Anoppi kuoli ja mulla on tunne, että koko ajan tuijotetaan
Koko ajan mietin, että en viitsi tehdä sitä ja tätä, jos anoppi nyt näkee. Mulla oli anopin kanssa kuitenkin ihan asiallinen hyvät välit aina. Kuolema oli odotettu pitkän sairauden jälkeen.
Kommentit (7)
Mulla oli kans sellanen tunne, kun isä kuoli. Mutta vain sen päivän, ennenkuin sain tietää asiasta. Isän kasvot vilahteli ohikulkijoissa, jotka tuijotti mua kunnes katsoin heihin päin. Oli aika ovela olo sillon, kun seurass mua ohikulkijoissa. Isä kuoli yllättäen autokolarissa 2pv aikasemmin ja äiti vaan ei ollu vielä saanu kerrottua asiaa mulle;odotti että tuun kotiin niin saa kasvotusten sanoa. Sitten se loppu, kun kerroin pienemmille sisaruksille. Sen jälkeen minä oon ainaki uskonu yliluonnollisiin juttuihin 🤔
Anna tuijottaa, ei se sulle tuonpuoleisesta käsin mitään voi. Selvitätte välinne sitten aikanaan kun menet itse sinne.
Kun tunne tulee, sano ääneen rakas anoppi, kiitos kaikesta. Nyt olet vapaa, voit leijua vaikka george clooneyn makkariin. pidä hauskaa.
se loppuu siihen.
Tiedän ton tunteen. Tunnen uskovaisen anoppivainaan paheksuvan katseen niskassani.
ei tässä taita muu auttaa, kuin mennä jonkun manaamiseen perehtyneen papin luokse. hän sitten tekee tarvittvat rituaalit, että anoppisi pääsee jatkamaan matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ton tunteen. Tunnen uskovaisen anoppivainaan paheksuvan katseen niskassani.
Laske housut ja pyllistä. Kerrankin voit. Eiköhän se haihdu, tuskin haluaa sun persettä enempäänsä tuijotella.
Jos kuolemanjälkeistä elämää on, eiköhän anopillasi ole parempaakin tekemistä kuin tuijotella sinua.