Voiko loppujen lopuksi kehenkään muuhun luottaa kun itseensä?

Ei.

Ei voi itseensäkään luottaa aina. Mä olen pettänyt ex-miestäni enkä ikikuunapäivänä olisi voinut uskoa, että kykenen sellaiseen. Mutta niin ne asiat muuttuu, mies alkoi tuntua vastenmieliseltä, seksi loppui, mies jäi työttömäksi ja katkeroitui. Samaan aikaan järkyttävän hyvännäköinen vanha tuttu alkoi iskeä ns. täysillä, lähetteli kuvia ja viestitteli mitä haluaisi tehdä kanssani.. Ei tarvittu kuin riittävä humala, baarissa törmääminen ja tuli niin vahva tunnereaktio etten muuta voinut kuin antaa periksi. En edelleenkään halua uskoa että tein sen! Ps. Olen ollut jo vuosia yhdessä tämän "seksipedon" kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi sen että luottaisi ensin itseensä, siis itseluottamuksen. Ja tuon sanan kun googlasin niin wikipedia sanoo asiasta ainakin näin: "Itseluottamusta on käsittää omat hyvät ja huonot puolensa."

Jaa. Jonkun pitäisi varmaan ensin määritellä mitä on "hyvä" ja "huono". Niin kauan kuin noita ei ole määritelty niin itseluottamus on mahdottomuus. Joten kaipa sitten on myös mahdottomuus luottaa toiseen ihmiseen.

Niin, varmaan asiat mitä itse pitää huonoina ja hyvinä puolina itsessään? Nehän eivät välttämättä vastaa muiden käsityksiä. Esim itse pidän itsessäni siitä, että olen suht hyvä valehtelija, mikä taas monen moraalikäsityksen mukaan ilmeisesti huono puoli. Mutta minusta minä olen tässä oikeassa ja muut väärässä.

Ahaa, totta!

Minä olen tylsä. Siis ihan omasta mielestäni olen tylsä ja useimpien muidenkin ihmisten mielestä olen tylsä. Mutta useimpien muiden ihmisten mielestä se on huono asia. Minusta se on hyvä asia.

Paitsi että on se myös tilannekohtaista. Useissa tilanteissa tylsyyteni on mielestäni hyvä asia. Mutta on myös tilanteita joissa tylsyyteni on huono asia.

Tylsyyteni on yksi merkittävimmistä hyvistä ja huonoista puolista. Minun vain kannattaa enimmäkseen hankkiutua sellaisiin tilanteisiin joissa tylsyys on hyvä puoli, eli tilanteisiin jossa tylsyydestä on hyötyä.

Niin tosiaan eihän tämäkään ole niin mustavalkoista, toki omakin valehtelutaitoni on välillä myös huono juttu itsenikin kannalta. Mutta enimmäkseen olen hyötynyt siitä. Ja siinä mielessä en ole perinteisellä tavalla kait "luotettava", mutta valehtelen pääosin vain ihmisille, jotka valehtelevat myös minulle esim esittämällä muuta kuin mitä ovat.

Voi luottaa kun on terveellisesti varuillaan ja silmät auki. Venäläisten allekirjoittamat sopimuspaperit tosin on vähäisempiä arvoltaan kuin vessapaperin kappaleet koska niillä sentään tekee jotain. Kuka tekee ekan sopimuksen venäjän kanssa tämän sodan jälkeen ja kuinka paljon uskoo sen pitävyyteen?

Ihminen nyt kuitenkin useimmiten toimii oman edun mukaan, ja jos ei toimi, siihenkin on yleensä jokin vahva syy, mikä lopulta hyödyttää.

Aloitin elämäni luottamalla kaikkiin, ja kokemuksen perusteella en luota enää kehenkään. Lajina ihminen on monimutkaisin siksi, koska pystyy sekä auttamaan, että pettämään niin monella eri tavalla. Minulle se toteutuu toisten taholta yleensä pettämisenä, en tiedä miksi.

Vierailija kirjoitti:

Luotan vanhempiini, veljeeni ja isovanhempiini täysin. Ovat niin monta kertaa olleet kriisin keskellä tukena.

Niin luotin minäkin veljeeni. Annas olla kun aika jätti isovanhemmista ja vanhemmista, niin kas kummaa, veljestä kuoriutui perinnönahne paskiainen, joka yritti keplotella kaiken itselleen. Luottamuksen voi siis menettääkin.