Lue keskustelun säännöt.
Jos tuskailet tupakoinnin kanssa, lue tämä
19.03.2016 |
Muutaman kuukauden päästä siitä on vuosi, kun lopetin. Poltin 5vuotta. Lopettaminen onnistuu kyllä vaikkei siltä tuntuisi.
Joka päivä sanoin itselleni, että huomenna, tämä päivä vielä. Tätä jatkui kaksi viikkoa. Lopulta päätin alkuviikosta, että lopetan lauantaina, perjantaina poltan viimeiset tupakat. Annoin itselleni aikaa tottua ajatukseen.
Poltin alkuun lähemmäs 20tupakkaa päivässä, sen tiputin tiistaina vain 5-6tupakkaan päivässä. Torstaina aloin katkaisemaan tupakat, joten poltin vain puolikkaita. Niitä poltin 5kpl päivässä. Tätä jatkoin vielä perjantain ja sitten tuli lauantai.
Aamu oli vaikea, koska menin aina ensimmäiseksi tupakalle kun heräsin. Yritin vain touhuilla kaikenlaista, aloin myös neuloa enemmän, se piti käsille tekemistä. Yritin syödä tavallista purukumia, muttei se auttanut. Kärvistelin viikonlopun ja maanantaina päätin, että ostan nikotiinittoman sähkötupakan, koska tapa oli myös tiukassa.
Sähkötupakkaa poltin vain silloin, kun teki todella paljon mieli, se helpotti pahimpaan mielitekoon. Vaikeaa oli myös se, että mieheni jatkoi tupakointia, joten mahdollisuus tupakointiin oli koko ajan. Mutten sortunut, olin päättänyt lopettaa. En tarvinnut sähkötupakkaa kuin pari päivää, maanantaina ostin sen ja torstaina en enää polttanut sitä lainkaan. Keskiviikkoon asti poltin, silloinkin vain max. 3krt päivässä, pärjäsin muuten hyvin ilman mitään.
En ollut edes erityisen kiukkuinen tmv, kun pidin jatkuvasti itselleni tekemistä. Sain asunnonkin siivottua todella siistiksi, kirjoitin pieniä novelleja ja neuloin. Etsin uutta kiinnostavaa musiikkia, luin keskusteluja. Missään vaiheessa en käyttänyt nikotiini valmisteita, lääkkeitä tmv, pärjäsin ilman. En myöskään halunnut sitä, että sitten olisin koukussa nikotiinipurukumiin tai muuhun nikotiinivalmisteeseen. Oli parasta katkaista riippuvuus sillä yhdellä kerralla eikä jatkaa kituutusta muilla tuotteilla ja tehdä sama niiden kanssa.
Helppoa lopettaminen ei ole. Ensimmäinen viikko oli kaikkeista pahin, ensimmäinen kuukausi oli hampaiden kiristelyä, sitten alkoi helpottaa. Mutta tupakka on pirullista, tekee vieläkin välillä mieli. Olen antanut itselleni luvan mennä tupakalle, se helpottaa. Lopulta en ikinä ole mennyt, mieliteko on mennyt kyllä ohi kun olen alkanut puuhailemaan. Vaikeinta on se, kun käyn paikoissa joissa ennen olisin polttanut jatkuvasti.
Kertakaan en ole sortunut polttamaan, kun lopetin. Joten lopettaminen kyllä on mahdollista. Toivottavasti jollekin on hyötyä tästä kirjoituksesta. Pystyt kyllä lopettamaan, jos vain päätät niin. Näyttäkää sille käryävälle tervakääryleelle että olette vahvempia kuin sen aiheuttama riippuvuus!
Kommentit (25)
Poltit 5 vuotta... Et taida ihan ymmärtää niitä, jotka ovat polttaneet 30-40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kirjoituksestasi. Yritän joskus... ehkä huomenna.... tai ensi viikolla... tai kuukauden päästä. Tuttu tunne. Tsemppiä sinulle päätöksessä pysymisessä!
Mulla tupakoinnin lopettaminen oli helppoa ja kivutonta. En repsahdellut, tarvinnut nikotiinipurkkaa, en laastareita enkä sähkötupakkaa.
Tajusin yhtenä päivänä, että tupakointi näyttää todella naurettavalta. Lisäksi se vie rahat ja terveyden, hermot ja haiseekin pahalle. En saa siltä mitään enkä oikeastaan tarvitse sitä, vaan kävin tupakalla kun oli tauko, oli tylsää tai halusin istahtaa alas.
Lopetin tupakoinnin lopettamatta, päätin että menen tupakalle, kun tunnen että tarvitsen sitä ja siitä on minulle selkeää hyötyä. Sellaista hetkeä ei tullut. Ostin sudokulehden ja aina kun halusin rentoutua hetken istahtamalla alas, otin lehden ja täytin yhden sudokun.
Olen ollut 5vuotta polttamatta ja 7vuotta syömättä karkkia ja voin sanoa, että tupakoinnin lopettaminen oli naurettavan helppoa jos noita kahta vertaa.
Poltin ennen lopettamista yli 10vuotta.
"Muutaman kuukauden päästä siitä on vuosi, kun lopetin." Kuinka monen kuukauden päästä? 10 kuukauden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä poltin yhdestä puoleentoista toppaa vuorokaudessa parikymmentä vuotta. Kymmenisen vuotta sitten tumppasin mielijohteesta viimeisen kerran enkä ole sen jälkeen tupakkaan koskenut. Hajukin alkoi yököttää tosissaan aika pian.
