Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että arki on ikävää enkä tule yhtään toimeen lapseni kanssa :(
15.03.2016 |
En jaksa koko ajan tuon tahtopesän kanssa olla vääntämässä kättä. Kaikki on niin vitun loputonta, kotityöt ja kaikki. Ihan tavallisetkin asiat vaatii niin paljon, että en jaksa komentaa lasta vaikka siivoamaan. Tiedän jo valmiiksi, että se on sellaisen tuskan takana. Haluaisin vaan karata jonnekin kauas.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Et sinä nyt mhinkään karkaa. Hoidat kunnialla loppuun sen, minkä aloitit. Ei kai kukaan väittänyt, että vanhemmuus olisi mukavaa ja palkitsevaa?
No näinhän sitä just väitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat yleensä kehuu esim. yhteisiä leipomishetkiä lapsen kanssa jne. mainokset on täynnä söpöjä lapsia, joilla taikinaa nöpönenän päässä... ;)
En olis ikinä uskonut itse tätä, kun painin samojen ajatusten kanssa vuosia sitten. "Se on niin lyhyt aika, kun lapset on pieniä." Mutta niin se vain on! Nyt mulla on kaksi teini-ikäistä mörrikkää ja itku silmässä mietin, kun ne oli pieniä ja ihania ;) Vaikka välillä oli yhtä helvettiä oma jaksaminen, niin on mulla niin paljon hyviäkin muistoja. Antaisin mitä vaan, että saisin elää taas hetken sitä elämää...
Ei lapsissa ole mitään takuuta, että tulisi mieleinen ja samalla aaltopituudella oleva. Itse olet ongelmasi aiheuttanut, sori vaan mutta tämä on totta. Olet tehnyt tietoisen valinnan ja vastaat seurauksista.
Tuttu tunne. Ja kun lapsia on kolme, tuntuu että koko ajan on joku vääntö jonkun kanssa menossa. Olis niin ihanaa, kun elämä olis pelkkää idyllistä askartelua ja leipomista, mutta jotenkin päivittäisen kurahousutaistelun, ruokapöytätemppuilun ja päiväunikukkumisen jälkeen ei oikein enää äitiä innosta. :) Mutta: jossain vaiheessa tulee se päivä, jolloin huomaa, ettei ole hermostunut uhmikselle koko päivänä, sehän on ollut ihan ihmisiksi. Ja kun jaksaa vääntää, se tinttara saattaakin yhtäkkiä tulla ilmoittamaan, "mä siivosin jo!" siinä vaiheessa, kun itse vasta yrittää kerätä voimia "päivän ottelua" varten. Mutta tuohon väsymiseen olis hyvä saada apua, että joku muu ottais välillä ohjat niiden arkitilanteiden loppuunviemisestä silloin, kun tosiaan tekee mieli häipyä auringonlaskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kyllä kätevää jos elämän sais jaksotettua niin että eläis joka toinen päivä vuotta 2006 kun olin huoleton parikymppinen vailla vastuuta ja joka toinen päivä vuotta 2016 rasittuneena kotiäitinä. Nuorena olin monesti tylsistynyt siihen oman ajan määrään ja kaipasin enemmän äksöniä. Nykyään kaipaan rauhallista vessareissua ja suihkua. Molemmissa elämänvaiheissa omat hyvät ja huonot puolensa, mutta päivä/päivä molempia olis täydellistä, jaksais lapsiakin ihan erilailla kun se ei tuntuis loputtomalta siivoamiselta ja komentelulta.
Pelle Pelottomat hoi!
Et sinä nyt mhinkään karkaa. Hoidat kunnialla loppuun sen, minkä aloitit. Ei kai kukaan väittänyt, että vanhemmuus olisi mukavaa ja palkitsevaa?