Lue keskustelun säännöt.
Onko tuntemattomalle lapselle hymyileminen ja vilkuttaminen väärin/tuomittavaa?
22.03.2016 |
Paikallisella fb-palstalla nainen kertoi tapahtumasta, jossa oli ollut odottamassa bussipysäkillä. Ohi oli mennyt ilmeisesti pph tai pk-ryhmä, jossa aikuinen työnsi rattaissa paria lasta ja muutama vähän isompi (mutta alle 5v kertojan arvion mukaan) oli kävellyt itsekseen. Tämä nainen oli hymyillyt ja vilkuttanut yhdelle lapsista, joka oli hymyillyt ja vilkuttanut takaisin (tai toisinpäin; kumpi otti kontaktia ensin ei jäänyt mieleen minulla) Hän oli seurannut lapsiryhmän etenemistä ja ihmekseen huomannut kuinka rattaita työntänyt aikuinen oli pysäyttänyt ryhmän ja erittäin tiukasta kieltänyt lasta kontaktin ottamisesta. Oli muistuttanut koko ryhmää siitä, että tuntemattomille ei saa jutella (eikä tervehtiä tai hymyillä)! Aika moni hämmästeli ko reaktiota mutta löytyi myös monta kannattajaa; lapsi saattaisi hymyillä vaikka arvaamattomalle narkkarille tai kännikalalle, joka sitten hyökkäisi lapsen kimppuun yms.
Onko Suomessa tosiaan menty tällä tasolle? Itsekin silloin tällöin hymyilen kassajonossa edellä olevalle lapselle/otan kontaktia ilmeillä. (käsi silmien omien silmien eteen ja "piiloon"; saa yleensä aina monen pienen nauramaan yms. pientä enkä edes yleensä juttele mitään enkä missään tapauksessa kysele mitään) Onko tämä nyt hirveän väärin ja vaarallisesti tehty? Ymmärrän että lapsia varoitetaan ettei vieraiden kyytiin saa missään tapauksessa mennä eikä kannata alkaa juttelemaan/ vastaamaan mihinkään kysymykseen mutta ettei saisi hymyillä tai vilkuttaa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valitettavasti on menty tähän suuntaan,Olen huomannut,että lapset itsekin ovat nykyään hirveän totisia ja arkoja.Katsovat vierasta aikuista kuin ilmestyskirjan petoa.Bussissa jos joutuu istumaan kouluikäisen,mutta vielä pienen sellaisen viereen,on tämän ilme mutruinen,melkein alaleuka väpättää.On se usein yläastelaisillakin,mutta eri syystä.Itse kun muistelen lapsuutta 60-ja 70-luvulla,niin menin joskus tarkoituksella jonkun aikuisen viereen linja-autossa,siis tosin maalla,kun äidin kanssa tulimme kaupunkiin.Oli niin hienoa istua vieraan aikuisen vieressä ja vielä jutella,jos toinen oli puhelias,ja yleensä olivat.Valitsin aina jonkun vanhemman sedän tai tädon.
Kyllä nykyään saa varoa,ja siis nainenkin,ettei leimaudu joksikin pedariksi.
Kerran olin noin 5-vuotiaana sanonut kirkkaalla äänellä isän työkaverille:isä ja äiti on sanonut ettei vieraiden setien kanssa saa jutella.Jotain olivat tietysti varoittaneet ja minä sovelsin sitä tuttuun kylän mieheen,jonka lapset olivat sittemmin koulukavereitani.Sain kyllä kuulla siitä vielä teini-iässäkin.En oikeasti tuntenut kyseistä miestä,vaikka oli isän kanssa yhteisissä töissä.