Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla sellainen nainen, joka tykkää jännämiehistä
27.03.2016 |
Olen tapaillut jännämiestä joulukuusta lähtien. Jännämies on tänä aikana pettänyt ja tehnyt minulle ohareita alkoholinkäyttönsä vuoksi. Vakiintua hän ei halua, koska sitoutumiskammoisuus estää. Yhteinen aikamme kuluu hänen potiessaan krapulaa, tai humalassa. Itsekin olen alkanut juomaan hänen kanssaan enemmän kuin yleensä, enkä pidä tästä itsessäni. Olenkin nyt parin viikon ajan alkanut ottaa häneen etäisyyttä, ja deittailen jälleen muita.
Tapasinpa siis mukavan ja hyvännäköisen lääkärismiehen. Olemme tänä aikana käyneet teatterissa, retkellä, syömässä ja tehneet yhdessäkin ruokaa. Emme ole edes suudelleet vielä, ja miestä varmaan alkaa jo pikkuhiljaa kurmottaa tämä pihtaaminen. Olemme puhuneet perheenperustamisesta, tämä mies haluaisi lapsia ehkä jo melko piankin, mutta jännämies ei, koska sitoutumiskammo ja ahdistus. (Lisättäköön tähän, että jännämies useaan otteeseen toistelee minun olevan juuri sellainen ihminen, jonka kanssa haluaa vakiintua ja ehkäpä jopa lapsia) Vaikken itse ole vielä valmis lastenhankintaan, on ajatus alkanut kypsymään ja mieluummin olisin sellaisen miehen kanssa, joka on valmis lapsiin kuin sellaisen, joka ahdistuu ajatuksestakin.
Mutta, kuten otsikkokin jo kertoo, olen rakastunut tähän jännämieheen. Hän ei ole minulle hyväksi, enkä usko, että elämäni hänen kanssaan olisi tyydyttävää. Haluan matkustella ja tehdä muutakin kuin juoda, mutta tätä ei tunnu kiinnostavan. Ei muka ole rahaa, eikä aikaa, vaikka viinalle kyllä riittää. Tämä toinen mies ei vain sytytä minua ollenkaan. En tiedä, miksi ei. Hänen kanssaan minulla on paljon enemmän yhteistä, ja hänen kanssaan elämä olisi varmasti monin tavoin tyydyttävämpää. Järki ja tunteet ei mene nyt yhteen.
Kommentit (4)
Ei se jännämies mua nyt loppujen lopuksi niin huonosti kohtele. On vain _minun_ skaalassani ehkä jännempi kuin miehet, joita olen perinteisesti harrastanut. Itsesuojeluvaisto kyllä sanoo tässä kohtaa, että varmasti on horistontissa suuria surun tunteita näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se niin, että miehenä en itsekään pidä niistä kavereista, jotka muuttuvat parisuhteessa pullatuoksuisiksi isiksi. Minulle on lapsesta saakka opetettu, että naiset eivät tykkää tällaisista miehistä. Silti, taisin itse tehdä sen virheen, että lähdin suhteessa tekemään myönnytyksiä naiselle. Niillekun ei ole olemassa mitään rajaa. Ja niitten toteuttaja on tylsä kun on kiltti. Tänään ajattelen näin, parin viikon päästä toisin. Onko näistä asioista nyt totuutta olemassakaan.
2
Mies, joka haluaa naista enemmän= kilttimies.
Mies, joka haluaa naista vähemmän= jännämies.
Lainatakseni Kumman Kaa Ellun viisaita sanoja tms:
"Kun mies ei urbaanioloissa pysty metsästämään eläimiä niin se metsästää naisia ja kun taas nainen ei urbaanioloissa pysty perustaan perheitä niin siihen on samastunu tää miehinen metsästysvietti ja se metsästää miehiä"
Niin,
Minäkin olen sellainen mies, joka kohtelee naista hyvin ja on asiat kunnossa. Eipä ole viimeaikona suhteet onnistuneet, tai että nyt edes saisin huomiota naisilta.
Minä en nyt tuohon aloittajan ongelmaan osaa ottaa kantaa, kyllähän se nyt on aika inhimillistä. Seuraa vain sydäntäsi, niin saat kokea suuria tunteita.
Minä taas mietin, että voisin liittyä soldiers of odiniin! Olisin jännämies. Minulla olisi kavereita ja miehekäs pilottitakki! Saisin pesää jatkuvasti jännänaisilta. Menettäisin kyllä työni ja paljon entisiä suvakkituttavia, mutta kerrankos sitä eletään.