Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia kun lapsen isovanhemmat asuvat ulkomailla?
22.04.2016 |
Teillä, joilla on kokemusta niin olisin todella kiitollinen jos voisitte kertoa.
Mieheni vanhemmat asuvat ulkomailla, tarkemmin sanottuna Etelä-Euroopassa. He eivät pidä matkustelusta ja ovatkin käyneet viimeisen viiden vuoden aikana vain kerran Suomessa, silloin kun menimme naimisiin.
Me pyrimme käymään mieheni kotimaassa kerran vuodessa ja yleensä olemme siellä noin viikon tai kahden viikon ajan. Enempää emme ole töiltämme pystyneet.
Lapsijutut pyörii mielessä, koska pian se toivottavasti on ajankohtaista meillekin. Olisi ihanaa, jos lapsellamme olisi läheiset välit niin Suomen kuin ulkomaan isovanhempiinkin. Omat vanhempani asuvat aika lähellä meitä ja käydään luonnollisesti kylässä puolin ja toisin ainakin pari kertaa kuussa. Pelottaa jo miettiä että miten etäinen suhde lapsillemme muodostuisi mieheni vanhempiin? Miten se toimii jos vain kerran vuodessa nähdään?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun vanhemmat asuvat Suomessa ja miehen vanhemmat ulkomailla. Minun vanhemmat ovat hyvin etäisiä, poikkeavat käymään lasten synttäreillä ja tavataan heillä jouluna. Heillä on lähinnä sellainen mentaliteetti, että kun olet lapses hankkinut niin itse myös hoidat ne. Eipä siinä ihmeellistä, näin on toimittu mutta läheistä isovanhempi - lapsenlapsi suhdetta ei ole koskaan syntynyt.
Ulkomailla käymme anoppilassa kerran vuodessa, parin viikon ajan. Isovanhemmat ovat hyvin lämminhenkisiä, touhuavat lastenlasten ja nyt kun lapset ovat kymmenvuotiaita, niin lämmöllä puhuvat heistä ja odottavat innolla kesälomareissua.
Joten en kyllä olisi huolissani, kyllä suhteet on enemmän kiinni siitä ollaanko oikeasti läsnä lasten kanssa vai ei.
Ihana kuulla, että teillä näin :)
Mieheni on ainoa lapsi, joten uskon ja toivon, että appivanhempani pitäisivät tärkeänä pitää suhdetta yllä lapsenlapsiinsa. Toisaalta suhteemme on kyllä tällä hetkellä valitettavan etäinen. Mieheni vanhemmat eivät halua pitää yhteyttä viikottain. Kerran kuussa tulee tekstiviesit miehelleni ja siinä kaikki. Mutta sitten kun olemme heillä viikon verran kylässä niin kaikki kuitenkin menee ihan mukavasti ja vaihdetaan kuulumisia kovastikin. Olen tullut siihen tulokseen että he varmaan vaan eivät yksinkertaisesti pidä muusta viestintätavasta kuin nähdä ihan face2face.
Toivon, että kun lapsenlapsia siunaantuu niin voisimme pitää yhteyttä vaikkapa videopuheluiden välityksellä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset 4v ja 7v ja miehen vanhemmat, sekä muut sen puolen sukulaiset asuvat ulkomailla. Totta kai se suhde heihin on ihan erilainen kuin minun vahempiini, jotka asuvat 15 minuutin kävelymatkan päässä.
Omat vanhempani ovat lapsiemme elämässä niin arjessa kuin juhlassa. Omat vanhempani ovat eläkkeellä ja he ovat halunneet olla erittäin paljon mukana lastenlapsiensa elämässä.
Me käymme miehen kotimaassa kerran vuodessa ja mieheni vanhemmat käyvät joinakin vuosina kerran Suomessa, joinakin vuosina eivät kertaakaan. Mutta sitten kun näemme niin onhan se aina paljon juhlavempaa kuin Suomen mummin ja papan kanssa. Siinä viikon ajassa pyritään tekemään ihan _kaikkea_ :D Joskus se on aika uuvuttavaakin ja lapsetkin ovat sanoneet, että eikö vaan voitaisi olla. Mutta kai se jotenkin tulee se paine, että pakko tehdä kaikkea upeaa ja erikoista nyt yhdessä kun ei muulloin nähdä.
Skypellä soitellaan noin kerran kuussa ulkomaille ja whatsapissa vaihdellaan jonkin verran kuulumisia, epäsäännöllisen säännöllisesti.
Onhan se ihan erilainen suhde sellaisiin isovanhempiin joita tapaa kerran vuodessa kuin niihin joita tapaa päivittäin. Mutta onko se sitten huonompi suhde? Ei mielestäni, se on vain erilainen suhde.
Mun toiset isovanhemmat asui vuosia ulkomailla, sillon kun itse olin pieni. Olinkohan ehkä 7v, kun ne muutti takasin Suomeen ja vielä ihan lähelle. Mutta asiaan! Nähtiin ehkä 2-3krt vuodessa aina viikon tai kahden pätkissä. Muistan vain osan näistä vierailuista ja sillon oli tosi kivaa kun just harvoin nähtiin. Kirjeitä kyl läheteltii silloin tällöin kun puhelut oli tosi kalliita eikä ollut mitään skypeä tms. Mut ei se ulkomailla asuminen ole ongelma ellei sitä itse ongelmaksi tee :) nykyään kun voi just skypeä yms käyttää eikä matkustelu oo niin kallista kuin mitä se ennen oli
Meillä minun vanhemmat asuvat Suomessa ja miehen vanhemmat ulkomailla. Minun vanhemmat ovat hyvin etäisiä, poikkeavat käymään lasten synttäreillä ja tavataan heillä jouluna. Heillä on lähinnä sellainen mentaliteetti, että kun olet lapses hankkinut niin itse myös hoidat ne. Eipä siinä ihmeellistä, näin on toimittu mutta läheistä isovanhempi - lapsenlapsi suhdetta ei ole koskaan syntynyt.
Ulkomailla käymme anoppilassa kerran vuodessa, parin viikon ajan. Isovanhemmat ovat hyvin lämminhenkisiä, touhuavat lastenlasten ja nyt kun lapset ovat kymmenvuotiaita, niin lämmöllä puhuvat heistä ja odottavat innolla kesälomareissua.
Joten en kyllä olisi huolissani, kyllä suhteet on enemmän kiinni siitä ollaanko oikeasti läsnä lasten kanssa vai ei.