APUA! vauva ei juo korviketta ollenkaan
Nyt äidit/isät/mummot/vaarit kaikki vinkit tarvitaan. Meidän vauva on syntymästään lähtien ollut "vaikea" syötettävä. Rintaraivareilla ja pulloraivareilla mentiin imetyksen kanssa 3 kk ikään asti, jolloin en enää jaksanut edes yrittää imettää/tarjota pumpattua maitoa pullosta. Tämän jälkeen ei ole suostunut kertaakaan juomaan korviketta, vellejä kyllä syö, mutta niitäkin vain puoliunessa, näitä on sitten annettukin tuosta 3kk iästä lähtien. 4 kk iässä aloitettu soseet ja niitä syö hyvin, mutta maitoa ei edelleenkään mene alas, ikää nyt 6kk.
Olen laittanut korvikejauhoja/valmiita korkivemaitoja ruuan sekaan, mutta sen jälkeen syleksii ruuat pois, eri korvikemerkit on testattu, ei kelpaa mikään valmis maito/jauhe, myös apteekin korvikkeet on kokeiltu. Ollaan testattu maidonsakeuttajaa, ei hyötyä. Mitään allergiaan viittaavaa ei ole. Maitoa on kokeiltu antaa eri lämpöisenä, eri ihmiset, eri huoneissa, rauhoitettu ympäristö, eri "syöttäasennot", eri tuttikoot kokeiltu pulloon, nokkamuki, ruisku, lusikka jne... Neuvolastahan saa vain avun "no yrittäkää vielä"
Niin miten yritetään, kun oma mielikuvitus loppuu jo?
Jos nyt jollain on joku vippaskonsti, niin antaa kuulua, apua tarvitaan!
Ja jos jollain vastaavaa, niin oletteko siirtyneet johonkin muuhun kuin korvikkeisiin?
Kommentit (11)
Jos lapsi syö velliä, niin ei sulla ole mitään hätää. Velli on suurustettua korviketta. Teillä on kaikki asiat oikein hyvin, kun kerran lapsi saa kasvuunsa riittävästi energiaa. Älä stressaa, kaikkesi olet yrittänyt. :) Vaikka nyt tuntuisi että pitäisi vielä sitkutella pitkä aika niin että lapselle pitäisi saada sitä maitoa menemään, niin ihan kohta lapsi alkaa saada proteeinin ja kalsiumin muista lähteistä, kuten hapanmaitotuotteista ja lihasta ja kalasta. Kalkkitablettejakin voi antaa sitten vähän myöhemmin, jos maito ei kerta kaikkiaan maistu.
Ei ole kauaa siitä, kun tavallista maitoa sai antaa jo yhdeksänkuiselle. Vasta sen jälkeen tuli höpinät ettei yhdeksänkuisen munuaiset kestä maidon proteiinia ja raja nostettiin vuoteen. Kysyin asiaa neuvolalääkäriltä, joka sanoi että ne munuaiset pystyy sen proteiinin käsittelemään aivan yhtä hyvin kuin ennenkin, eikä tälle ole mitään tutkimustulosta, että maltillisella maidonjuonnilla olisi lapseen mitään terveyttä vaarantavaa tekijää.
Meillä on ollut ihan sama juttu. Imetin kyllä 1 v asti, mutta edelleenkään ei juo mitään maitovalmistetta. Syötetään sitten jugurttia, rahkaa ja raejuustoa. Juo vaan vettä. Edelleen tarjoan maitoa 5 x päivässä, enkä se joskus tottuu makuun?
Kiitos vastauksista, kyllä minäkin mielelläni olisin imettänyt, onhan se nyt sata kertaa taloudellisempaa ja parempaa ravintoa vauvalle, mutta koska imetys ei yksinkertaisesti useista imetystuista huolimatta onnistunut, niin sitten ei. Täytyy vielä tuo juomalasi kokeilla, mutta melkein tietää jo valmiiksi että sylissähän ne maidot on, koska melkein saman asian ajaa lusikalla juottaminen..
No jos ei juo korviketta niin sitten pitää pärjätä velleillä ja janojuomaksi vettä. Osaako juoda nokkamukista?
Minä olen inhonnut maitoa niin kauan kuin muistan. Äitini kertoi että jo pienenä vauvana heitin maitopullon pinnasängystä lattialle enkä meinannut suostua juomaan millään. Ja esimmäinen sanani ei ollut äiti vaan VETTÄ! Istuin mummolassa keittiön lattialla alle vuoden ikäisenä ja hoin vettä, vettä ja näytin sormella vesihanaa ja olin onnessani kun sain vettä juodakseni ja sen jälkeen en ole maitoa juonut.
Ei meidänkään vauva juonut. Sylki kaiken maidon pois riippumatta mistä juomalaitteesta juotti. Tissi kyllä kelpas, sitä sai 1-vuotiaaksi asti, siitä lähtien juonut vettä. Lisäksi juustoa ja kermaa ruuan sekaan.
Kuka nyt enää korviketta 2016. Keitä Presidentti Tumma Paahdosta tujut sumpit, laita tuttipulloon niin vaavi lupsuttaa sitä posket lommolla.
muistakaa, että vain ihminen juo maitoa muualta kuin äitinsä tissistä! että kyseenalaistaa aika paljonkin maidon tarvetta enää 1v jälkeen. (vähä ohis, mutta oli pakko mainita)
Ei osaa vielä juoda nokkamukista, ja tiedän että näillä on pärjättävä mitä menee alas, mutta lähinnä keinoja kaipasin, että onko vielä jotain johon oma mielikuvitukseni ei riitä.
Mitenhän me suuret ikäluokat pysyimme hengissä, kun niitä äidinmaidonkorvikkeita ei edes ollut? Monet naiset eivät pystyneet imettämään muuta kuin pienen hetken, sillä työ kutsui. Lehmänmaitoa pulloon vain, vedellä jatkettua ensin. Nykykurri (=rasvaton) varmaan kelpaisi sellaisenaan. Aika varhaisessa vaiheessa myös annettiin jo esim. perunasosetta, johon oli sekoitettu voita, ja vellejä tietysti. Isoja vaan meistäkin kasvoi!
Kun useita vuosia nuorempi pikkuveljeni oli vauva, taisi jo olla kaupassa "Baby energaa", veteen sekoitettavaa (maito)jauhetta, josta muistaakseni voi tehdä juoksevaa kuin maitoa tai sitten velliä.
Sen lehmänmaidon juomisen lopetin muuten minäkin aika varhain, noin 4-vuotiaana. Muistan, miten maidosta tuli maha kipeäksi, turvotti ja pieretti. Janoon join sitten vettä, ruokapöydässä kaljaa, joko kotikaljaa tai ns. vaarinkaljaa, jota myytiin kahden litran pulloissa. Kouluun oli vietävä omat eväät, voileivät ja juoma. Melkein kaikilla oli tietysti maitoa. Minulla oli mehua ja siitähän opettaja piti saarnoja. Pitää juoda maitoa! Ja paradoksaalista kyllä, opettaja itse ja eräs toinen oppilas olivat laktoosi-intolerantteja (ei termiä silloin kyllä tunnettu) eivätkä juoneet tietenkään maitoa. No, minä nyt olin muutenkin silmätikku, salonkikelvoton äpärä.
hörppyyttäminen tavallisesta juomalasista?