Onko kenellekään käynyt tällaista? Joku kehuu/haukkuu läheistäsi, etkä kehtaa sanoa hänen olevan läheisesi?

Siskoni on aika tunnettu henkilö ja aika usein törmään siihen, että siskon ulkonäköä, työtä tai ihan mitä tahansa kehutaan tai haukutaan. Välillä tuntuu tosi pahalta, mutta eiväthän ne kommentoijat häntä tunne. Sen olen ainakin tajunnut, etten ikimaailmassa haluaisi olla julkisuuden henkilö. En kestäisi yhtään sitä, että joku täysin vieras henkilö jakaisi käsityksiään ja mielipiteitään minusta, vaikkei ole koskaan edes tavannut minua. 

Mun isä oli myös samassa koulussa opettajana kuin minä. Yleisesti ottaen isäni oli pidetty opettaja, mutta kerran satuin olemaan keskustelussa mukana, jossa yksi haukkui isääni. En enää muista mitä se sanoi, muttei mitään kovin kaunista. Annoin sen sanoa sanottavansa ja sanoin sen jälkeen, että vai niin, se on mun isä. Enemmän huvitti kuin hävetti tai kauhistutti.

No mua säälittää ihmiset, jotka kuvittelee olevansa siinä asemassa et voi hävetä muita. Haukkujahan (ja sen peesaajat) nolaa itsensä.

Mulle on käynyt niinpäin että mua on haukuttu miehelleni. Olen esimiesasemassa työssäni, ja mies on myös samassa talossa toimihenkilönä. Kerran oli miehen työporukassa (ollaan eri osastoilla) joku alkanut juttelemaan minun osastostani, että vaihtaisikohan sinne töihin, ja kysellyt esimiehestä eli minusta. No, siellä oli sitten eräs alkanut avautumaan kiihkeästi tyyliin "Ihan hirvittävän vittumainen harppu, semmoinen leveäperseinen viurunaamainen lehmä oikein, puhuukin korviariipivällä narisevalla ja terävällä äänellä jne": Miestäni oli naurattanut kuunnella vuodatusta. Lopulta hän päätti nolata haukkuja ja ilmaista että on muuten hänen vaimonsa tämä puheen aihe :D 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt kahdesti. Olen opettajan tyttö ja olin isossa koulussa. Minulla ja äidilläni on eri sukunimet, enkä pitänyt mitään haloota siitä, että äitini on opettaja samassa koulussa. Jotkut tiesivät, jotkut eivät. Kerran kävelin pitkän matkan koulusta bussipysäkille yhden pojan kanssa, johon olin vähän ihastunut. Juteltiin ylipäätään opettajista ja sitten se alkoikin tosi härskisti haukkua äitiäni niin alatyyliin, että menin ihan hämilleni. Haukkui ulkonäön, opetustyylin ja ihan kaiken. En tajua, miksen siinä tilanteessa sanonut mitään. Ihastus kyllä hälveni samantein. Joskus myöhemmin poika taisi tajuta, että äiti on opettaja, mutta oli varmaan jo unohtanut tuon haukkumistapauksen kokonaan.

Toisen kerran kävi niin, että mieheni (joka on kouluttaja) olikin tulossa meidän firmaan pitämään luentoa yhdestä asiasta. En sanonut kouluttajan olevan puolisoni, koska haluan pitää yksityisasiat yksityisasioina ja muutenkin miehelläni oli tärkeää asiaa firmalle - en halunnut kääntää huomiota itse asiasta pois kertomalla, että mies on omani. Luennon jälkeen asioista keskusteltiin ryhmäpalaverissa. Tai oli tarkoitus. Koko palaveri alkoikin sillä, että esimieheni pamautti "Ai että toi kouluttaja oli kyllä kuuma pakkaus" (esimies on samaa ikäluokkaa meidän kanssa ja sinkku) ja aika estottomasti siinä meidän naisporukassa sitten mun mielestä todella asiattomasti puhui mieheni ulkonäöstä ja karismasta ja vaikka mistä, jotka eivät liittyneet mitenkään koko luentoon tai aiheeseen ylipäätään. Muut ryhmässä nyökyttelivät ja joku lähti vähän peesiinkin kehumalla miehen sieluun tunkevaa katsetta ja hyviä pakaroita, mutta lopulta päästiin keskustelemaan itse asiasta. Enkä taaskaan sanonut mitään.

