Miksi vanhemmat ihmiset polttavat vähemmän kannabista?
Olisiko syynä se että on sinut itsensä ja maailman kanssa eikä tarvitse päihteillä ja paeta todellisuutta? Alko ja kannabis ovat heikkojen ihmisten valinta.
Kommentit (19)
Kannabis taitaa olla laitonta. Itse juon viiniä.
Siksi että kannabis ei ollut meidän nuoruudessamme juttu ja vanhemmiten harvemmin ketään kiinnostaa uusien huumausaineiden testailu. Alkoholihan on toki vitun hyvää. En oikein yleensäkään ymmärrä muiden huumausaineiden kuin alkoholin ideaa, jota juon maun vuoksi.
No esim mulle on ihan sama miten mahtavat fiilikset sillä aineella muka saa mutta en halua olla missään tekemississä sen ummehtuneelta paskalta haisevan savupaskan kanssa. Olen täysin selvinpäin onnellisimmillani, enkä halua kehooni minkäänlaisia myrkkyjä, joita voin realisesti ja suinkin vain vältellä. Kannabis ja alkoholi on valinta, ei mikään lammasmainen pakkokokeilu.
Jostain syystä ärsyttää, kun alkoholia sanotaan "alkoksi". Alko on se kauppa, mistä alkoholi haetaan.
Etenkin vanhemmat ihmiset tätä harrastavat.
Varmaan siksi, että he ovat jo ehtineet näkemään, mitä kannabis saa aikaan. Itselläkin muutama tuttu on enää pelkkä ihmisen kuva. He kun ovat laajentaneet tajuntansa niin isoksi, että ihminen on kutistunut olemattomaksi.
Minusta kannabis on lääke. Käytin sitä kun olin vakavasti sairas. En tunne tarvetta käyttää lääkkeitä terveenä.
No itse en allekirjoita tuota ollenkaan. Sodan jälkeen ihmiset sai ihan laillisesti kaikenlaisia huumeita reseptillä, kunnes ne kiellettiin. Sen jälkeen kova propaganda varsinkin kannabista vastaan on ollut aika hurjaa.
Tunnen moniakin vanhoja ja keski-ikäisiä, jotka pössyttelevät tai ovat aikoinaan pössytelleet. Vanhempana sitä vain ei huudella samalla tavalla ja edelleen kannabiksen käytön yllä on vahva tabu. Tiedän jopa lääkäreitä ja muita ns. Korkealla yhteiskunnassa olevia, jotka polttavat sauhuja ja käyttävät kokaiinia.
Tietoja näistä ei ole, koska leima huumeidenkäyttäjillä on niin vahva.
Koska he haluavat pitää ajatuksensa ja toimintakykynsä mielummin terävinä kuin sumeina ja jumittavina.
Sivusta seuranneena jatkuva kannabisen pössyttely passivoi ihmistä aivan helvetisti ja puhe sekä ajattelu on selvästi hitaampaa. Ei kuulemma enää edes tee ruokaa kun ei "kehtaa" vaikka kaikkia raaka-aineita olisi kaappi pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä ärsyttää, kun alkoholia sanotaan "alkoksi". Alko on se kauppa, mistä alkoholi haetaan.
Etenkin vanhemmat ihmiset tätä harrastavat.
Ota vähäm kantsua ja chillaa äläkä nipota.
Itse kyllä tunnen moniakin vanhoja ihmisiä, jotka tykkäävät nauttia henkoset silloin tällöin.
Mitä tarkoitat vanhemmilla ihmisillä? Tunnen lähinnä 40-50 vuotiaita jotka toisinaan polttelee kuten minäkin. Olen siis 45 että olenko jo vanhus?
Vierailija kirjoitti:
No esim mulle on ihan sama miten mahtavat fiilikset sillä aineella muka saa mutta en halua olla missään tekemississä sen ummehtuneelta paskalta haisevan savupaskan kanssa. Olen täysin selvinpäin onnellisimmillani, enkä halua kehooni minkäänlaisia myrkkyjä, joita voin realisesti ja suinkin vain vältellä. Kannabis ja alkoholi on valinta, ei mikään lammasmainen pakkokokeilu.
No tämä riippuu siitä, mitä onnellisuudella tarkoitat. Jos se on jokin naistenlehtien keksimä, määrittelemätön asia, niin ehkä joo. Jos taas se on aivokemiallinen asia, niin olet väärässä. Jollekin se voi tarkoitttaa vaikka dopamiinin kohonneita tasoja, jollekin toiselle vaikka serotoniinin ja oksitosiinin, mutta se on varma, että päihteillä nuo tasot saadaan normaaliolotilaa korkeammaksi, hetkellisesti ainakin. Pidempiaikaista onnea päihteistä ei tietenkään saa.
Olen 42 ja kyllä mun nuoruudessa oli kannabidta tarjolla ja monia muitakin aineita. Samoin lienee ollut vanhempieni nuoruudessa 1960-luvun lopulla.
