Voiko loppujen lopuksi kehenkään muuhun luottaa kun itseensä?

No ei tietenkään, suht vanha sanonta tuo "luota vain itseesi", ja pitää kyllä kutinsa!

Ei eikä aina itseensäkään.

Luotan mieheeni enemmän kuin itseeni.

Se on hyvä alku. Jos luottaa itseensä, niin ei pelota niin paljoa luottaa toiseen.

Minä voin luottaa isääni ja äitiini kuin kallioon. Ennen pystyin luottamaan myös veljeeni, mutta hänen vaimonsa murentaa hänen luotettavuuttaan, kun avioliitto näkyy olevan verisukulaisuutta tärkeämpi juttu ja mustasukkaisuudella on osansa.

Voiko sinuun luottaa, ap? Esim. sukulainen.

Minä luotan kyllä useampaankin ihmiseen enemmän kuin itseeni. Mahtaa olla hieno tunne pitää itseään maailman luotetavimpana ihmisenä. Harhainen mutta hieno.

Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan kun sanotaan "voiko luottaa". Jos haluaa olla satavarma ettei koskaan joudu pettymään kehenkään, ei tietenkään voi luottaa, sillä ihmiset ovat monimutkaisia otuksia ja kaikenlaista sattuu. Ei itseensäkään voi näin ollen luottaa.

Mutta minä ainakin koen kaikenkaikkiaan helpommaksi, mukavammaksi ja antoisammaksi sen tien, että luotan niin paljon ja lujasti kuin ikinä pystyn. Tiedän kyllä, että mieheni saattaa joku päivä pettää, ystäväni saattaa kertoa salaisuuteni eteenpäin, äitini saattaa jättää minut yksin kriisin keskellä, vastaantuleva auto saattaa ajaa suoraan päin autoni keulaa, sairaanhoitaja saattaa pistää minua kertaalleen käytetyllä neulalla, jne. Olen vain tullut siihen lopputulokseen, että elämä on kaikille mukavempaa, kun luottaa. Ja olen kokenut näitä luottamuksenpettämisiä useampaankin kertaan elämäni aikana, lapsuudesta lähtien, jos joku nyt ajattelee että olenpa naiivi. Eikä luottaminen aina ole helppoa. Mutta mieluummin elän elämäni kirkkain sinisin silmin kuin aurinkolasit päässä torjuva ilme kasvoillani. Jos ja kun luottamukseni petetään, kestän sen kyllä.

Et pysty lukemaan kenenkään ajatuksia, voit tietää satavarmasti vain mitä pääsi sisällä tapahtuu. Jokaisella ihmisellä on luurankoja kaapissa joista ei puhuta kenellekään, ei edes puolisolle tai parhaalle kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan kun sanotaan "voiko luottaa". Jos haluaa olla satavarma ettei koskaan joudu pettymään kehenkään, ei tietenkään voi luottaa, sillä ihmiset ovat monimutkaisia otuksia ja kaikenlaista sattuu. Ei itseensäkään voi näin ollen luottaa.

Mutta minä ainakin koen kaikenkaikkiaan helpommaksi, mukavammaksi ja antoisammaksi sen tien, että luotan niin paljon ja lujasti kuin ikinä pystyn. Tiedän kyllä, että mieheni saattaa joku päivä pettää, ystäväni saattaa kertoa salaisuuteni eteenpäin, äitini saattaa jättää minut yksin kriisin keskellä, vastaantuleva auto saattaa ajaa suoraan päin autoni keulaa, sairaanhoitaja saattaa pistää minua kertaalleen käytetyllä neulalla, jne. Olen vain tullut siihen lopputulokseen, että elämä on kaikille mukavempaa, kun luottaa. Ja olen kokenut näitä luottamuksenpettämisiä useampaankin kertaan elämäni aikana, lapsuudesta lähtien, jos joku nyt ajattelee että olenpa naiivi. Eikä luottaminen aina ole helppoa. Mutta mieluummin elän elämäni kirkkain sinisin silmin kuin aurinkolasit päässä torjuva ilme kasvoillani. Jos ja kun luottamukseni petetään, kestän sen kyllä.

Uskomatonta, että edelleen pystyt ja haluat luottaa. En osaa sanoa, oletko vahva vai naiivi, kun en tunne sinua, mutta luultavammin vahva. Minut on myös petetty moneen kertaan ja olen todella pettynyt ihmisiin. Itse en enää halua tai pysty luottaa kehenkään. Tavallaan olisi hienoa olla luottavainen ja avoin ihminen, mutta toisaalta kun tiedän kuinka epäluotettavia suurin osa ihmisistä on, olen iloinen että en luota helposti.

Vaikea kysymys. Voi ja ei voi. Tuntemattomaan voi olla vaikea luottaa, koska häntä ei tunne, ellei ole mahtava ihmisten lukija. Tuttuihin luottaa, mutta voi myös luottaa siihen, että heihin ei voi luottaa. Vähän riippuu ihmisestä, mitä asioita hänestä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Ei eikä aina itseensäkään.

Tämä. Et oikeasti pysty sanomaan itsestäsikään miten esim. 100% varmasti käyttäytyisit tietyissä tilanteissa. Saati sitten muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan kun sanotaan "voiko luottaa". Jos haluaa olla satavarma ettei koskaan joudu pettymään kehenkään, ei tietenkään voi luottaa, sillä ihmiset ovat monimutkaisia otuksia ja kaikenlaista sattuu. Ei itseensäkään voi näin ollen luottaa.

