Mitä minun pitäisi tehdä?
Tuntuu, että asiat leviävät käsiini ja en saa otetta mistään. Ennen oli vielä joku tolkku juomisessa, uhkapeleissä ja arjen pyörittämisessä, osasin lopettaa ajoissa ja päässäni puhui vielä järki.
Löysin rakkaan äitini kuolleena vähän aika sitten, oli kiirehtinyt olla ainakin viikon ja haju oli levinnyt kaikkialle.
Suruvaihetta en ole vielä käynyt läpi, käyn töissä, harrastuksissa ja näen kavereita. En osaa kohdata tunteitani, liikun robottimaisesti päivästä toiseen.
Kunnes alkoholinkäyttö lähti käsistä. Toki ennenkin minulla on ollut jo hieman ongelmakäyttäytymistä alkoholin kanssa, mutta ei mitään tällaista.
Olen juonut viikon aikana 2 litraa vodkaa, pari viinipulloa, muutama litra olutta ja siideriä, 0,5L viskiä ja baareista en ole edes laskenut mitä juonut. Viikon aikana.
Osasin ennen pelata vain parilla kymppiä rahapelejä, nyt pelasin puolet palkastani kännissä ja tuntuu, että kaikki hajoaa käsiin heti kun kosketan.
Tutut kyselee miten pärjään äitini kuoleman kanssa ja vastaan voivani hyvin. Tosiasiassa asuntoni on sotkuinen, roskat ja astiat homehtuu sisälle ja elän sotkun keskellä, syömättä ja viinaa juoden joka päivä. Viinapäissäni mietin vain, että voisin hypätä alas parvekkeelta. Lopettavani työt, lähteväni kauas pois.
En ole hakenut mitään kriisiapua, kun olen ajatellut, että tämä olisi vain alkushokkia äitini kuolemasta ja verisen ruumiin näkemisestä, mutta enpä tiedä.. Olen juonut nyt pari kuukautta, mietin pitäisikö hakeutua AA-kerhoon, onko se oikea paikka minulle? Vai kriisiterapiaan?
Mihin minun pitäisi mennä, kun en kykene kasvokkain myöntämään avun tarvetta? Tekisi mieli vain itkeä. Selvinpäin en tunne mitään, joten en koe tarvetta hakea apuakaan. Toisinaan tuntuu, että olen tunteiltani kuollut.
Tunnekylmä. Sieluton.
Ehkä kriisiterapia sittenkin?
Kommentit (7)
Voisiko töiden kautta päästä alkoholivierotukseen? Työterveys? Onko sinulla sisaruksia tai muita omaisia? Myönnä ongelma jollekin. Toivottavasti saat apua etkä selänkääntöä.
Ja jos vaan on mahdollista, kerro jollekkin läheiselle, miten sulla oikeasti menee. Se auttaa jo paljon.
Eilen tissuttelin selvinpäin 16 kaljaa. Tänään vain 14. Olo on kuin selvällä.
Karua sanoa mutta tällaisethan ovat mitä parasta lääkettä kansantaloudelle. Rahaa laitetaan kiertoon kuin viimeistä päivää.
Hei.
Juu, uskon, että kriisiterapia voisi tehdä hyvää.
Tuntuu, että pääni hajoaa. En pysty syömään, kun ruumiin tuoksu tulee mieleeni ja alkaa oksettaa.
En kykene edes yhdistämään sitä tilannetta, sitä kehoa omaan äitiini. En pysty ymmärtämään, että se näky oli oma äitini. Ja nyt sattuu, otin shotin. Tiedän, ettei alkoholi auta tilannetta, päinvastoin se pahentaa tätä ahdistusta.
Pitänee varailla aikaa, toivottavasti sieltä osaisivat auttaa. Jos unilääkkeet saisi, ettei tarvitse juoda itseänsä uneen.
Tuntuu vain, että ainoastaan humalassa kykenen itkemään ja tuntemaan. Olen nuori vielä, ei edes "aikuinen" ja lähipiirissä ei ole ketään, kuka osaisi asian kanssa auttaa.
Ehkä uskallan varata aikaa. Ennenkuin se tästä pahemmaksi muuttuu. Koen vain suurta tarvetta esittää vahvaa aikuista nuoremmille sisaruksille. Että kyllä se isosisko hoitaa kuolinjärjestelyt. Katsoin kun nuorimmainen sisaruksista itki ja hetken olin jopa kateellinen.
Suosittelen ensi alkuun sitä kriisiterapiaa. Soita oman kunnan psykiatriselle polille, mistä järjestyy akuuttiaika. He voivat ohjata sut ensin katkaisuun, jos tuntuu ettet omin voimin saa lopetettua. Sulla on nyt juuri se oikea hetki katkaista tuo, ilman että alkoholisoidut täysin etkä voi enää koskaan haistaakaan alkoholia.. se että kirjotat tänne on hyvä merkki. Soita aamulla psykiatriselle polille?