Lue keskustelun säännöt.
Onko soveliasta sanoa ystävälle, että hän ei sovellu mielenterveysalalle?
25.03.2016 |
Olen tuntenut ystäväni yli 10 vuotta ja uskon, että hänellä on jonkinlainen epävakaa persoonallisuushäiriö. Hänellä on siis lähes jatkuvasti joku "draama" tai ahdistus päällä elämässä ja tunnetilat hänellä voi vaihdella päivittäin. Nyt hän on saanut päähänsä haluavansa mielenterveyshoitajaksi. Ainakin uskoisin, että täytyy itse olla suhteellisen vakaa, jotta jaksaa niin raskasta työtä, niin tämä uravalinta nyt hiukan ihmetyttää. Ystäväni on käynyt teini-iästä asti terapiassa, tuttavuusasteella ystäväni voi vaikuttaa täysin "normaalilta" mutta läheisemmin ja kauemmin hänet tunteneena tiedän, että hänellä on vaikeuksia jo oman tunnelämänsä kanssa niin mitä sitten, kun pitäisi hoitaa muita.
Tämä ei ole mikään yhtäkkinen päähänpinttymä, vaan on jo jonkin aikaa väläytellyt mahdollisuutta hake alalle. Mutta nyt hän olisi ilmeisesti tosissaan hakemassa. Voi hyvin olla ettei hän edes pääsisi opiskelemaan mutta voi myös olla, että hän osaa "feikata" valintakokeet hyvin ja pääsee sisälle.
En tiedä onko mun tehtävä saatikka ystävänä soveliasta sanoa toiselle, että pitäisiköhän sun kenties vielä hiukan miettiä tota. En itsekään haluaisi, että omia valintojani kyseenalaistaan mutta ehkä tämä tapaus on hiukan eri vai onko?
Lähinnä siis ihmetyttää, että miten hänellä voi olla niin epärealistinen kuva itsestään, olemme siis kuitenkin kohta lähes 3-kymppisiä, eikä kyseessä varmastikaan ole enää mikään itsensä hakeminen tai kokeilu.
Kommentit (17)
Paha kysymys, ymmärrän hyvin ajatuksiasi. Oma ystäväni haaveili lastenhoitajan työstä, ja hänellä paljon sellaisia juttuja luonteessaan ja elämässään, joista monesti mietin että hänen ei yksinkertaisesti kannattaisi työskennellä lasten tai nuorten kanssa. Ei sitten päässyt alalle, vaikka muutamaan otteeseen hakikin (ei mennyt ikinä soveltuvuuskokeista läpi). Minä en kehdannut sanoa, ja nyt jälkikäteen ajattelen että ehkä emme olleet kuitenkaan niin läheisiä ystäviä, että olisin voinut puhua hyvässä hengessä hänen negatiivisista piirteistä. Esim. jonkun toisen ystävän kanssa olisi onnistunutkin juttelu "Oletko kuitenkaan miettinyt asiaa tältä kannalta" -tyyliin.
Sanoisin että riippuu ihan ystävyytenne laadusta, voitko ja kehtaatko ottaa asian esille. Tavallaan nuo terapia ym. asiat antaisivat ihan hyvän väylän ottaa puheeksi että voiko omat ongelmat olla laukaiseva tekijä halulle kyseiselle alalle ja miten on ajatellut oman jaksamisensa suhteen. Nuo elämänvalinnat ovat sellaisia kysymyksiä, että pitää mielestäni olla tosi hyvät välit ja ystävyys keskenään, jotta voi noin henkilökohtaisesta asiasta puhua ystävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi voi hallita erittäin hyvin oman "työminänsä". Vaikka arkielämässä olisi sitä draamaa, niin kaikki ihmiset eivät vie sitä työpaikalleen. Tämä koskee myös persoonallisuushäiriöisiä. Mielenterveysala ei edes ole sosiaali- ja terveysalalla raskaimmasta päästä, joten se saattaisi sopia valittavana olevista mahdollisuuksista ystävällesi parhaiten. Olisin enemmän huolissani kenestä tahansa, joka haluaa esim. vanhustyöhön.
Mielenterveyshoitaja (eli mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitaja) tekee eniten nykyään ohjaustöitä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palveluasunnoissa, joissa ei "hoideta" ketään.
No mietipä mikä on normaalia ja sanopa sitten et päädyitkö minkälaiseen tulokseen pohdinnassasi. Eiköhän se oo petteri niin ettei sellaista absoluuttisesti normaalia ja vakaata ihmistä olekaan. Pääasia et tiedostaa omat ongelmansa ja uskaltaa myöntää olevansa vajavainen. Siitä on hyvä lähteä auttanaan muita.
Sun tehtävä on estää ettei pääse alalle. Pitää olla psyykkisesti todella vakaa eikä epävakaa.
Narsistejakin on niin paljon mt-hoitajina, että eiköhän epävakaa ole kuitenkin 100-0 parempi hoitamaan, kuin narsistit joiden "hoidon" jälkeen on vain entistä sairaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa hän on jo nyt hoitoalalla mutta irtisanoutuu pian, ei ole ollut ihan soveltuva alalle tai siihen työhön. Ainakin hänen juttujaan kuunnellessaan, kun oikeastaan koko hänen vapaa-aikansa menee työstä palautumiseen ja työasioita pohditaan 24/7.
