Yksityinen puheterapia ja 10-vuotiaan r-vika

Olisko kannattanut ajoissa tarttua ongelmaan... n. 4-5 vuotiaana... Mikä siinä on ettei viitsitä!?

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut ajoissa tarttua ongelmaan... n. 4-5 vuotiaana... Mikä siinä on ettei viitsitä!?

Ehkä ap tarkoitti, että lapsi on aiemmin ollut puheopetuksessa, mutta se on lopetettu. Mäkin olin ärrää jumppaamassa heti 5-vuotiaana, mutta se lopetettiin tehottomana 8-vuotiaana. Opin ärrän itsekseni vasta 19-vuotiaana (!), varmaan sen verran löystyivät kielenkannat. :p

Meillä on ihan sama ongelma, lapsi tosin jo 12 v. R:n opettelu aloitettiin kotiharjoituksilka nelivuotiaana, puheterapiassa 5-vuotiaana. Koulussa puheterapiaa sai vain ekaluokalla. Kielijänteen katkaisua aloin pyytää jo eskari-ikäiseltä, mutta vasta 9 v. tähän suostuttiin ja sitten se ei enää auttanut. Nyt olen yrittänyt etsiä yksityistä terapeuttia, mutta alan kyllä jo menettää toivoni.

onhan kielijänne tarkastettu, ettei ole liian kireä

Tsekkaa äännekoulu.fi

Aina jutut ei vaan mene sillä lailla nätisti. Meillä edellisessä kaupungissa yhden kirjaimen viat oli nakitettu koulun erityisopelle ja muuton jälkeen toisessa kaupungissa kaikki piti olla hoidettuna kouluikään mennessä. Lapsi pääsi koulun erityisopelle, mutta siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Erityisopettaja ilmoitti minulle 2 luokan keväällä, että ei ollut viitsinyt oikein juttua hoitaa hoitaa kunnolla koko 2-luokalla, kun oli havainnut saman minkä minäkin. Siinä oli vähän hankala kotonakaan tivata niitä harjoituksia, kun tajuaa, että huonommaksi menee aina vaan. Mentiin sitten sinne yksityiselle 11-vuotiaana ja hän näki lasta kerran. Jututti ja antoi ohjeita. Lapsi tästä rohkaistui ja alkoi harjoitella koko ajan (oli kesä ja puhuttiin, että ei ole kiire niiden sanojen kanssa. Voidaan oman perheen kesken odotella jne). Toisella käynnillä käytiin vain varmistamassa, että r oli sitä mitä piti. Hän taisi veloittaa 45e /puoli tuntia. Kannatti kyllä. Meillä oli tilanne ilmeisestikin se, että lapsi osasi kyllä periaatteessa sen r:n, mutta kun se kuulosti niin reilulle r:lle (sellainen ylikorostunut mitä se aluksi on ja liikaa täryä muutenkin) ja on niin hidas sanoakin niin se ei voi olla oikea. Sitten kun hän sai varmistuksen, että tie on ihan oikea ja nyt pitää vaan kulkea sitä tietä rohkeasti niin se oikea r sieltä tuli.

Ap kiittää. Ja tosiaan siis lapsi on ollut puheopetuksessa 1-2 luokalla, mutta enempää ei koulun kautta tarjottu. Lisäksi puheopetuksen päättyessä puheopettaja oli sitä mieltä, että kun lapsi jo periaatteessa osaa r-kirjaimen niin kyllä se sieltä puheeseenkin siirtyy pikkuhiljaa. No ei vaan ole siirtynyt. 

Kiitos vinkeistä ja kokemuksista! Jos nyt saisikin vielä jostain ajan puheterapeutille ennen kesää, niin kesällä olisi meilläkin hyvin aikaa harjoitella.

Meillä käytiin muutama kerta yksityisellä ja hyvin oppi kun harjoiteltiin kotona.

Ekaks käytettiin sähköhammasharjaa ilman harjaa ja laitettiin pää suuhun kielen päälle ja kone päälle. Kieli tärisi.

Senkin harjoituksen muistan, että kieli työnnettiin suusta ulos vasemmalle ja oikealle jne

Tämän rimpsun myös muistan eli "makkada makkada päivänkakkada" eli R-kirjain korvattiin d-kirjaimella.

Joillekin se kolahtaa nopeasti, mutta joillekin tosi vaikeaa.

Poikamme jo 24-vuotta mutta noi opit kyllä tehos.

Itse opin ärrän vasta 10-vuotiaana. Oli just niin että terapia lopetettiin, olettivat kai että sen jotenkin opin. Osasinkin sen sanoa välillä niin, että r-alkuiset sanat onnistuivat. 10-vuotiaana äitini vei mut taas terapiaan, ja sieltä sanottiin että ei siitä ole enää hyötyä, että opin sen itsekseni jos olen oppiakseni. Tuli vain mieleen että voisikohan introvertismi tai ujous liittyä tähän jotenkin? Olin hyvin hiljainen lapsi. Kuitenkin harjoittelin paljon yksikseni tuota ärrää ja sen sitten kuin vahingossa opin. 

Nostelen ketjua.