Mistä löydätte kaikki mieslapset, psykopaatit ja muut hullut?

suomi24

ei enää ikinä sinne

Se nyt on vanha juttu, ettei pahoilta pojilta seuraa puutu, mutta miten ihmeessä nämä mieslapset saavat puolisoita? Siis sellaiset, jotka varmaan kuolisivat nälkään, ellei äiti ja vaimo olisi hyysäämässä. Ei osata pestä pyykkiä, ei osata siivota, ei osata tehdä ruokaa. Huom. osata. Pleikkaria vaan pelaillaan ja siihen se jääkin. Jos oma puoliso olisi niin kädetön, niin pistäisin takaisin kotio kasvamaan ja opettelemaan ihan elämän perustaitoja.

Samaa olen miettinyt. Ehkä tyhmä ja itsetunnoton löytää toisen samanlaisen ja enempään ei kapasiteetti riitä. Siihen tartutaan mikä kiinni saadaan ettei vain tarvitse yksin olla.

Ripari, olin 14-15v.

Suomi24, nuorten puoli, olin  16v.

Riemurasia, olin 18-v.

Luojan kiitos en ole lisääntynyt kenenkään kanssa vielä toistaiseksi.

Kertoo vain siitä, kuinka luokattomia ja epätoivoisia nämä naiset ovat.

Etsit siis omaasi? No, vakka kantensa valitsee.

Vierailija kirjoitti:

Etsit siis omaasi? No, vakka kantensa valitsee.

Juuh, haluan lapsen, joka ei kasva ikinä aikuiseksi.

Yhden pipipään, joka, sen jälkeen kun tiemme erkanivat, joutui lusimaan väkivaltarikoksesta ja vahingonteosta, löysin kirjakaupasta. Valehteli toki ikänsä ja ammattinsa.

Nykyisen mieheni, jonka edesottamuksista olen kirjoitellut mm. tuohon "Miksi miehestäni tulee törkeä, kun sairastun" -ketjuun, löysin samasta opinahjosta.

Elkäähän siis ihmiset kouluja käykö ja varokaa ostamasta kirjoja.

Niitä huonoja miehiä on vaan liikaa, niihin suorastaan kompastuu, niitä roikkuu joka oksalta. Vaikea löytää se hyvä mies kaikkien muiden keskeltä, on vähän kuin ne "find the panda"-kuvatehtävät, mutta vaikeampi.

http://www.boredpanda.com/can-you-find-the-panda-2/

hyvät miehet on varattu, komeet on homoja, ja jäljellä on ne .....pipipäät. Jos haluu lapsia niin pakko se on ottaa semmonen, ei muu auta. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Ehkä tyhmä ja itsetunnoton löytää toisen samanlaisen ja enempään ei kapasiteetti riitä. Siihen tartutaan mikä kiinni saadaan ettei vain tarvitse yksin olla.

Palstan perusteella tämä tuntuisi olevan totta.

Jos ihmiset harkitsisivat hiukan pitempään yhteenmuuttoa ja pariutumista, niin ei tarvitsisi valittaa niin paljon. On fiksua asettaa vähimmäisvaatimukset ennen yhteenmuuttoa eikä sen jälkeen. 

Kannattaa lukea hieman psykologiaa, eikä tuomita suinpäin. Monella naisella on hylkäämiskokemus taustalla ja usko, että hänessä on jotain vikaa eikä häntä voi rakastaa. Tähän huonosti kohteleva mies on kuin puuttuva palanen. Huono kohtelu tosin alkaa vasta suhteen vakiinnuttua. Erään asiantuntijan mukaan isänsä hylkäämä tytär on tuomittu etsimään rakkautta sitä kuitenkaan löytämättä. Tätä voisivat eroisät pohtia ennenkuin kostoksi hylkäävät lapsensa.

Narsistihulluihin toistuvasti lankeavien naisten soisi lukevan Eva Ruszin kirjan Vaarallinen rakkaus. Siinä esimerkein kerrotaan, mitä pitäisi varoa, milloin hälytyskellojen soida, jos mies on vähän "liian hyvä ollakseen totta".

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi lisäännytte niiden kanssa? Ryhmäpaine pakottaa??

Eiköhän ne ole aina ensimmäisenä tyrkyllä ja naisia vailla, kiirekin on.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lukea hieman psykologiaa, eikä tuomita suinpäin. Monella naisella on hylkäämiskokemus taustalla ja usko, että hänessä on jotain vikaa eikä häntä voi rakastaa. Tähän huonosti kohteleva mies on kuin puuttuva palanen. Huono kohtelu tosin alkaa vasta suhteen vakiinnuttua. Erään asiantuntijan mukaan isänsä hylkäämä tytär on tuomittu etsimään rakkautta sitä kuitenkaan löytämättä. Tätä voisivat eroisät pohtia ennenkuin kostoksi hylkäävät lapsensa.

Isä voi ylenkatsoa ja kaltoinkohdella myös ydinperheessä. Siihen taustaani olen yhdistänyt oman taipumukseni hankkiutua parisuhteisiin, joissa saan vapautuneesti olla kultaisennoutajan ja kynnysmaton risteytys.

Se on ihan hölmö asia, että töissä ja työkavereiden kanssa menee hyvin, ystävyyssuhteet ovat pitkiä ja tasapainoisia. Mutta ans olla kun pitäisi löytää tasapainoinen parisuhde, niin siihen hommaan kelpuutan vain väkivaltaisia alkoholisteja. Yhden kanssa tein lapsetkin.

En usko että enää uskallan ryhtyä seurustelemaan, sillä saralla olen sarjaepäonnistuja. Viisi vuotta tulee sinkkuna täyteen ja viiskymppiä on seuraavat pyöreät vuodet.

Mutta edelleen mietin millainen elämä itsellä olisi ollut, jos isä olisi istuttanut selkäytimeen, sen ajatuksen, että ansaitsen arvostusta ja hyvää kohtelua.

Jos nainen tyrmää miehen lähestymisyrityksen sillä perusteella, että farkut istuivat huonosti tai että vyö ja kengät olivat väriltään ristiriidassa, niin on suorastaan oikein, että tämmöinen nainen saa puolisokseen narsistisen psykopaatin.

Kengät tai farkut saa vaihdettua helpommin, kuin mielenvian korjattua.

Minä olen alkoholistimagneetti jostain kumman syystä. Väkivaltaa en ole kokenut, nämä miehet olivat suuria lapsia, usein alkoholistista sellainen tuleekin,  jos naisella taipumus hoivaamiseen kuten minulla. Paras kai tässä on yksin elellä, kun ikääkin alkaa jo olla, ehkä myös viisautta.

Narsisteja ei ole jostain syystä mukaan tarttunut, johtuukohan siitä, että olen ulkonäöltäni tavis. Tutuilla  on näitä selkeitä narsisti tapauksia, myös miehillä, nainenkin voi olla pahimman luokan narsisti.

Olen alkoholisti-isän tytär ja juurikin eron jälkeen isänsä hylkäämä. Sitä ennen olin isän tyttö. Uralla olen menestynyt hyvin, rakkaudessa huonosti. Olen eronnut narsistista enkä 7 vuoteen ole edes enää yrittänyt löytää miestä vaan unohtanut heidät kokonaan. Eron jälkeen minusta haettiin vain seksiä, vaikka suhdetta muka tavoiteltiin. En kieltäytyisi aidosta rakkaudesta, mutta en usko sitä etsimällä löytäväni. Osuu kohdalle joskus,jos on osuakseen. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.