Onpa ihme työpaikkoja, en ole ikinä kuullut että aletaa pohtii et olipas namu remppamies tai muuta. Töissä hoidetaa työ asiat eikä suhde asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt kahdesti. Olen opettajan tyttö ja olin isossa koulussa. Minulla ja äidilläni on eri sukunimet, enkä pitänyt mitään haloota siitä, että äitini on opettaja samassa koulussa. Jotkut tiesivät, jotkut eivät. Kerran kävelin pitkän matkan koulusta bussipysäkille yhden pojan kanssa, johon olin vähän ihastunut. Juteltiin ylipäätään opettajista ja sitten se alkoikin tosi härskisti haukkua äitiäni niin alatyyliin, että menin ihan hämilleni. Haukkui ulkonäön, opetustyylin ja ihan kaiken. En tajua, miksen siinä tilanteessa sanonut mitään. Ihastus kyllä hälveni samantein. Joskus myöhemmin poika taisi tajuta, että äiti on opettaja, mutta oli varmaan jo unohtanut tuon haukkumistapauksen kokonaan.

Toisen kerran kävi niin, että mieheni (joka on kouluttaja) olikin tulossa meidän firmaan pitämään luentoa yhdestä asiasta. En sanonut kouluttajan olevan puolisoni, koska haluan pitää yksityisasiat yksityisasioina ja muutenkin miehelläni oli tärkeää asiaa firmalle - en halunnut kääntää huomiota itse asiasta pois kertomalla, että mies on omani. Luennon jälkeen asioista keskusteltiin ryhmäpalaverissa. Tai oli tarkoitus. Koko palaveri alkoikin sillä, että esimieheni pamautti "Ai että toi kouluttaja oli kyllä kuuma pakkaus" (esimies on samaa ikäluokkaa meidän kanssa ja sinkku) ja aika estottomasti siinä meidän naisporukassa sitten mun mielestä todella asiattomasti puhui mieheni ulkonäöstä ja karismasta ja vaikka mistä, jotka eivät liittyneet mitenkään koko luentoon tai aiheeseen ylipäätään. Muut ryhmässä nyökyttelivät ja joku lähti vähän peesiinkin kehumalla miehen sieluun tunkevaa katsetta ja hyviä pakaroita, mutta lopulta päästiin keskustelemaan itse asiasta. Enkä taaskaan sanonut mitään.

Onpa ihme työpaikkoja, en ole ikinä kuullut että aletaa pohtii et olipas namu remppamies tai muuta. Töissä hoidetaa työ asiat eikä suhde asioita.

No ei koulussa olla työpaikalla, siis oppilaat. Tottakai siellä oppilaat puhuvat pahaa opettajista, opettajat on sitten eri asia. Siis jos ne puhuvat toisistaan pahaa.

Minusta tuntuu siltä, että jokaisessa työpaikassa on ollut jotain tällaista puhetta jostain. Juurikin tuollainen namupala-remppamies tai joku kuuma harjoittelija tai jotain muuta. Ällöttävää, mutta sellaista välillä vaan on.

Olin työharjoittelussa eräällä terveysasemalla. Olin juuri kahvitauolla ja tekstasin miehelle, joka oli ollut nuorimman lapsen kanssa neuvolassa kun  tuo lapsen th (meille ennestään tuntematon koska edellinen terveydenhoitaja oli jäänyt juuri eläkkeelle) tuli paikalle, kaateli siinä kahvia ja istuutui muiden seuraan. Aloitti haukkumalla lapsen nimen (joo, on vähän harvinaisempi mutta ihan suomalainen kuitenkin) "kun sillä lapsella on niin outo ja ruma nimi. Että mitä ne vanhemmat ovat oikein miettineet. Eikö Anna olisi vain kelvannut".

Siinä vaiheessa kiemurtelin jo lievästi vaivaantuneenä ja mietin että pitäisikö mainita jotakin. Mutta en olisi ehtinyt sanoa mitään kun tämä th päätti sitten ruveta arvostelemaan miehen ulkonäköä. Siinä vaiheessa yksi työntekijä (joka toimi ns. ohjaajanani mutta oli  myös naapurini eli tunsi myös mieheni ja lapseni) totesi että tuota noin, lapsen äiti ja miehen vaimo istuu tuossa noin.

Voin sanoa, että tuli hyvin jäätävä tunnelma. Tuo th jäätyi ihan täysin ja muut kiemurtelivat vaivaantuneina paikoillaan. Minä lopetin kahvitaukoni siihen ja lähdin jatkamaan töitäni.

Ei varmaan yllätä, että th meni vaihtoon (meidän toimestamme).