Voiko ihminen olla ahdinkonsa vanki (fyysisesti)?

Tapasin vähän aikaa sitten miehen, joka on alkoholisti ja kaikesta päätellen äärimmäisen ahdistunut. Yksityiskohtia paljastamatta voin kertoa, että tämä mies istuu kaikki päivät paikallansa ja ryyppää valmistamaansa alkoholijuomaa.

Miehen perheenjäsen käy tuomassa hänelle valmisruokaa (makaronilaatikkoa, makkaraa yms.), jonka hän syö kylmänä siinä samassa pisteessä istuen ja koko ajan samalla alkoholia juoden. Mies jopa nukkuu siinä samassa pisteessä. En usko hänen peseytyneen useaan kuukauteen, ehkä jopa vuoteen. Kaikki puheet siitä, että hän voisi muuttaa elämäänsä edes vähän parempaan suuntaan toisten avulla, eivät saa mitään vastakaikua, paitsi korkeintaan kiroilua. Asunnossa on hämärää, hiljaista ja järkyttävän sotkuista.

No ehkä tämän enempää ei tarvitse kertoa. Ymmärrätte suurin piirtein.

Siitä lähtien, kun tapasin miehen, en ole lakannut ihmettelemästä, mikä hänen tilansa syy oikein on. Miksi, miksi joku elää niin!? Miksi hän ei vain nouse, peseydy, lopeta juomista ja valmista lämmintä ateriaa itselleen? Miksi hän ei anna läheistensä auttaa asuntonsa siivoamisessa? Miksi? Elääkö hän niin siitä syystä, että se on hänestä mukavampaa? En usko! Ei kukaan voi kokea oloaan mukavaksi noin!!

Aivan kuin mies olisi konkreettisesti ahdinkonsa vanki. Hän elää kuin kaltereiden keskellä. Kärsii, kituu. Miehen asentokin oli ahdistuneesti käpristynyt.

En ole koskaan nähnyt mitään sellaista.

Mistä ahdistuksessa on kyse? Eikö ihminen oikeasti voi murtautua ahdingostaan ulos, kun hänen ympärillään ei kuitenkaan ole fyysisiä kaltereita? En missään nimessä tuomitse miestä ja muita hänen laillaan eläviä. Haluan ymmärtää.