Ärsyttää tulevien ylioppilaiden äidit, jotka jo nyt hehkuttavat, mihin lapsensa opiskelemaan...

Vierailija kirjoitti:

En vaan millään tajua, miksi abien jotkut typerysmammat puhuvat lastensa puolesta, että mihin lapsensa aikovat pyrkiä ylioppiluuden saavutettuaan. En itsekkään aikoinani alentunut moiseen hehkutukseen lasteni puolesta, että juu, meidän kullanmurunen aikoo sitten lääkikseen tai teknilliseen korkeakouluun, ja kyllähän niillä papereilla sisään pääsee ihan tosta vaan, että tämä selvä!

Joku alemmuudentunne vai? Mun  abipoikani aikoo pyrkiä pelastusopistoon. Olen varma että hän pääsee sinne (fyysiset ominaisuuden ratkaisee, lukion papereilla vois vaikka pyyhkiä pyllyä) ja oon ylpeä. Maailma tarvii palomiehiä :D

Mikä kauhea asia siinä on jos äiti on ylpeä lapsestaan? Että haukkua tai vähätellä pitäisi, jotta joku mielensäpahoittaja ei saisi jotain ärsytyskohtausta? Vai pitäisikö olla hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä kauhea asia siinä on jos äiti on ylpeä lapsestaan? Että haukkua tai vähätellä pitäisi, jotta joku mielensäpahoittaja ei saisi jotain ärsytyskohtausta? Vai pitäisikö olla hiljaa?

Ap. kommentoi:  Siis nyt ei ollutkaan puhe äidin tai isän ylpeyden tunteesta hyvin koulumenestystä niittäneestä lapsestaan, ja senkin voi osoittaa niin monella tavalla ja etenkin tyylillä, mutta jos äiti tai isä hehkuttaa lapsensa puolesta etukäteen lapsen seuraavasta opinahjosta, mihin pyrkii, ja lapsensa sisään pääsystä ei vielä hajuakaan, kun lapsensa ei ole vielä edes saanut ylioppilastutkintoakaan suorittua. Siis jotain rajaa vanhemmillekin kehuessaan lastaan.  Alunperin esimerkin kertomastani vanhemmastaan kärsii eniten itse lapsi, koska tuollaisella etukäteissuunnitelmillaan lapsen tulevaisuuden suhteen kehuskelevat vanhemmat luovat hirvittävät paineet omalle kullanmurulleen; ja he eivät itse sitä edes tiedosta ja tajua.

He on innoissaan lapsensa puolesta! Optimistisia, onhan se oikeasti hienoa jo et pääsee hakemaan! :)

Kateellinen olet.

Ai kun olin iloinen, kun tuttavan lapsi pääsi sinne minne haki ihan ekalla yrittämällä. Kesätöitäkin oli saanut. Reippaan lapsen ovat kasvattaneet. Todellakin kasvattaneet, sillä ei hän ihan itsekseen ja yksikseen kasvanut!

Eikö ap:n pershedelmät pärjänneet lukiossa?

Mitä pahaa siinä on olla ylpeä siitä, että lapsella on tavoitteita ja aikoo pyrkiä sinne tai tänne? Eri asia olisi jos puhe olisi tyyliä "sitten kun meidän Maija aloittaa lääkiksessä, mihinkähän se Maija aikoo siellä lääkiksessä erikoistua jne."

Vierailija kirjoitti:

He on innoissaan lapsensa puolesta! Optimistisia, onhan se oikeasti hienoa jo et pääsee hakemaan! :)

Se onkin eri asia, että pääsee hakemaankin, mutta että kun lapsi itse ei ole edes vielä ylioppilaskaan, saatika että olisi vielä edes pyrkimistäkään järjestettykään, niin onhan outoa, että vanhemmat hehkuttavat jo etukäteen, että meidän poitsu/tytsi se vaan menee lääkikseen niin että heilahtaa:).

Vierailija kirjoitti:

He on innoissaan lapsensa puolesta! Optimistisia, onhan se oikeasti hienoa jo et pääsee hakemaan! :)

Öh, "hakemaan pääseminen" ei ole kyllä kummoinen saavutus.

