yksinhuoltajat vs. ydinperheet

No just noin. Mutta yksinhuoltajia on erilaisia ja ydinperheitä erilaisia. Toki yksinhuoltajana periaatteessa on rankempaa mutta ei aina. Tässä esimerkkejä:

Yksinhuoltajalla on lähipiirissä runsaasti tuttavia ja sukulaisia jotka auttavat lastenhoidossa. Lisäksi lapset on isällä joka toinen viikonloppu (lapsivapaat viikonloput). Sitten on ydinperhe jolla ei ole yhtään sukulaista tai muutakaan lähipiirissä auttamassa. Perheen isä on vuorotöissä ja usein töissä iltaisin ja myös viikonloppuisin jolloin arjen pyörittäminen arkena ja viikonloppuna osuu usein yksin perheen äidille. No kummalla on rankempaa?

Riippuu ihan minkätyyppisiä perheitä verrataan. Ydinperheessä jossa isä osallistuu tai pystyy osallistumaan (ei esimerkiksi töissä viikonloppuisin ja iltaisin) lasten hoitamiseen ja kotitöihin ihan tasapuolisesta on äidillä tietenkin helpompaa kun yksinhuoltajalla ja jos perheellä on vielä mahdollisuus laittaa lapset vaikka mummille hoitoon viikonloppuisin niin helppoahan tuo on.

Rankkaa on totaaliyksinhuoltajilla, joilla isä ei osallistu lastenhoitoon ja ehkä  mummejakaan tai muita ei löydy enää läheltä. Silloin voi pyytää ja ehkä saadakin kunnalta apua mutta arki on varmaan kuitenkin rankkaa.

Välillä mietin että olisi jopa helpompaa olla yh jolla vaikka joka toinen viikonloppu lapset ja lomat jne. Talouskin olisi meillä ihan ok yhden vanhemman taloudessa. En nyt kuitenkaan yritä erota helppouden takia :D

Mies tekee pitkää päivää viikot ja viikonloppuna kumpikin ihan väsyneitä, ei mitään täyttä lapsivapaata viikonloppua kuin ehkä pari kertaa vuodessa...

Ei yksinhuoltajilla mitään isäviikonloppuja ole?! :D

Onhan. Niitä nyt kutsutaan isä viikonlopuksi,silloin kun lapset on isällä viikonlopun. YH ei aina ole totaalisesti yh

Ei meillä mitään isäviikonloppuja ole ollut enää vuosiin kun isä perusti uuden perheen niin siihen ei enää lapsi mukaan mahtunut. Hyvä jos kerran vuodessa tapaavat.

Vierailija kirjoitti:

Onhan. Niitä nyt kutsutaan isä viikonlopuksi,silloin kun lapset on isällä viikonlopun. YH ei aina ole totaalisesti yh

Joko sitä on yksinhuoltaja tai sitä ei ole. Aloituksessa puhutaan yksin- ja "kaksinhuoltajuuden" eroista, vähän hankalaa jos yksinhuoltajan määritelmä on noin liukuva.

Totaaliyksinhuoltajalla ei ole välttämättä sitä verkostoa, eikä ns isäviikonloppuja.

Eläisin mieluummin ydinperheessä.

Voitanko minä, koska olen totaaliyh ja sukulaiset ovat kaukana? ;-)

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ns. Paremmin toisella ja mikä huonommin?

Aloitan itse: yksinhuoltajana arki on varmasti raskaampaa, kun kaikesta täytyy nimensä mukaisesti huolehtia yksin, kuitenkin vastapainona tälle ns. "Lapsivapaat päivät" kun on esim. Isäviikonloppu, ydinperheessä taasen ei todellakaan olla vapaalla joka toinen viikonloppu, ellei lapsia laiteta jatkuvasti hoitoon.

Ei kaikilla yksinhuoltajilla ole toista vanhempaa joka ottaisi ja huolehtisi välillä lapsista.. ei siis oo lapsivapaata lainkaan..

Vanhemmuus on usein jaettua (viikko-viikko), vaikka erottu oltaisiinkin. Viimeisimmän suomalaistutkimuksen perusteella se on myös selvästi parempi vaihtoehto lapsille, kuin tuo joka toinen viikonloppu -systeemi.

Ennen eroa vanhemmuuden taakka oli 95 %:sti minulla. Eron jälkeen ex ryhdistäytyi vanhemmuudessaan (eli lapset ilmeisesti olivat kuitenkin tärkeitä) ja lapset ovat nyt viikko-viikko -systeemillä. Lapsilla on siis vihdoin kaksi osallistuvaa vanhempaa toisin kuin ennen eroa.

