Lue keskustelun säännöt.
En tiedä missä muualla tästä avaituisin tai keltä kysyisin
14.05.2016 |
Enkä edes tiedä miten otsikoisin.
Olen itse joutunut oman isäni hyväksikäyttämäksi 6-12-vuotiaana.
Meni vuosia ennenkuin pääsin miespelostani ja seurustelun alussakin meni pitkään ennenkuin päästin miestä lähelle.
Olimme olleet yli 10 vuotta yhdessä kun tulin yllättäen raskaaksi. Meni vuosia että kaikki omat lapsuudenkokemukseni olivat kokonaan pois mielestä.
Olemme aina olleet mieheni kanssa tasavertaisia kasvattajia. Mieheni on aina osallistunut sekän lapsenhoitoon että kotitöihin.
Nyt lapseni on 6-vuotias ja ne normaalitilanteet, kun lapsi on isänsä kanssa, vaikka vain ulkona pyöräilemässä tai kaupassa, on alkaneet aiheuttaa mulle ahdistusta ja tuomaan muistoja mieleen. Nyt havahduin siihen kun ajattelin että tapahtuiko jotain kun kävivät kahdestaan mummolassa.
Tiedän että olen vainoharhainen ja nämä pelot johtuvat ainoastaan omista kokemuksistani, enkä voi oman vainoharhaisuuteni takia rajoittaa lapsen ja isänsä kahdenkeskistä aikaa.
Miten pääsen näistä peloistani eroon?
Psykoterapiassa kävin pari vuotta mutta siellä lähinnä käytiin läpi äitini aiheuttamia traumoja, kun äidilläni on skitsoaffektiivinen häiriö ja hän on harhoissaan pahoinpidellyt ja yrittänyt tappaa minut.
Välillä myös pelkään ovatko nämä pelkoni jotain harhoja ja olenko sairastumassa samaan häiriöön mikä äidilläni on.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
No mene lääkäriin keskustelemaan.
Mitä sanon siellä? Että pelkään että tulen hulluksi? Pelkään että mieheni tekee jotain lapselle? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mene lääkäriin keskustelemaan.
Mitä sanon siellä? Että pelkään että tulen hulluksi? Pelkään että mieheni tekee jotain lapselle? Ap
Kyllä, sanot juuri niin. Ja jatkat tuolla, mitä aloitusviestissä kerroit.
Olen samaa mieltä - hakeudu lääkäriin, sieltä sinut kaiken järjen mukaan tulisi ohjata oikealle taholle. En ole alan asiantuntija, mutta mielestäni et ole "tulossa hulluksi", et vaan et ole saanut työstettyä lapsuudessa kokemiasi traumoja ja nyt ne nousevat pintaan lapsesi tullessa tiettyyn ikään.
Kävin jo raskaana ollessani juttelemassa neuvolapsykologille ja sairaalan sosiaalityöntekijälle kun pelkäsivät että en rakasta lastani ja että tulen joskus satuttamasn lastani kuten oma äitini satutti minua. Sitten tekivät jonkun riskitestin ja totesivat että ei syytä huolestua. Neuvolan perhetyöntekijäkin kävi meitä tarkkailemasa ensimmäisen puolen vuoden ajan. Neuvolassa silloin puhuivat lastensuojeluilmoituksesta ja kysyivät koenko sen tarpeelliseksi. Pelottaa jos mut tekevät sen ilmoituksen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävin jo raskaana ollessani juttelemassa neuvolapsykologille ja sairaalan sosiaalityöntekijälle kun pelkäsivät että en rakasta lastani ja että tulen joskus satuttamasn lastani kuten oma äitini satutti minua. Sitten tekivät jonkun riskitestin ja totesivat että ei syytä huolestua. Neuvolan perhetyöntekijäkin kävi meitä tarkkailemasa ensimmäisen puolen vuoden ajan. Neuvolassa silloin puhuivat lastensuojeluilmoituksesta ja kysyivät koenko sen tarpeelliseksi. Pelottaa jos mut tekevät sen ilmoituksen. Ap
Ei kukaan taho tee ilmoitusta syyttä. Jos ei ole syytä huoleen ja perhe toimii niinkun pitää, mitään ilmoituksia ei tehdä minnekään suuntaan. Mene lääkäriin, ihan tosi. Pieni askel suureen apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijan apua tarvit. Noi on liian vaikeita asioita yksin tai palstalla käsiteltäviksi. Voimia ja tsemppiä sulle.
Hirveitä asioita oot joutunut kokemaan. Mutta en usko että olet tulossa hulluksi. Ehkä olisi vielä hyvä käydä läpi sun kokemuksia ja saada kunnon terapiaa, tuollainen pelko oman lapsen puolesta on kamalaa ja kuluttavaa. Suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen ja vaatimaan kunnon terapiaa. Sinua ei valitettavasti taida kukaan muu pystyä auttamaan kuin ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä - hakeudu lääkäriin, sieltä sinut kaiken järjen mukaan tulisi ohjata oikealle taholle. En ole alan asiantuntija, mutta mielestäni et ole "tulossa hulluksi", et vaan et ole saanut työstettyä lapsuudessa kokemiasi traumoja ja nyt ne nousevat pintaan lapsesi tullessa tiettyyn ikään.
Hyvin sanottu. Ja lisäksi ahdistus ja pelkosi ovat aivan ymmärrettävät ottaen huomioon menneisyytesi, josta olet tähän asti ihan hienosti selviytynyt. Ahdistus syntyy meissä usein silloin, kun emme osaa täysin tunnistaa uhan tai pelon kohdetta. Usein pyrimme välttämään ahdistusta eri tavoin, esim. juomalla tai muuten tekemällä joitain ääritekoja. Kuitenkin ahdistus on merkki siitä, että jotain on jäänyt selvittämällä. Siellä alitajunnassa ne asiat muhivat, mutta eivät pääse tai emme halua tuoda niitä tajuntaan. Terapiassa näitä asioita pyritään tuomaan eriin rakentavasti ja kun ne on saatu esiin, niitä voidaan tiedostaen käsitellä.
No mene lääkäriin keskustelemaan.