Kesämökkikateus !!!

Voisiko tuon "Ugh, olen puhunut" fraasin jo unohtaa?

Maailma on täynnä upeita ja toinen toistaan kivempia paikkoja. Jos meillä olisi mökki, ei tulisi matkailtua niin paljoa. Omakotitalossa on oma hommansa ja jos olisi oma mökki, olisi siinä omansa. Rahaa, meillä ei ole kuin se mitä palkkatyöstä saadaan.  Onhan se kiva kuitenkin aina haaveilla.

Ugh. Hommaa tiipii. Sitten vaan leiriydyt rantakaislikkoon ja leikit intiaania.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuon "Ugh, olen puhunut" fraasin jo unohtaa?

En ole koskaan tuota hokemaa päässyt käyttämään, ja nyt on kyllä pakko myöntää, että eipä tuo erityistä tyydytystä tuonut vaan tuntui lähinnä typerältä.

Taisi ensimmäinen kerta jäädä viimeiseksi. 

-ap

Meillä taas kaksi merenranta kesämökkiä, mutta kummallakaan ei olla käyty yli viiteen vuoteen. Me rakastamme matkustelua ja uusia paikkoja. Mökkeily ei vastaa käsitystäni lomailusta. Samat työt kun kotona. Ja mökit ovat tulleet perintönä.

Tasan ei käy...

Mä taas luopuisin ilomielin tuosta kesämökistä, mutta kun se on miehen saama perintö, niin ei siitä noin vain luovuta :-)

Miksi et vuokraa mökkiä. Sekin on halvempaa viikoksi, kuin kesämökin muut maksut koko vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas kaksi merenranta kesämökkiä, mutta kummallakaan ei olla käyty yli viiteen vuoteen. Me rakastamme matkustelua ja uusia paikkoja. Mökkeily ei vastaa käsitystäni lomailusta. Samat työt kun kotona. Ja mökit ovat tulleet perintönä.

Eikö ne mökit kannattaisi mieluummin myydä kuin jättää rapistumaan? Tiedättekö edes, onko siellä kaikki kunnossa, paikat ehjinä, ei ole murtauduttu tms jos ei ole vuosikausiin käyty?

Ikävä kuulla.

Itsellä on perintömökki, mutta minulla ei ole ketään läheistä elossa eikä perhettä jonka kanssa voisin mökillä olla. Mökkiin liittyy ikäviä muistoja, perheenjäseneni kuoli siellä onnettomuudessa. Minua ei huvita siellä olla yksin, pelottaakin. Oikeastaan koko paikka ahdistaa. Olen sairaseläkkeellä enkä jaksa yksin hoitaa mökkiä. Minulle kuitenkin koko kylän taholta asetetaan paineita että en saisi myydä sukumökkiä. Onhan paikka sillä lailla rakas että sinne liittyy lapsuuden hyviä muistoja mutta enempi noita raskaita. On vaikea luopua paikasta mutta muukaan ei taida auttaa. 

Minulle mökistä on enemmän stressiä, surua ja haittaa kuin iloa. On kamalasti huolta ja menoja mökkiin, kiinteistöverot ym. myrskyt aina vahingoittaa. En millään ymmärrä että mökki voisi olla rentoutumispaikka, enempi kai se on stressaantumispaikka. Tuntuu pahalle olla näin yksinäinen että ei pysty mökistä nauttimaan tai hoitamaan sitä kunnolla. On tosi kurjaa yksin yrittää tehdä raskaita hommia, kantaa raskaita esineitä esim. veneitä vetää yksin. Olen hyvin uupunut. Samalla minusta puhutaan pahaa "perijättärenä", eipä tuo kovin kummonen perintö ole mutta niin vaan on puheenaiheena. Juuri tänään sain taas kuulla että minusta on juoruttu.

Vaihtaisin mökin milloin vaan mieheen tai perheeseen. Minun sydäntäni nipistää kateus ja kaiho kun kuulen että ihmisillä on läheisiä joiden kanssa grillata.

Ei nuo mökit aina muuten kalliita ole, olen noita seuraillut, jopa 11 000 eurolla saattaa saada purkukuntoisen mökin jonka käsistään taitava saattaisi saada kuitenkin kuntoon. Edullisia vuokramökkejäkin on, itsekin olen edullisesti vuokrannut mökkiäni joskus.