Itse en käytä, enkä viihdy käyttöjen seurassa, koska kannabis todellakin passivoi. Mulla on siihen liikaa tekemistä ja illanvietot sohvalla pilveilevien köyttöjien kanssa on tylsiä.
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kannabista käytettiin Suomessa lääkkeenä ja ravintolisänä. Ruotsin punainen risti valmisti Maltos Cannabis –nimistä ravintolisää, jota myytiin myös Suomessa.
Silloin kannabista eli hamppua kasvoi talojen seinustalla tai ryytimaassa - ja sitä jopa poltettiin, päihtymistarkoituksessa.
Vuoden 1892 Uusi Suometar –lehdessä mainostetaan Cannabin-jauhoja. Mainoksessa kerrotaan, että ”Juutalaiset meidänkin maassa käyttävät hampunsiementen emulsionia (maidostetta) ravinto- ja nautintoaineena ja he väittävät, että se pitää heidät hyvässä terveydessä sekä lihottaa. Hamppukasvin kukista ja siitä hartsista, valmistetaan tuota tunnettua ”haschisch”-nimistä juovutusainetta, joka ei, kuten opiumi, jätä mitään ilkeää jälkipakotusta eikä tee päätä raskaaksi eikä yleistä väsymystä.”
Tämä on ensimmäinen kirjallinen maininta kannabiksen käytöstä nautintoaineena Suomessa.
Isorokko piinasi suomalaisia 1700-luvulta 1920-luvulle asti, jolloin rokotukset vihdoin nujersivat taudin.
Kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju raportoi kannabiksen lääkekäytöstä isorokkoon.
Lääketukun hinnastossa vuodelta 1909 gramma kannabiksen kukintoa maksaa 15 markkaa.
Kannabis löytyy myös vuoden 1937 farmakopeasta eli lääkeaineluettelosta. Kuvauksen mukaan kyseessä on nimenomaan yrtti, Herba Cannabis indica, eli puhdasta marihuanaa.
Kerta annos: puoli grammaa.
Päiväannos: kaksi grammaa.
Kannabista sai apteekeista pitkälle 1950-luvulle asti. Kannabisuutetta käytettiin osana lääkeseoksia. Sitä valmisti muun muassa Tampereen Rohdos Oy, joka nykyään tunnetaan nimellä Tamro.
Apteekeissa myytyä lääkekannabista poltettiin myös nautintoaineena.
1960-luvulla kannabis katoaa apteekeista. Samalla sen käyttö päihteenä kuitenkin yleistyi. Hasista kulkeutui Suomeen matkailijoiden mukana muun muassa Marokosta, Afganistanista, Pakistanista ja Libanonista. Vielä 1960-luvulla myyjät eivät ole varsinaisia huumekauppiaita, vaan käyttäjiä, jotka rahoittavat omaa käyttöään myymällä pieniä määriä kannabista tuttavilleen.
Kannabiksen käytöstä tuli rikos Suomessa vuonna 1966, jolloin tuli voimaan huumausaineasetus. Samalla tuli laittomaksi myydä, välittää, luovuttaa toiselle tai muulla tavoin levittää kannabista.
Joulukuussa 1967 nimimerkki “Liimatainen” kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä alkoholismista:
"Jos nuorukainen myy 10 grammaa marijuanaa, joka ei tee kissankipeää sen polttajalle, hän saa sakkoa tai vankeutta. Se on tietenkin oikein, sillä marijuana on vaarallinen nautintoaine. Mutta ministeriö, jonka tulee vastata maan raittiusoloista, sallii naurettavaan hintaan myydä sellaista alkoholia, joka kuin rotanmyrkky tappaa sen vakituisen nauttijan. Mikä oikeusvaltio tämä on?"
Nimimerkki Liimatainen oli presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Myöhemmin sama kirjoitus julkaistiin Kekkosen tekstikokoelmassa Nimellä ja nimimerkillä (Otava 1977).
Varsinainen huumausainelaki tuli voimaan 1972. Lopulta arpa ratkaisi suuressa valiokunnassa, ja kannabiksesta tuli laiton aine Suomessa.
Lähde: Yle http://yle.fi/teos/huumesuomi/kannabis/
Mitäs tämä jatsitupakka oli mitä me tyttöjen kanssa poltettiin silloin 1930?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tämä jatsitupakka oli mitä me tyttöjen kanssa poltettiin silloin 1930?
Jatzitupakka, karibian nortti ja mitä näitä nimiä onkaan? Samaa kivaa niillä tarkoitetaan.
Vanhemmat pitää käyttönsä paremmin salassa.
Oliskohan siksi että vanhempien ihmisten keskuudessa on usein perinteinen kielteinen asenne huumeisiin?
Alkoholia kyllä käyttävät vanhemmat ikäryhmät yhtä lailla kuin nuoremmatkin, ellei enemmänkin.
Itse tykkään sekä alkoholista että kannabiksesta, enkä pidä itseäni heikkona ihmisenä. En minä mitään todellisuutta pakene, vaan nautinpa vaan välillä vähän erilaisesta versiosta todellisuudesta ja itsestäni.