Miten teillä vietettiin (kaveri)synttäreitä, kun olitte lapsi?

Olen syntynyt 1988, eli eniten kaverisynttäreitä vietin 90-luvulla. Tapana oli kutsua kaikki luokan tytöt kylään. Ohjelmassa oli lahjojen avaus, täytekakkua, popcornia, mehua/limsaa yms. herkkuja ja jotain leikkimistä, ehkä ongintaa oviaukkoon viritetyn lakanan yli, tuolileikkiä (musa soi, mennään tuolien ympäri ja musiikin loputtua yritetään ehtiä istumaan, vika tippui aina pois). Pari tuntia siinä hurahti. Joskus vieraat saivat jonkun pienen lahjapussukan lähtiessään mukaan, jossa oli esim. karkkeja tai jotain pieniä leluja sun muuta ihanaa krääsää.

Sukulaissynttäreitäkin järjestettiin serkuille. Aikuiset joivat kahvia ja vaihtoivat kuulumisia, me muksut söimme täytekakkua ja leikimme.

80-luvulla: ennen kouluikää äiti varmaankin kutsui kavereita synttäreille, koulussa kutsuttiin kaikki luokan tytöt. Äiti leipoi tarjoilut, täytekakkua söivät kaikki. Lahjaksi tuotiin kirjepapereita, hajukumeja, ystäväkirjoja, pieniä posliinieläimiä yms. Tiimari-krääsää. Lahjojen hinnassa oli joku tolkku, tyyliin 5-10 markkaa. En muista, oliko koskaan mitään sen erikoisempaa ohjelmaa. Ehkä jotain vettä kengässä -leikkiä, sokkoa yms. Oli hirveen kivoja synttäreitä, ja aion oman lapseni (täyttää pian kaksi) juhlissa noudattaa samaa rentoa, hauskaa ja helppoa -kaavaa mahdollisimman pitkälle.

Meillä oli pieni yhtenäinen naapuruston kaveriporukka, joka kiersi toistensa synttäreillä. Synttärit lopetettiin aina 10-vuotissynttäreihin. Ei kutsuttu luokkakavereita sillä perusteella, että olivat luokkakavereita. Eikä harrastuskavereita kutsuttu. Sukulaissynttäreitä ei pidetty aikuisille, mun yksi serkku oli siinä naapurustoporukassa. 

En ole ikinä saanut kaverisynttäreitä, emkä ole itse ollut ikinä vieraanakaverien synttäreillä! Outoa, nyt näin kun jälkeenpäin ajattelen. Olen lapsuusiässä ollut 80-luvun alkupuoliskolla.

2 jatkaa: sukulaissynttäreitä taidettiin pitää silloin ennen kouluikää, kun äiti päätti kutsuttavat. Kouluaikana en enää muista, että olisi kutsuttu serkkuja ja tätejä. (Muutenkin jotenkin outo tapa juhlia moneen kertaan. Yhdet juhlat ja ketkä ei pääse, ei pääse.)

Olen syntynyt 90-luvulla ja minulla oli yhdet kaverisynttärit: juhlat McDonaldsissa ja äitini päätti kutsuvieraat luokkakavereistani.

Meillä ei vietetty. Oma synttäri on kesäloman aikana ja siskon hiihtoloman aikana.

Vieraana olin ehkä parikymmentä kertaa.

Olen syntynyt 70-luvulla.

1988 jatkaa: ai niin, noi mäkkärisynttärit :D Niitä oli joillakin ysärin lopussa. Silloin ainain Tampereella oli Koskarin Mäkissä iso, monikerroksinen leikkipaikka, joka oli huikean kiva lapsille. Olihan synttäreiden pito jossain hampurilaisbaarissa vanhemmillekin helppoa, kun ei tarvinnut siivota kämppää ja leipoa kakkuja. Veljeni taisi joskus pitää synttärit Pizza Raxissa - kyllä muuten uppoaa paljon pizzaa kymppikesäisiin poikiin!

Mäkin olen syntynty 60-luvun lopulla ja voisin toistaa ap; teksitin -ihan samat juttu ja vain yksi valokuvakin löytyy.

80-luvun puolivälissä, alle kouluiässä "avoimet ovet" kavereille, kylän lapsille ja naapureille. Eri synttärit sukulaisille. Parhaimmillaan 7 täytekakkua meni - äiti leipoi. Ei ollut ohjelmanumeroita. Kouluiässä luokkakavereita ja naapureita. 11 v. Tais olla vika kerta, kun sain kutsua kavereita synttärijuhliin meille.

60-luvulla syntynyt keskellä kesää, synttärivieraina naapurin kaverit. Yläasteella parhaat kaverit.

Kotisynttäreitä vietetään edelleen oman lapsen ja hänen kavereidensa kanssa, vieraita n. 10.

Näin myös kavereiden synttäreillä.

Olen syntynyt -80 kesällä ja aina oli isot sukulais/naapurisynttärit, muistan harmitelleeni kun keskellä kesää ei tarha/koulukavereita saanut kutsuttua kuin pari, jotka asuivat naapurissa. Vieraita ei paljon voinut valita. Koko naapurusto tiesi tulla ilman kutsua, kummit muistan kutsuneeni jonkun kerran puhelimitse äidin käskystä.

