musta tuntuu niin pahalta

Miehellä oli suhde puoli vuotta kunnes jäi kiinni. Mulla on asiasta hirveen paha mieli. Ollaan jatkettu yhdessä ja nyt mies lähti viikonlopuksi anopille lasten kanssa. Ite en työn vuoksi päässyt mukaan. Rakastan miestäni kovasti haluan että mun kanssa kokisi olon hyväksi.
Mut mulla kauheen vaikee olla erityisesti kun lähti pois. Järki sanoo et totta kai lapset haluaa mummolaan joka kaukana ja mies nähdä äitiään ja nyt pitkät pyhät. Mut ite tässä nyt eka vapaapäivillä ja sit viikonlopuks töihin. Olo tuntuu hirveeltä. Olen jotenkin loukkaantunut kun keksi lapsillee ja erityisesti itselleen kivaa eikä ajatellut että nyt vapailla olis voinut vaikka mut yllättää jollain tekemisellä. Äitienpäivänä aamuvuoro eikä mulle yleensä äiteienpäivä juurikaan poikkea normipäivästä mut nyt ooon jotenkin tosi herkillä ollut tän kevään ja ajattelin et varmaan tänä vuonna sekin vois olla spesiaalimpi esim iltapäivällä kun tulen työstä.
Olen itkenyt koko päivän ja miehellekin soittanut ja hänkin saanut osansa. Ja tästä vielä kauheempi olo. Haiuiasin olla se lämmin ihana toiset huomioiva ihminen mikä koen yleensä olevan. Ja olen ymmärtänyt että mieskin kai yllensä niin ajattlee. mut nyt tää kevät ollut tosi vaikeeta aikaa tällasellekin ihmiselle joka yleensä löytää kurjistakin asioista positiivista.
Tunnen itseni tosi itsekkääksi nyt kun käyttäydyn näin et sisimmässäni tosi loukkaantunut kun lähti pois viikonlopuks. vaikka järki sanoo et tottakai lähti viettämään kivaa viikonloppua ja lapsilla huippukivaa.
Monesti on lasten kanssa just pitempinä vapaina mummolassa siis tosi harvakseltaan käy äidillään koska matka pitkä.
Mä haluisin alkaa voida jo paremmin . Aikaa tapahtuneesta ei vielä puolta vuotta. Mä en tajua oikeen itsekään et vielä mulla näin vahvat tunteet puolisoia kohtaan vaikka yhdessä oltu pieni ikuisuus. Ja nyt muo välillä pelottaa jos pilaan kaiken olemalla hankala. Mä ylleensä tuiskahtaen suutun mut pitkävihainen en tosiaan oo. Ja tuntuu kamalalta kyunb tätä asiaa saanut märehtiä kuukausi kaupalla., Tuntuu et enempi oon surullinen ja sydänjuuria myöten loukkaantunut. En oikeestaan vihanen. Se just se loukkaantumisen tiunne varmaan tekee sen et toivois itselle jotain spesiaalikohtelua nyt. Vaikka en tosiaankaan ennen ole sellanen ollut. Ei meillä enenkään koko aikaa toiselle ole mitään kivoja yllätyksiä järjestelty ja olen ollut tuiki tyytyväinen.
Nytkin siis järjellä ajatellen tosi onnellinen et mie on mun kanssa ja tavallaan pelkään et pilaan itse kaiken tällä kun en osaa olla ihmisiksi.