Mun lapsi on jo päässyt yliopistoon, vaikka kirjoitukset on kesken. Siinäpä ap:lle miettimistä, että saanko kehua asialla vai en.  3 laudaturia tuli jo syksyllä, kevään kirjoituksista ei vielä tietoa, mutta tuskin ainakaan reputtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen olet.

Ai mistä olisin kateellinen? 

Voinen kertoa, että itse en alentunut ainakaan omien lastemme puolesta suunnittelemaan heidän aivan oman elämänsä ammatin valintojaan, enkä todellakaan ennen heidän ylioppilastutkinnon suorittamista ennen jo hehkuttanut tavallaan kehuen, että sinne ja sinne meidän muksumme aikovat hakea jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen olet.

Ai mistä olisin kateellinen? 

Voinen kertoa, että itse en alentunut ainakaan omien lastemme puolesta suunnittelemaan heidän aivan oman elämänsä ammatin valintojaan, enkä todellakaan ennen heidän ylioppilastutkinnon suorittamista ennen jo hehkuttanut tavallaan kehuen, että sinne ja sinne meidän muksumme aikovat hakea jne. 

En ole ylempi, mutta samaa ihmettelin. Kateellinen vaikka siitä, että toiset uskaltavat olla ylpeitä lapsistaan ja kannustaa heitä elämässään? Eihän siinä mitään jos ei pääse jonnekin kouluun tai suunnitelmat muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on jo päässyt yliopistoon, vaikka kirjoitukset on kesken. Siinäpä ap:lle miettimistä, että saanko kehua asialla vai en.  3 laudaturia tuli jo syksyllä, kevään kirjoituksista ei vielä tietoa, mutta tuskin ainakaan reputtaa.

Ap. kuittaa: Voi kuule onnittelen sinun lastasi, mutta minun lapseni ovat osittain jo valmistuneet yliopistosta, ja osa opiskelee jo yliopistossa, jopa välillä vaihtaen opiskelualaansakin.

Ja ylioppilastodistuksien arvosanat olivat kiitettävät kaikilla lapsillamme, että voinkin jo kehuskella lasteni menestyksellä, mutta en sitä kuitenkaan tee, koska koskaan emme voi tietää, kuinka elämässä loppuen lopuksi käy.  En suoraan sanoen uskalla povata suoranaista menestystä tulevaisuudessa lapsillemme. Tietysti toivon, että elämä kohtelee suopeasti omia lapsiamme, mutta en voi sitä etukäteen taata. Ei kukaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on jo päässyt yliopistoon, vaikka kirjoitukset on kesken. Siinäpä ap:lle miettimistä, että saanko kehua asialla vai en.  3 laudaturia tuli jo syksyllä, kevään kirjoituksista ei vielä tietoa, mutta tuskin ainakaan reputtaa.

Ap. kuittaa: Voi kuule onnittelen sinun lastasi, mutta minun lapseni ovat osittain jo valmistuneet yliopistosta, ja osa opiskelee jo yliopistossa, jopa välillä vaihtaen opiskelualaansakin.

Ja ylioppilastodistuksien arvosanat olivat kiitettävät kaikilla lapsillamme, että voinkin jo kehuskella lasteni menestyksellä, mutta en sitä kuitenkaan tee, koska koskaan emme voi tietää, kuinka elämässä loppuen lopuksi käy.  En suoraan sanoen uskalla povata suoranaista menestystä tulevaisuudessa lapsillemme. Tietysti toivon, että elämä kohtelee suopeasti omia lapsiamme, mutta en voi sitä etukäteen taata. Ei kukaan voi.

Miten yliopistosta valmistutaan osittain? Puolikas tutkinto onkin aika saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen olet.

Ai mistä olisin kateellinen? 

Voinen kertoa, että itse en alentunut ainakaan omien lastemme puolesta suunnittelemaan heidän aivan oman elämänsä ammatin valintojaan, enkä todellakaan ennen heidän ylioppilastutkinnon suorittamista ennen jo hehkuttanut tavallaan kehuen, että sinne ja sinne meidän muksumme aikovat hakea jne. 