Äiti leipoi, oli myös karkkia ja poppareita. Joku narunveto tms. oli myös aina. Muuten tuohuttiin lapset omiamme ja aikuiset vetäytyivät kakun jälkeen juomaan konjakkia ja polttamaan tupakkaa. Muistan etten tykännyt tupakansavusta, mutta äiti hyssytteli ettei vieraita voi kieltääkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1988, eli eniten kaverisynttäreitä vietin 90-luvulla. Tapana oli kutsua kaikki luokan tytöt kylään. Ohjelmassa oli lahjojen avaus, täytekakkua, popcornia, mehua/limsaa yms. herkkuja ja jotain leikkimistä, ehkä ongintaa oviaukkoon viritetyn lakanan yli, tuolileikkiä (musa soi, mennään tuolien ympäri ja musiikin loputtua yritetään ehtiä istumaan, vika tippui aina pois). Pari tuntia siinä hurahti. Joskus vieraat saivat jonkun pienen lahjapussukan lähtiessään mukaan, jossa oli esim. karkkeja tai jotain pieniä leluja sun muuta ihanaa krääsää.

Sukulaissynttäreitäkin järjestettiin serkuille. Aikuiset joivat kahvia ja vaihtoivat kuulumisia, me muksut söimme täytekakkua ja leikimme.

Olen syntynyt 1983, ja meillä oli hyvin pitkälti samanlainen meininki.

Pikkusiskoni on syntynyt -00, eli täyttää tänä vuonna 16-v.

Viime synttärit menivät niin, että sisko kutsui meille kolme kaveriaan. Oltiin leivottu siskon kanssa kaksin kinuskikakku ja mokkapaloja. Tarjolla oli myös limsaa, karkkia ja sipsejä. Katsoivat elokuvan ja lähtivät ulos puistoon, jonne tuli sitten vähän enemmän porukkaa vähintäänkin nopeasti pyörähtämään onnittelemaan siskoani. Siinä se. Sukua kävi seuraavana päivänä.

Minä olen syntynyt -97 ja minulla oli samanlaisia synttäreitä yläasteelle asti. Sen jälkeen kaveriporukka hajosi oikeastaan kokonaan, koska ihmiset muuttivat opiskelujen perässä muihin kaupunkeihin yms.

Minun synttärit on kerran pidetty Raxissa, muuten aina kotisynttärit. Usein on leivottu itse kakku ja jotain muuta ja sitten karkit, limsat yms päälle.

Siskoni kuuluu koulunsa "suosittuihin" ja hänellä on satoja facekavereita ja instagramissa päälle 1 000 seuraajaa. Sisko on kertonut, että on välillä kuullut vinoilua omista synttäreistä koulussa ja muualla, mutta ei jaksa välittää. Tärkeintä, että itse tykkää. (On muuten hieno nähdä, miten fiksu ja pikkuhiljaa nuori nainen siskostani on kasvamassa! :) Ei lähde mukaan typeryyksiin ja osaa olla rohkeasti just sitä mieltä, mitä on. Ei tee mitään vain koska se on in tms).

Olen ihan keskiverto perheestä ja varaa olisi juhlia "isommin" tai sellaista, mutta minä ja sisarukseni ollaan tykätty tälläisistä synttäreistä.

N18

Äiti osti jotain hyvää ja söin niitä pöydässä Nallen ja Ketun kanssa

Mielenkiintoisia! Kiva kuulla kokemuksia ja muistoja kun tuntuu että nykyää kaikilla pitää taaperosta lähtien olla taikuria, megazonea, hoploppia ja muuta sirkushuveja synttäreillä tai ainaki burgerit/pizzat ravintolassa.

Itse 84-syntynyt, ihan pienenä kutsuttiin lähimmät sukulaiset, muutama tarhakaveri ja pari naapurin lasta. Äiti leipoi kakun, koristeena karkkeja tai tikkareita, osti keksejä, kahvit ja mehua. Joskus taisi olla jopa konditorian kakku ja voileipäkakku. Ala-asteella kutsuttiin parhaat koulukaverit, syötiin kakkua, poppareita, sipsejä. Leikittiin ja pelattiin jotain. Synttärit aina kotona, ei koskaan mäkkäreitä tai muita aktiviteetteja mun kaveripiirissä. Yläasteella ei enää juhlia, vanhemmilta tuli joku pieni lahja tai vähän rahaa.

Up

Olen syntynyt 1995. 

Päiväkoti-ikäisenä ja sitä ennen oli aina kymmenisen kaveria äiteineen/isineen mukana, ihan perus leikkitreffimeiningillä, mutta tarjoilut ja pukeutuminen oli synttäriteemaista. 

Kaverisynttäreitä kouluun asti pidettiin siten, että kutsuin joku 10-15 kaveria (ala-asteikäsenä)  oli erilaisia leikkejä suunniteltuna: "vettä kengässä", aasin hännän kiinnitystä. Ja melkein aina mulla oli kissatäytekakku, koska se vaan nyt oli ihan törkeen hieno ja hyvää! 

Sitten kai 9-vuotiaana en enää pitänyt sellasia synttäreitä että tosi moni oli kutsuttu, vaan lopun ala-asteajan vein 3-5 kaveria keilaamaan tai muualle ja sen jälkeen käytiin Mäkissä syömässä. Sekin oli tosi hauskaa.

Yläasteikäisenä sitten aloin pitää kotibileitä :--D