Mutta minä ainakin koen kaikenkaikkiaan helpommaksi, mukavammaksi ja antoisammaksi sen tien, että luotan niin paljon ja lujasti kuin ikinä pystyn. Tiedän kyllä, että mieheni saattaa joku päivä pettää, ystäväni saattaa kertoa salaisuuteni eteenpäin, äitini saattaa jättää minut yksin kriisin keskellä, vastaantuleva auto saattaa ajaa suoraan päin autoni keulaa, sairaanhoitaja saattaa pistää minua kertaalleen käytetyllä neulalla, jne. Olen vain tullut siihen lopputulokseen, että elämä on kaikille mukavempaa, kun luottaa. Ja olen kokenut näitä luottamuksenpettämisiä useampaankin kertaan elämäni aikana, lapsuudesta lähtien, jos joku nyt ajattelee että olenpa naiivi. Eikä luottaminen aina ole helppoa. Mutta mieluummin elän elämäni kirkkain sinisin silmin kuin aurinkolasit päässä torjuva ilme kasvoillani. Jos ja kun luottamukseni petetään, kestän sen kyllä.

Onhan tuossa välimaastoakin, kuin vain että luottaa sataprosenttisesti kaikkiin tai yhtään kehenkään.

Luottaminen ihmissuhteissa on minusta enimmäkseen sitä, että luottaa että toinen ei vahingoita itseä merkittävällä tavalla (koska ainahan kaikkea pientä kitkaa joka suhteessa on).

Itsellä ei kuitenkaan ole yhtään ihmissuhdetta, jossa voisin luottaa siihen, ettei tällaisia merkittäviä vahingoittamisia tule. Useimmilla varmaan on?

Vierailija kirjoitti:

Minä voin luottaa isääni ja äitiini kuin kallioon. Ennen pystyin luottamaan myös veljeeni, mutta hänen vaimonsa murentaa hänen luotettavuuttaan, kun avioliitto näkyy olevan verisukulaisuutta tärkeämpi juttu ja mustasukkaisuudella on osansa.

No yleensä se itse valittu puoliso menee sisaruksen ohi. Sinä vaikutat mustasukkaiselta.

Joku mainitsi sen että luottaisi ensin itseensä, siis itseluottamuksen. Ja tuon sanan kun googlasin niin wikipedia sanoo asiasta ainakin näin: "Itseluottamusta on käsittää omat hyvät ja huonot puolensa."

Jaa. Jonkun pitäisi varmaan ensin määritellä mitä on "hyvä" ja "huono". Niin kauan kuin noita ei ole määritelty niin itseluottamus on mahdottomuus. Joten kaipa sitten on myös mahdottomuus luottaa toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi sen että luottaisi ensin itseensä, siis itseluottamuksen. Ja tuon sanan kun googlasin niin wikipedia sanoo asiasta ainakin näin: "Itseluottamusta on käsittää omat hyvät ja huonot puolensa."

Jaa. Jonkun pitäisi varmaan ensin määritellä mitä on "hyvä" ja "huono". Niin kauan kuin noita ei ole määritelty niin itseluottamus on mahdottomuus. Joten kaipa sitten on myös mahdottomuus luottaa toiseen ihmiseen.

Niin, varmaan asiat mitä itse pitää huonoina ja hyvinä puolina itsessään? Nehän eivät välttämättä vastaa muiden käsityksiä. Esim itse pidän itsessäni siitä, että olen suht hyvä valehtelija, mikä taas monen moraalikäsityksen mukaan ilmeisesti huono puoli. Mutta minusta minä olen tässä oikeassa ja muut väärässä.

Käännä katse itseesi. Oletko luottavainen vai epäluuloinen? Uskotko, että voit luottaa arviointikykyysi ihmisistä eli että valitset ympärillesi ihmisiä, jotka pääosin toimivat luotettavasti? Onko sinulla epärealistisia odotuksia muiden suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi sen että luottaisi ensin itseensä, siis itseluottamuksen. Ja tuon sanan kun googlasin niin wikipedia sanoo asiasta ainakin näin: "Itseluottamusta on käsittää omat hyvät ja huonot puolensa."

Jaa. Jonkun pitäisi varmaan ensin määritellä mitä on "hyvä" ja "huono". Niin kauan kuin noita ei ole määritelty niin itseluottamus on mahdottomuus. Joten kaipa sitten on myös mahdottomuus luottaa toiseen ihmiseen.

Niin, varmaan asiat mitä itse pitää huonoina ja hyvinä puolina itsessään? Nehän eivät välttämättä vastaa muiden käsityksiä. Esim itse pidän itsessäni siitä, että olen suht hyvä valehtelija, mikä taas monen moraalikäsityksen mukaan ilmeisesti huono puoli. Mutta minusta minä olen tässä oikeassa ja muut väärässä.

Ahaa, totta!

Minä olen tylsä. Siis ihan omasta mielestäni olen tylsä ja useimpien muidenkin ihmisten mielestä olen tylsä. Mutta useimpien muiden ihmisten mielestä se on huono asia. Minusta se on hyvä asia.

Paitsi että on se myös tilannekohtaista. Useissa tilanteissa tylsyyteni on mielestäni hyvä asia. Mutta on myös tilanteita joissa tylsyyteni on huono asia.

Tylsyyteni on yksi merkittävimmistä hyvistä ja huonoista puolista. Minun vain kannattaa enimmäkseen hankkiutua sellaisiin tilanteisiin joissa tylsyys on hyvä puoli, eli tilanteisiin jossa tylsyydestä on hyötyä.

Luotan vanhempiini, veljeeni ja isovanhempiini täysin. Ovat niin monta kertaa olleet kriisin keskellä tukena.