mistä sinulla on ulkonäköpaineita?

Ei mistään. Silloin, kun olin nuorempi ja hoikempi, koin vaikka mitä komplekseja, koska kaikki olivat kauniimpia. Nyt ei vaan enää jaksa kiinnostaa. Miksi yrittää parannella jotain, mistä ei saa hyvää kuitenkaan. 

Ylipaino taitaa olla se ainoa. Kaiken muun saa meikillä paremmaksi. Laihdutus on päällä. 3 kiloa tippunut jo viimeisen 2vk aikana.

Tissit. Lapsi imi ne kuiviin kun imetin. Jos olisi rahaa niin pistäisin pienet silikonit, mutta nyt saa luvan kelvata..

Ei mistään, enää. Ikää 41. Nuorempana oli vaikka kuinka pitkä lista asioista jotka oli minusta niin rumia itsessäni että ne pilasivat elämäni. Ainakin:

- lievästi ulkonevat, erittäin isot hampaat

- pitkä naaman alaosa + matala otsa

- lyhyt nykerönenä

- rumat riipputissit (teinistä asti)

- persjalkaisuus

- lyhyt kaula 

- isot korvat ...

Mutta nykyisin en enää onneksi ulkonäköäni mieti. IHan samahan se on miltä näytän. 

Ylipaino on vaivannut mieltä viime aikoina eniten. Olen normaalipainon ylärajoilla, mutta olen laihtunut jo lähemmäs 30 kiloa elämäntapamuutoksella. Tavoitepainoon on vielä yli 10 kg matkaa (ja silloinkin olen siis normaalipainoinen). Suoraan sanottuna on ollut rankkaa, kun en ole kiinnittänyt mitään huomiota kulkiessani kaupungilla, kun nuorempana (=laihana) päät kääntyivät. Siihen tottui ja nyt sitä kaipaa. Tiimalasivartalo meni pilalle mielenterveysongelmalääkityksen aiheuttaman painonnousun vuoksi, nyt olen omena.

Ulkonäköpaineita on myös sen takia, miltä naama näyttää ilman meikkiä. Olen usealta eri henkilöltä kuullut negatiivisia kommentteja ulkonäöstäni, mutta olen erittäin taitava meikkaaja, joten meikit kasvoilla olen monasti kauniiksi kehuttu. Mutta niin, olen alkanut saamaan allergiaoireita meikeistä, joten en ole käyttänyt meikkiä yli puoleen vuoteen ollenkaan. Itsetunto on nollassa. Kuljen katse maassa, jotten näkisi vastaantulijoiden inhoavia ilmeitä (tämä on kyllä melko varmasti vain minun päässäni). Kasvoillani on siis aknearpia ja iso punainen syntymämerkki, siihen sitten lisäksi rumanmallinen nenä ja violetit silmänalukset.

Eli siis nuorena ja hoikkana ja meikit naamalla totuin siihen, että herätin aina huomiota, minne ikinä meninkin. Miehiltä sai huomiota rasittavuuteen saakka. Se ärsytti silloin mutta kai siitä salaa nautti, kun nyt sitä muistelee haikeana.

Pieni penis,mutta silleppä ei ole mitään tehtävissä. Naisethan nämä paineet aiheuttaa, kun haluavat isoa.

Ei enää mistään. Kun kasvaa, kypsyy ja tulee tarpeeksi vanhaksi, huomaa, että elämässä on muutakin kuin ulkonäkökeskeisyys ja oman ruumiin palvonta tai inhoaminen.

Nuorempana hampaat ja tissit, nykyisin en enää piittaa asiasta, koska olen muuten paremmassa tikissä kuin monet tuntemani samanikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on vaivannut mieltä viime aikoina eniten. Olen normaalipainon ylärajoilla, mutta olen laihtunut jo lähemmäs 30 kiloa elämäntapamuutoksella. Tavoitepainoon on vielä yli 10 kg matkaa (ja silloinkin olen siis normaalipainoinen). Suoraan sanottuna on ollut rankkaa, kun en ole kiinnittänyt mitään huomiota kulkiessani kaupungilla, kun nuorempana (=laihana) päät kääntyivät. Siihen tottui ja nyt sitä kaipaa. Tiimalasivartalo meni pilalle mielenterveysongelmalääkityksen aiheuttaman painonnousun vuoksi, nyt olen omena.

Ulkonäköpaineita on myös sen takia, miltä naama näyttää ilman meikkiä. Olen usealta eri henkilöltä kuullut negatiivisia kommentteja ulkonäöstäni, mutta olen erittäin taitava meikkaaja, joten meikit kasvoilla olen monasti kauniiksi kehuttu. Mutta niin, olen alkanut saamaan allergiaoireita meikeistä, joten en ole käyttänyt meikkiä yli puoleen vuoteen ollenkaan. Itsetunto on nollassa. Kuljen katse maassa, jotten näkisi vastaantulijoiden inhoavia ilmeitä (tämä on kyllä melko varmasti vain minun päässäni). Kasvoillani on siis aknearpia ja iso punainen syntymämerkki, siihen sitten lisäksi rumanmallinen nenä ja violetit silmänalukset.

Eli siis nuorena ja hoikkana ja meikit naamalla totuin siihen, että herätin aina huomiota, minne ikinä meninkin. Miehiltä sai huomiota rasittavuuteen saakka. Se ärsytti silloin mutta kai siitä salaa nautti, kun nyt sitä muistelee haikeana.

Minulla on sama juttu, muutaman vuoden söin erinäisiä mielialalääkkeitä ja paino nousi aivan jumalattoman paljon. Nyt yritän kaikien keinoin päästä eroon näistä ylimääräisistä kiloista, mutta se tuntuu olevan aivan pirun hankalaa, ei meinaa paino lähteä tippumaan millään, syömiset ja kaikki on ihan kunnossa mutta paino sen kuin on ja pysyy. Oletko sinä yrittänyt pudottaa painoa ja jos olet, millaisin tuloksin?

Mulla on liian lyhyt kaula. näytän aina siltä että mulla olis kaksoisleuka vaikka kuinka yritän kurotella :D Ylimääräistä on vyötäröllä ja se välillä haittaa, välillä en jaksa enää välittää. Kun olin nuorempi, kauniinmpi ja hoikempi murehdin koko ajan, voi kun olisinkin nyt sen näköinen! :) Mutta semmoista se on, en jaksa stressata liikoja.

Nuorena oli vaikka mitä ulkonäköpaineita. Nyt keski-ikäisenä en jaksa enään välittää.