Niin ymmärrän hyvin tuon, että oma terapiatausta ym. tuovat tietynlaista näkökulmaa ja sen puolelta olisi soveltuva alalle. Mutta ainakin omasta mielestäni ne ongelmat pitäisi kuitenkin olla historiaa, eikä tälläkin hetkellä elämää hallitsevia asioita. /Ap
Vierailija kirjoitti:
Narsistejakin on niin paljon mt-hoitajina, että eiköhän epävakaa ole kuitenkin 100-0 parempi hoitamaan, kuin narsistit joiden "hoidon" jälkeen on vain entistä sairaampi.
No, en ymmärrä miksi pitäisi verrata huonompaan, kyllä varmasti maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat vielä soveltumattomampia alalle. Tarkoitan myös ehkä työtä lähinnä ystäväni kannalta, ajatellen hänen jaksamistaan ja mielenterveyttään. /Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistejakin on niin paljon mt-hoitajina, että eiköhän epävakaa ole kuitenkin 100-0 parempi hoitamaan, kuin narsistit joiden "hoidon" jälkeen on vain entistä sairaampi.
No, en ymmärrä miksi pitäisi verrata huonompaan, kyllä varmasti maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat vielä soveltumattomampia alalle. Tarkoitan myös ehkä työtä lähinnä ystäväni kannalta, ajatellen hänen jaksamistaan ja mielenterveyttään. /Ap
Aijaa. Jos ajattelet ystävääsi, niin annat hänen itse todeta pystyykö olemaan sillä alalla vai ei. Se ei ole sun tehtävä puuttua siihen. Voithan säkin olla sen mielestä epäsopiva alalle, mutta oisko hänellä sun mielestä oikeutta puuttua asiaan?
Vierailija kirjoitti:
No mietipä mikä on normaalia ja sanopa sitten et päädyitkö minkälaiseen tulokseen pohdinnassasi. Eiköhän se oo petteri niin ettei sellaista absoluuttisesti normaalia ja vakaata ihmistä olekaan. Pääasia et tiedostaa omat ongelmansa ja uskaltaa myöntää olevansa vajavainen. Siitä on hyvä lähteä auttanaan muita.
Kukaan ei varmaan ole täysin "terve." Jos nyt oikein alettaisiin kaivelemaan ihmisiä, niin varmaan yksi jos toinenkin kaipaisi terapiaa. Mutta mielestäni, jos ammatikseen tarkoitus auttaa muita niin omat asiat pitäisi olla reilassa ja pitäisi olla soveltuva alalle. /Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääasia et tiedostaa omat ongelmansa ja uskaltaa myöntää olevansa vajavainen. Siitä on hyvä lähteä auttanaan muita.
Nimenomaan ei näin. Se, että myöntää olevansa vajavainen, ei riitä. Omat ongelmat pitää olla käsiteltynä ammattilaisen kanssa niin, että ne ei kummittele vaan pystyy auttamaan muita ja suhtautumaan vastaantuleviin tilanteisiin ammattimaisesti.
Eiköhän ne valitsijat siellä valintakokeessa sen päätä jos kaverisi on alalle epäsopiva. Ennen hoito- ja sosiaalialalle oli psykologiset testit.
Esimerkiksi. Joku epäsopiva henkilö oli hakenut ks. Aloille useita kertoja mutta ei ollut tullut valituksi.
Kuulostat juurikin sellaiselta ihmiseltä, joka diagnosoi kavereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa yksi tuttavistani on tällainen toisten diagnosoija. Oikeasti hän on niin pihalla arvioidessaan tuttaviaan, että ihmettelen. Hänellä tuskin on omaa elämää ollenkaan.
Kurkistan mun taikapalloon ja ennustan seuraavan kysymyksen ystävästäsi.
Onko soveliasta sanoa ystävälle, että hän sopisi oikein hyvin mielisairaalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuplassa elävät ihmiset ovat pahimpia. He, jotka luulevat että kaikki on sitä, miltä näyttää. He seuraavat orjallisesti jokaista pientä sääntöä ja takertuvat lillukanvarsiin. Kykenemättä näkemään kokonaisuutta.
Oikeasti ihmiset joka paikassa esittävät parempaa kuin mitä ovat. Se on joillekin elämäntehtävä. Sitten kun oma kuva oikein kiiltää niin haukutaan toisia. Ap oletko juuri tällainen? Sieltä kiillotetusta korokkeestasi jaat tuomioita toisille?
Valintakokeessa on siihen tehtävään koulutetut ammattilaiset. Älä vaivaa päätäsi.
Totanoin, kenenkään elämä ei ole aina kunnossa ja täydellistä. Voi olla että ystäväsi olisi hyvä tähän työhön voi olla että ei olisi.
Arvio sopivuudesta mielenterveysalalle: sopii
Tarkennus: potilaaksi
Oon huomannu kans tutuissa joilla omia ongelmia paljon, halua em.aloille. Ehkä se on vilpitön halu auttaa muita, kun on itsekin saanut apua.