En ole ylempi, mutta samaa ihmettelin. Kateellinen vaikka siitä, että toiset uskaltavat olla ylpeitä lapsistaan ja kannustaa heitä elämässään? Eihän siinä mitään jos ei pääse jonnekin kouluun tai suunnitelmat muuttuvat.

Kysehän ei ole siitä, ettei voisi olla ylpeä lapsistaan/lapsestaan, mutta sitten vasta kun on näyttöä ja tuloksia esittää siitä, eikä etukäteen lapsensa ammatillisia hakusuunnitelmia ympäriinsä levitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on jo päässyt yliopistoon, vaikka kirjoitukset on kesken. Siinäpä ap:lle miettimistä, että saanko kehua asialla vai en.  3 laudaturia tuli jo syksyllä, kevään kirjoituksista ei vielä tietoa, mutta tuskin ainakaan reputtaa.

Ap. kuittaa: Voi kuule onnittelen sinun lastasi, mutta minun lapseni ovat osittain jo valmistuneet yliopistosta, ja osa opiskelee jo yliopistossa, jopa välillä vaihtaen opiskelualaansakin.

Ja ylioppilastodistuksien arvosanat olivat kiitettävät kaikilla lapsillamme, että voinkin jo kehuskella lasteni menestyksellä, mutta en sitä kuitenkaan tee, koska koskaan emme voi tietää, kuinka elämässä loppuen lopuksi käy.  En suoraan sanoen uskalla povata suoranaista menestystä tulevaisuudessa lapsillemme. Tietysti toivon, että elämä kohtelee suopeasti omia lapsiamme, mutta en voi sitä etukäteen taata. Ei kukaan voi.

Miten valmistutaan osittain? Meillä kaksi vanhempaa lasta on tuplakandeja eli opiskelevat kahdessa eri yliopistossa/korkeakoulussa ja jatkavat edelleen maistereiksi, mutta mistään osatutkinnoista en ole kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap:n pershedelmät pärjänneet lukiossa?

Mitkä ovat pershedelmät?:D 

Meidän lapsemme pärjäsivät erittäin hyvin lukiossa kirjottaen huipputulokset, ja he ovat päässeet aina sinne, minne ovat pyrkineet.  Niin ja muutamalla on jo tutkinto suoritettu ja osa vielä opiskelee yliopistossa.  Ja näin jälkeen päin voinen kehuakin, että hienoa, että ovat yltäneet pääsykokeissakin pistemääriin, joilla meidän lapsemme ovat päässeet sisään haluamilleen aloille opiskelemaan. Kaikkihan eivät pääse, vaikka pyrkivätkin ja haluaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on jo päässyt yliopistoon, vaikka kirjoitukset on kesken. Siinäpä ap:lle miettimistä, että saanko kehua asialla vai en.  3 laudaturia tuli jo syksyllä, kevään kirjoituksista ei vielä tietoa, mutta tuskin ainakaan reputtaa.

Ap. kuittaa: Voi kuule onnittelen sinun lastasi, mutta minun lapseni ovat osittain jo valmistuneet yliopistosta, ja osa opiskelee jo yliopistossa, jopa välillä vaihtaen opiskelualaansakin.

Ja ylioppilastodistuksien arvosanat olivat kiitettävät kaikilla lapsillamme, että voinkin jo kehuskella lasteni menestyksellä, mutta en sitä kuitenkaan tee, koska koskaan emme voi tietää, kuinka elämässä loppuen lopuksi käy.  En suoraan sanoen uskalla povata suoranaista menestystä tulevaisuudessa lapsillemme. Tietysti toivon, että elämä kohtelee suopeasti omia lapsiamme, mutta en voi sitä etukäteen taata. Ei kukaan voi.

Miten valmistutaan osittain? Meillä kaksi vanhempaa lasta on tuplakandeja eli opiskelevat kahdessa eri yliopistossa/korkeakoulussa ja jatkavat edelleen maistereiksi, mutta mistään osatutkinnoista en ole kuullutkaan.

  Ap. korjaa, että osa meidän lapsistamme on jo suorittanut tutkinnot loppuun, ja osa lapsistamme vielä opiskelee yliopistossa.

Onnittelut sinunkin lapsillesi.