvää lastamme että hänen ei kuuluisi olla osallinen siihen. Mutta toisaalta en luota anoppiin enää pätkän vertaa, joten en tiedä millainen lapselapsi-mummo-suhde siitäkin kehkeytyisi...
Olisiko vain parempi unohtaa koko asia ja sanoa tulevalle mummille, että ei tarvitse enää vaivautua.

ap

Eli haluat lapsen keskelle teidän riitoja? Anoppi sekaantuu ja arvostelee ja sä oikeasti luulet, että se on lapselle hyväksi? Ei lapsi tarvitse anopin kaltaista ihmistä elämäänsä. Et todellakaan voi jättää heitä kahdestaan.

Parempi olla kokonaan välit poikki. Muuten itket viiden vuoden kuluttua täällä sitä, kun anoppi edelleen koko ajan arvostelee ja haukkuu sua, mies puolustaa äitiään ja vaatii sua antamaan 4v:n mummolaan kesäksi, "kun on lapsella oikeus olla mummon kanssa".

Jotta välinne voisivat edes korjaantua, teidän täytyisi istua alas yhteisen pöydän ääreen ja käsitellä niin mennyt kuin keskustella tulevasta. Tuntosarvet ehdottomasti pystyyn tuollaisesta yhtäkkisestä tungusta teidän elämään! En ainakaan itse haluaisi tuollaista anoppia samoille nurkille vastasynnyttäneenä esikoistani kärkkymään... Ensimmäiset 3 vuotta jopa anteeksipyynnön/kattavan ja perusteellisen keskustelun jälkeen ei lapsi saisi jäädä ikinä kahden anopin kanssa. En tiedä, voiko tuollaisten asioiden jälkeen luottamus enää palautu ja kannattaako se edes.

Vierailija

Moikka, otan osaa. Meillä vastaavanlainen tilanne. Nuorimmaisia lastenlapsia anoppi ei ole edes nähnyt, koska ei millään tavoin pahoittele tai peru sanomiaan syviä loukkauksia erityisesti minua, mutta myös miestäni kohtaan. On yritetty keskustella monet kerrat, tuloksetta. Minä olen ajatellut asian niin, että säälin häntä ja hän menettää enemmän, mutta minun täytyy pitää kiinni rajoistani ja opettaa lapsillenikin tervettä itsekunnioitusta. Kaikkea ei tarvitse sietää.

Ja kyllä, anoppini oli yh ja mieheni hänen ainoa lapsensa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis jos ei ole pyytänyt anteeksi ja edelleen arvostelee, niin ei ole mitään oikeutta edes tavata lasta. Miksi olisi? Miksi jonkun mielenvikaisen, ilkeän ihmisen oikeus olisi olla lähellä viatonta vauvaa?

Näin mäki ajattelin ennen, mutta jotenkin olen muuttanut mielipidettäni siihen suuntaan että en halua että meidän aikuisten riidat koskee syntyvää lastamme että hänen ei kuuluisi olla osallinen siihen. Mutta toisaalta en luota anoppiin enää pätkän vertaa, joten en tiedä millainen lapselapsi-mummo-suhde siitäkin kehkeytyisi...
Olisiko vain parempi unohtaa koko asia ja sanoa tulevalle mummille, että ei tarvitse enää vaivautua.

ap

Pidä tiukat rajat! Anoppi kuulostaa ihmiseltä joka vie koko käsivarren jos antaa pikkusormen. Kohta sinua haukutaan huonoksi äidiksi ja et tee mitään oikein vauvan kanssa. Teitte ehkä suuren virheen kun ikinä sallitte anopin olla osallisena elämäänne.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla