Lapsi kinuu synttärijuhlia mutta en jaksa järjestää tai edes nähdä ihmisiä.

Oot kyllä itsekäs ämmä

Onko lapsella isää? Voisko hän järjestää pienet juhlat?

Juu ja lapsen etu. Anna rahaa mäkkärisynttäreihin

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

Ei kannata ryhtyä äidiksi jos ei edes sen itselleen hankkimansa lapsen syntymää jaksa juhlistaa.

Koita vaan jaksaa lapsesi vuoksi. Itse järjestin lapselleni isot lastenkutsut vaikka edellisenä päivänä olin pyörtynyt ja sain lievän aivotärähdyksen ja taustalla vielä hirveä masennus äskettäin tapahtuneen keskenmenon vuoksi :( En tiedä miten jaksoin, mutta en vain halunnut tuottaa lapselleni pettymystä. Jos saisit vaikka ystäviltäsi apua järjestämiseen tms. auttaisiko se?

Miksi hankit lapsia jos haluat olla itsekäs ja laiska paska joka ei välitä lapsesta tarpeeksi edes järkätäkseen juhlia tämän tärkeänä päivänä? Olisit jättänyt lisääntymättä niin nyt saisit maata perse homeessa ja sormet pillussa tekemättä mitään.

Joo, en minäkään jaksaisi ja siitä huolimatta ensi viikolla on kahdet synttärit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

Ei kannata ryhtyä äidiksi jos ei edes sen itselleen hankkimansa lapsen syntymää jaksa juhlistaa.

Jotkut jopa tappavat lapsensa masennuksissaan. Mitä jos sä opettelisit vähän empatiaa ja olemaan tuomitsematta noin kiivaasti tuntematonta jonka elämäst et tiedä yhtään mitään. 

Kyllä lapsi ansaitsee synttärit ja jos on iso auttaa ja tekee itse juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

No voi jukra, kyynel. Lapsi ainakin on kohta masentunut, ja ihan syystä.

Voisitko ajatella niin, että kerran se kirpaisee ja sitten on taas vuodeksi ohi. Ei ne lapset kohta sitten enää halua synttäreitä. Järkkää edes ne kaverisynttärit. Usko pois, siitä tuler sinulle ja lapselle hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

Masentunutkin pystyy ulkoistamaan synttärit, jos ei jaksa järjestää niitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

No voi jukra, kyynel. Lapsi ainakin on kohta masentunut, ja ihan syystä.

Kuka tahansa olisi masentunut jos sunkaltaisen riivinraudan ja kotkan kohtaisi. Kyynel. Toivottavasti putoat korkealta ja lujaa.

Valitettavasti tämä on yksi juttu elämässä joka vaan on ihan pakko, ainakin kaverisynttärit. I feel you, inhoan synttäreiden järjestämistä mutta onneksi ne on vain kerran vuodessa per nenä. Älä tee mitään tarpeetonta jos tuntuu siltä ettet jaksa. Jos kaverisynttäreitä varten tunnin järjestelet paikkoja lapsesi kaverit ei erota eikä välitä onko lattia luututtu vai ei. Kaupasta jätskiä, karkkeja, sipsejä, limpparia.

Miksi et jaksaisi järjestää juhlia ja nähdä ihmisiä? Avaisitko hieman enemmän tilannettasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä itsekäs ämmä

Tällaista tää on. Ei mitään muuta kuin halveksuntaa ja arvostelua sen jälkeen kuin äidiksi ryhtyy. 

Ehkä ap on masentunut.

Ei kannata ryhtyä äidiksi jos ei edes sen itselleen hankkimansa lapsen syntymää jaksa juhlistaa.

Jotkut jopa tappavat lapsensa masennuksissaan. Mitä jos sä opettelisit vähän empatiaa ja olemaan tuomitsematta noin kiivaasti tuntematonta jonka elämäst et tiedä yhtään mitään. 

Mitä jos sä osoittaisit sitä empatiaasi ihan käytännössä, ja menisit järkkäämään ap:n lapselle ne synttärit? Ettei jää se sunkaan myötätunto vaan tyhjiksi sanoiksi.

Koita nyt vaan jaksaa.

Mihinkäs ap katosi?

Se ei jaksa meitä.