Lääkkeitä 120 000 000 eurolla hukkaan?

Anteeks mitä?

-Lääkefirmat hinnoittelevat isot pakkaukset suhteellisesti paljon halvemmaksi kuin pienet.

- Jotkut asiakkaat, joilla on ns. kokonaan korvattava lääke, eli maksavat siitä 4,50 euroa (aiemmin 3 euroa) per hakukerta ottavat uuttakin lääkettä heti 3 kuukauden satsin, koska se maksaa heille saman kuin 1 kuukauden "kokeilu"satsikin. Jos lääke ei sovikaan heille he vain heittävät turhat menemään ja hakevat kohta uuden 3 kuukauden satsin uutta kokeiltavaa lääkettä. He eivät halua ajatella yhteiskunnan varojen tuhlaamtumista, koska herranen aika jos lääke jääkin heille käyttöön niin meni ylimääräinen 4,50 euroa ja lisäksi pitää tulla uudestaan kuukauden päästä apteekkiin. Varsinkin glaukooma eli silmänpainepotilaat harrastavat tätä, ilmeisesti tablettimuotoisia lääkkeitä käyttävät mieltävät ennemmin hukkaavansa lääkkeitä, koska sellaisissa sairauksissa pienen kokeilupakkauksen ottaminen on näppituntumani mukaan yleisempää.

- Ihmiset eivät aina ymmärrä, miksi he syövät jotain lääkettä ja jättävät sen käytön kesken, "koska mähän voin jo hyvin".

- Farmaseutit eivät aina tarjoa asiakkaalle pienempiä pakkauskokoja, jos asiakas hakee ensi kertaa itselleen jotain uutta lääkettä. Laiskuutta. On helpompaa tunkea kertomatta muista pakkauskoista asiakkaalle 48 tablettia Duactia, vaikka 24:kin on olemassa, ja asiakas syö siitä 8 tablettia.

- Lääkäritkin vaihtavat joskus ihmisten lääkkeitä melko perusteetta jolloin vanhat lääkkeet vain jäävät syömättä, vaikka niitä olisi kotiin juuri haettu apteekista. Toisaalta on tapauksia, jolloin lääkkeen vaihtoon on tietty hyvä syy.

Näitä nyt tuli ekana mieleen. Mitenköhän näihin voisi puuttua?