Ekan luokan matikan opetus?

Minusta matikan opetus on nykyään järkevämpää kuin omassa nuoruudessani. Aloitin peruskoulun 80-luvulla ja matikassa aloitettiin opiskelemalla jotain joukko-oppia (alkio, unioni jne.). Oli melko vierasta pienen koululaisen arkimaailmaan verrattuna.

Nykyään opiskelevat ensimmäiset luokat käytännön läheistä matikaa, mikä minusta hyödyllistä. Yksi ero omaan kouluaikaani on se, että matikka ei ole pelkästään mekaanista laskemista. Toki laskurutiinit ovat tärkeitä. (Ja kertotaulukin opetellaan edelleen ulkoa.) Mutta mekaanisen laskemisen lisäksi ainakin meidän lasten koulussa käytetyssä kirjasarjassa on soveltavia tehtäviä, joita ei voi ratkaista mekaanisella laskutaidolla. Tekisi mieleni sanoa mensa-tyyppisiä tehtäviä. Kuviopäättelyä jne. Arvelen, että sellaiset tehtävät kehittävät ajattelua, vaikka omat lapseni eivät niissä tehtävissä olekaan loistaneet.

Mukavaa koulun aloitusta! Opettajalta varmasti saa oppilaan tasoa vastaavia monisteita tehtäväksi. Pulma voinee olla siinä, että opettaja tai koulunkäyntiavustaja ei ehdi opastamaan muita edellä olevaa oppilasta vaan hän saa ratkaista tehtävät yksikseen ilman aikuisen ohjausta.

Tämä on mielestäni nykyisen koulujärjestelmän ongelmakohta. Erot osaamistasossa ensimmäisellä luokalla oppilaiden välillä ovat huikeita. Viidenteen luokkaan mennessä erot ovat tasaantuneet. Osittain ehkä hyväkin. Mutta hukata sellaisen oppilaan kykyjä, jolla olisi kapasiteettia enempäänkin? Vain koska ei ole resursseja tukea lahjakkaan oppilaan kehittymistä?

Käsittääkseni ekaluokan matematiikassa on tärkeä sisäistää ns. sydänparit (1+9, 2+8, 6+4 jne). Näiden hahmottaminen antaa pohjan matematiikan oppimiselle myöhäisemmällä iällä. Jos haluat itse opettaa vaikeampia tehtäviä niin tuskin opettajaa se haittaa.

onko joku kokenut, että lahjakas lapsi on saanut tukea ja ohjausta oppimiseensa koulussa/opettajalta?

  t. nro 2

vai lahjakas on opelle helppo oppilas ja saa opiskella yksinään eteenpäin?