Yks sukulainen pitää jotain virikekerhoa palvelutalon mummeleille

Mielestäni hän on ystävällinen auttaesaan vanhuksia.

Vastahakoinen mummeli voi tuijottaa halutessaan vaikka varpaitaan askartelun vastapainoksi. Niin minä tekisin. 

Samaa mieltä. Itse hoitajana ihmettelen, että eikö sitä voisi keksiä jotain muuta kuin virsien laulamista ja kaikenlaisia lapsellisia leikkejä. Suurinta osaa vanhuksista nämä eivät edes kiinnosta. Vastaava hoitaja on niin vanhanaikainen ja kaavoihinsa kangistunut, että halua muuttaa mitään toimintatapoja. Kyllästyttää koko pirun työpaikka.

Täysjärkinen mummini meni 96-vuotiaana palvelutalon kerhoon. Ohjaaja kysyi heiltä, MIKÄ puu on koristeena juhannuksena, kun KUUSI on koristeena jouluna?

Mummia nauratti ja hänen kerhotoimintansa päättyi siihen kertaan. 

Kyllä siellä (laitoksissa yleisesti) oletetaan myös miesten pitävän askartelusta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Itse hoitajana ihmettelen, että eikö sitä voisi keksiä jotain muuta kuin virsien laulamista ja kaikenlaisia lapsellisia leikkejä. Suurinta osaa vanhuksista nämä eivät edes kiinnosta. Vastaava hoitaja on niin vanhanaikainen ja kaavoihinsa kangistunut, että halua muuttaa mitään toimintatapoja. Kyllästyttää koko pirun työpaikka.

Juuri niin. Taantuuhan vanhukset, kun taannutetaan tuomalla päiväkotileikkejä. Kerran satuin paikalle omaisen asioissa, kun menossa oli joku tuokio. Pieni palvelutalo, jossa yhteistilasta kuuluu eteisaulaan. Meni mieli mennä kysymään ohjaajalta, oletko erehtynyt paikasta, kun puhut aikuisille ihmisille niin kuin kaksivuotiaille. Nuo kuitenkin ovat vielä virkeitä vanhuksia henkisesti siinä talossa, ongelmat on liikunassa ja sairauksissa. 

Joku kysyy mitä itse haluaisit tehdä. Varmaan paikallaan olisi ainakin noiden virkeiden vanhusten taloon tänä päivänä hommata joku tietokone ja pitää tietokonekerhoa. Jotkut tykkäävät pelailla pelejä, siis shakkia yms. Omaisilla on myös vastuu, meillä esimerkiksi sokealle isälle on viety suuret kasat äänikirjoja. Kaikkea ei voi odottaa sieltä talon puolelta. Jos isä näkisi, vietäisiin oikeita kirjoja, myös ammattikirjallisuutta, sillä hän luki sitä vielä eläkeikäisenäkin, kun näki. 

Toivottavasti kätesi nousee sitten sen verran, että turpaan sekä osuu että sattuu. Minä teen käsitöitä niin kauan kuin jaksan ja viitsin, mutta vain koomassa minut saa kärrätyksi kuorolauluiltaan, jossa viisikymmentä mummoa, pappaa ja ohjaajaa hoilottaa Metsäkukkia tai Baddingin Paratiisia (eräs särmä ohjaaja on ottanut tuon erään sekakuoron ohjelmistoon). Kammottavalta tuntuu myös se, että joku papukaijamerkkejä keräilevä sosiaalialan opiskelija tulisi sänkyni ääreen lukemaan itse valitsemaansa kirjaa tai riparinuori istuisi tunnin kerran viikossa lörpöttelemässä minulle saadakseen itse siitä hyvän mielen. Koiria ja kissoja saa mielihyvin tuoda syliini paijattavaksi, mutta lapsia ei. Ja ei, ei rollaattorijumppaan.

Pidän ilahduttavana sitä, että hoitopaikkoihin viedään eläimiä joko olemaan tai kyläilemään. Puhumattomatkin vanhukset tunnistavat pihaan tuodun hevosen ja ilahtuvat kissoista ja koirista.