Jotkut naiset ovat vaan niin kertakaikkisen täydellisiä

Siis ulkonäkö, koulutus, ura, luonne - ihan kaikki, että jotenkin hiljaa mielessäni lannistun siitä. En kadehdi heitä enkä todellakaan etsi heistä vikoja, niitä tuskin liiemmin edes olisi ja vaikka olisikin jotain niin mitä sitten, ei yhtään pointtina tässä sellainen, vaan kunhan totean. Totean ehkä lähinnä siis ihaillen ja samalla todeten etten itse yllä lähellekään mitään samaa en niin millään mittarilla. Huokaus. Joskus se vaan lannistaa, ei voi mitään.