Kaikki on kiinni tahdonvoimasta. Ongelma on siinä, että jokaisella on omanlaisensa riippuvuus ja oma määränsä tahdonvoimaa. Mutta kaikki keinot ovat sallittuja, kun tupakointia lopetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Poltit 5 vuotta... Et taida ihan ymmärtää niitä, jotka ovat polttaneet 30-40 vuotta.
En väittänyt ymmärtäväni. Anteeksi että yritin tsempata joitakin ja jaoin oman kokemukseni, en tee sitä enää uudestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Muutaman kuukauden päästä siitä on vuosi, kun lopetin." Kuinka monen kuukauden päästä? 10 kuukauden?
2kk. Kuten sanoin, en enää vahingossakaan kerro mistään mukavasta asiasta
ap
Raskautumisen myötä lopettaminen on ihmeen helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskautumisen myötä lopettaminen on ihmeen helppoa!
Onneksi edes joillekin niin lapsi saa hengittää :)
ap
Poltin n. 30v ja lopetin vajaat 10v sitten. Onnistui helposti reseptillä saatavalla Champixilla. Kannattaa kokeilla, ei edes tehnyt mieli tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopajoo1 kirjoitti:
Mulla tupakoinnin lopettaminen oli helppoa ja kivutonta. En repsahdellut, tarvinnut nikotiinipurkkaa, en laastareita enkä sähkötupakkaa.
Riippuvuus on hyvin yksilöllinen asia. Toisille sitä ei kehity oikeastaan lainkaan, kun taas toisilla se on äärimmäisen voimakas.
Herääkin kysymys, mikset lopettanut jo aikoja sitten, kun se kerran on sinulle jo helppoa?
Vierailija kirjoitti:
Poltin n. 30v ja lopetin vajaat 10v sitten. Onnistui helposti reseptillä saatavalla Champixilla. Kannattaa kokeilla, ei edes tehnyt mieli tupakkaa.
Saman lääkkeen avulla minäkin lopetin. Hyvin toimi. Joillakuilla sivivaikutukset ovat kuulemma todella ikäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muutaman kuukauden päästä siitä on vuosi, kun lopetin." Kuinka monen kuukauden päästä? 10 kuukauden?
2kk. Kuten sanoin, en enää vahingossakaan kerro mistään mukavasta asiasta
ap
Olet vähän kireä :)
Vuoden parin päästä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muutaman kuukauden päästä siitä on vuosi, kun lopetin." Kuinka monen kuukauden päästä? 10 kuukauden?
2kk. Kuten sanoin, en enää vahingossakaan kerro mistään mukavasta asiasta
ap
Olet vähän kireä :)
Vuoden parin päästä helpottaa.
Vähemmästäkin. Tahtoo kertoa jostakin mukavasta asiasta ja tsempata muitakin ja reaktio on tämä.
Ap
31 vuotta polttaen reilu aski päivässä, nyt 7 kk polttamatta. Kolmas kerta kun yritän lopettaa, nyt ollut ehdottomasti helpoin koskaan ja uskon/toivon tämän pitävän.
Ei se ihan noin helppoa ollu kuin ap:lla, kyllä tuollaisen vuosikymmenien polttamisen jälkeen joka solu on nikotiinissa kiinni, jokainen sosiaalinen tilanne on mietittävä uusiksi, kaikki päivittäiset rutiinit pitää heittää romukoppaan ja paljon muuta
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo1 kirjoitti:
Mulla tupakoinnin lopettaminen oli helppoa ja kivutonta. En repsahdellut, tarvinnut nikotiinipurkkaa, en laastareita enkä sähkötupakkaa.
Riippuvuus on hyvin yksilöllinen asia. Toisille sitä ei kehity oikeastaan lainkaan, kun taas toisilla se on äärimmäisen voimakas.
Herääkin kysymys, mikset lopettanut jo aikoja sitten, kun se kerran on sinulle jo helppoa?
En ollut koskaan edes ajatellut lopettamista. Poltin tavan vuoksi, kun muutkin ja sitä rataa. Mies poltti ja polttaa edelleen, eikä koskaan hänkään puhunut että voisi lopettaa. Teini-ikäisenä aloitin kun oli niin kovis jos poltti ja sille tielle jäin. Kun ei kokeillut lopettaa, ei voinnut tietää, että se voi olla helppoa.
Olen polttanut noin 15v. Taas lupasin viime vuonna että vuoden alussa lopetan kun lapsikin olisi toiveissa. No, sitten iski tasapainohermon tulehdus ja muita ongelmia. Mammografiaan on nyt aika myös. Olen niin stressaantunut että poltan varmaan enemmän kun aikaisemmin. Lupasin myös itselleni että aion laihtua ja siinä onnistuin, mutta en vaan saa lopetettua tupakointia. Varmaan saan unohtaa lapsen koska en aio polttaa jos olen raskaana, ja tuntuu vaan liian vaikealta:(
Poltin muutaman vuoden, kunnes yhtäkkiä vain päätin lopettaa. Tupakka maistui ja haisi pahalle, tavan vuoksi vain piti polttaa kun kaveritkin polttivat silloina parikymppisenä. Vielä kun silloinen poikaystävä sanoi että maistut pahalle aina tupakoinnin jälkeen, se oli viimeinen pisara. Tupakassahan on samoja aineita kuin ulosteessa, joten ei ihme että haju on yököttävä.
Yksi ystäväni jatkoi tupakointia, ollaan samanikäisiä mutta minua luullaan 15 vuotta nuoremmaksi nyt kun olemme 5-kymppisiä.
5v on lyhyt aina. Kiva, että onnistuit. T: 6v polttamatta