Näihin keskusteluihin ei koskaan oteta mukaan minunlaisia, eli viikko-viikko vanhempia, vaikka meidän osuus on hienosti kasvanut. Tosin itselläni ei lapsivapaata viikkoa ole vielä ollut, joka päivä heitä näen vaikka olisivat isälläänkin (asunnot niin lähekkäin ja lapset 3 ja 5), mutta jossain vaiheessa varmaan :) mitä olen muita vastaavia haastatellut, niin tämä on toimivin muoto, että lapset hoidetaan eron jälkeenkin fifty-fifty. Ikävä varmasti jäytää pidemmillä erohetkillä mutta onpahan täysin läsnäoleva vanhempi kun lapset ovat paikalla.

Hyvä ydinperhe on varmasti paras paikka lapselle kasvaa.

Huono ydinperhe taas ei edes ansaitse perheen nimitystä.

Itse olin oikeastaan yksin koko liiton ajan, oli minä ja lapset ja sitten oli mies. Mies itsekin alleviivasi tätä eroa surkuttelemalla itseään kun emme ottaneet häntä mukaan omiin juttuihimme. No ei otettu, myönnän. Ei jaksa ensin hoitaa kahta alle kouluikäistä aamupalalle ja siitä pulkkamäkeen ja siinä sivussa vielä krapulaista miestä mukaan. Ja tämä sama kuvio kertautui niin moneen kertaan, että siinä todellakin oli mies ja sitten oli minä ja lapseni.

Joten erilleenmuuton jälkeen perhe-elämässä ei muuttunut kuin se, että ei tarvinnut vaivata päätään että pitäisikö tällä kertaa nätisti kysyä, että voisiko hyvä herra tulla syömään perheensä kanssa / hoitaa kauppareissun tällä kertaa / imuroida sillä välin kun olemme poissa (tai vastaavasti viedä lapset ulkoilemaan siksi aikaa, kun minä imuroin).

Vierailija kirjoitti:

Voitanko minä, koska olen totaaliyh ja sukulaiset ovat kaukana? ;-)

Sama tilanne mullakin. Ja lapsia on kolme. Mitä me voitettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitanko minä, koska olen totaaliyh ja sukulaiset ovat kaukana? ;-)

Sama tilanne mullakin. Ja lapsia on kolme. Mitä me voitettiin?

No mä nostan ainakin hattua teille. Tsemppiä ja jaksamista. T. Entinen totaali yh.

Isäviikonloppu? Meillä isä tapaa kolmea lasta noin 5 kertaa vuodessa yhden päivän ajan. Eikä muutoinkaan osallistu lasten elämään, paitsi elarit maksaa.

Elämä on mukavaa ja rentoa kun saa itse päättää lasten asioista, kun elää pelkästään lasten kanssa yksin. Ja varsinkin kun kirjaimellisesti on yksinhuoltaja. 

Aina olen lapsenvahdin saanut menoihini ja välillä omaa aikaa yksin kotonakin, on perhe muoto ollut ydinperhe, yksinhuoltaja tai uusperhe - sillä ei ole ollut mitään väliä.

Nykyään mulla on myös nykyisen miehen kanssa kaksi yhteistä lasta, miehellä entisestä liitosta 2 lasta joilla on toimiva viikko-viikko systeemi. 

Uusperhekuvio meillä on alusta asti toiminut oikein hyvin. Mutta jos vertaan aikaan jolloin asuin yksin lasten kanssa niin olihan se helppoa kun ei tarvitse muista huomioida :D  Nykyään pitää huomioida myös mies, hänen lapsensa ja ex-vaimonsa jonka kanssa jopa mullakin on tosi hyvät välit :) Mutta olen onnellinen, että mulla ja kolmella ekalla lapsellani on nykyään tasapainoinen ja onnellinen elämä tämän uusperheen kanssa. Ydinperhe kolmen ekan lapsen isän kanssa oli yhtä helvettiä miehen alkoholismin ja väkivallan vuoksi.

Olen huomannut, että ydinperheitä, yksinhuoltajia ja uusperheitä on hyvin moneen lähtöön, eikä voi oikeastaan verrata yksinhuoltajan ja ydinperheen elämää, koska on niin monenlaista kuviota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitanko minä, koska olen totaaliyh ja sukulaiset ovat kaukana? ;-)

Sama tilanne mullakin. Ja lapsia on kolme. Mitä me voitettiin?

Persk! Sinä voitit ainakin minut. (1 lapsi). Liian aikaisin tuli hurrattua tuotakin.

Ja meitäkin on, jotka ovat yksinhuoltajia puolison kuoltua. 

Nykyään on niin trendikästä pitää itseään yyhoona jos puoliso on vähän aikaa pois kotoa esim työmatkalla ja se on niin rankkaa. Kaukana todellisesta yksinhuoltajuudesta.