Miksi Suomessa on sallittua ainoastaan valittaa töissä?

Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

Olen lähinnä ärsyyntynyt turhan vinkujista ja valittajista. Jos homma ei miellytä voi hakeutua muualle töihin, mutta sitä nämä vinkijat eivät tee... van jatkavat loputtomiin vinku vinku. Sen sijaan, että ihan itse tekisivät asioille jotakin (työn tekeminen muutenkin tuottaa vaikeuksia)

Suosittuja lausahduksia vinkujien joukossa ovat:

- ei Suomessa työnteolla rikastu (omien menojen säätely on vähän niin ja näin, mut hei mitä välii 😈)

- ei tää onnistu, johto ei ole sitoutunut (itse sen sijaan ollaan niin vitun sitoutuneita että oikein häkäisee 😨)

Kyllä meillä töissä kaikki sanovat viihtyvänsä, ja itse viihdyn todella hyvin. Moni hyvin koulutettu mielenkiintoista uraa tekevä suhtautuu työhönsä hyvinkin intohimoisesti.

"Hirveä kiire". Aika monelta loppuisi kiire, kun käyttäisi sen kiireen valittamiseen käytetyn työajan työntekoon. Paitsi että oikeasti aika harvalla valittajalla edes mikään hirveä kiire on. Hirveä kiire saattaa tarkoittaa sitä, että joku puolen tunnin homma pitää olla valmis ylihuomenna, eikä työtahti tapa muutenkaan. 

Eikö kukaan ärsyyntyjä tai v***tunut halua osallistua keskusteluun? 

Vierailija kirjoitti:

Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

Miksi? Mitä mieltä tässä vanhassa latteudessa oikein on? Aloittaja juuri kysyy tämän mielen perään. Miksi vain kielteisyys on sallittua? Miksi hyvä meininki ja positiivisuus herättää suomalaisissa aina sellaista närää? Suomalaiset ovat ilmeisesti niin henkisesti lukkiutuneita siihen omaan pahaan oloonsa, että sen halutaan olevan yleinen laki kaikkialla.