elämä hukassa

Synnyin perheeseen jossa vanhemmat kävivät töissä, isä raksalla ja äiti siivosi. Sitten niille alkoi maistua alkoholi ja jäivät lopulta työttömiksi. Koulussa kiusattiin ku hain äidin kanssa kaupasta kaljaa ja kuivillakin keleillä minulla oli jalassa kumisaappaat tai kirpputorilta ostetut pari numeroa isommat lenkkarit.. Oli häpeää niin paljon. Ruokaa ei ollut, koulussa olin ujo ja päädyin viettämään aikaani kaverin kanssa joka oli laihiksella ja hänen seurassaan koulussakaan en syönyt mitään. Halusin opiskella, löytää hyviä ystäviä mutta vanhempani ohjasivat suoraan sossuun jossa minut nolattiin kun luulivat etten itse halua mitään tehdä. Katsoivat syyttävästi ja työkkärissäkin kysyttiin mitä vanhemmat tekevät työkseen ja sen mainittua minusta ei ollutkaan mihinkään. On ollut raskasta tarpoa tälläistä elämää kun kotoa saadut elämänohjeet eivät kanna ja heti leimataan tyhmäksi ja saamattomaksi. Olen ollut töissä opiskellut yms mutten silti tiedä elämäni suuntaa. Tuntuu että kaikki tekevät jotain jossain mutta olen ihan pihalla kaikesta. En tunne sukulaisiani kun ei heihin saanut pitää lapsena yhteyttä. Ahdistaa kulkea kauniiden talojen ohi jossa isolla porukalla vaikka grillataan. Minä olen yksin enkä tiedä miten tästä eteenpäin. En voi kuitenkaan valehdella elämästäni mitään mutta jos puhun totta niin ei kukaan kaipaa jotain lähiökasvattia sielunkumppanikseen saati kaverikseen..