Ahdistaa miehen talousahdinko

mä en nyt ihan tajua. miksi miehesi maksaa kovia elatusmaksuja jos lapset on teillä noin paljon?? miehesi on aika ryhdistäytyä ja selvittää asia. jos kerran ei halua myöntää exälle että maksut on kohtuuttomat siitä syystä että lapset ovat niin paljon isällään (miksi ei kehtaa myöntää, jokainen järkevä ihminen haluaa, että omia rahoja ei valu hukkaan). toinen vaihtoehto on, että muutatte erilleen, joka vasta hullulta kuulostaa, kuka haluaa muuttaa kumppanistaan eroon kun muitakin ratkaisuja on?

paljon saisit rahaa tilillesi asunnon myymisestä? eikö mies voisi lisäksi hankkia elantoa, jotain lisätuloa, jotta voisitte muuttaa aso asuntoon, ostaa edes kolmion tai muuttaa vuokralle isompaan asuntoon?

mä en jotenkin ymmärrä, miksi ette puhalla yhteen hiileen ja etsi jotain fiksua ratkaisua asiaan? tehän voitte ottaa sen tulevan lainan yhdessä?? jos olet varakkaampi niin miehelle pienempi osuus asunnosta ja lainasta.

jos liittonne ei ole vahvalla pohjalla niin sitten lienee parasta että muutatte jo nyt erilleen..

Miten suunnittelitteko alunperin asumisen kun yhteen muutitte? Oliko aikomus muuttaa isompaan vai tuntuiko silloin ok ajatukselta viisi ihmistä kaksiossa? Musta tuntuu, että itse en olisi ikinä lähtenyt tuollaiseen ratkaisuun vaan olisin ilman muuta asettanut ehdoksi isomman asunnon ja jos siihen ei olisi ollut varaa, yhteinen elämä saman katon alla olisi saanut odottaa.

Tottakai puhuimme (tai minä puhuin) isomman asunnon hankkimisesta. Jälkeenpäin tosin tajusin, että hän ajatteli ilmeisesti minun ostavan sen, jos pidän välttämättömämä. Ilmeisesti häntä ei vaivaa yhtään asua tässä purkissakaan vaan on ihan tyytyväinen, joten se olen vain minä, joka tilanteessa kärsin. Hän tekee niin pitkää päivää, ettei juurikaan käy kotona kuin nukkumassa eli ei ehkä siksikään haittaa.

En kyllä missään nimessä ota yhteistä laina p-aukisen kanssa! Tosi tyhmä idea ja tulisi varmasti takkiin itselleni.

Olen kannustanut miestä etsimään muita töitä, mutta ei ole saanut sellaisia vaikka on hakenut. Nyt on syvä lama näköjään ja työttömyyttä. Hän tekee pitkää päivää joka päivä viikossa ja yrittää tienata, mutta ei oikein onnistu. Silloin kun tavattiin, oli erilainen taloustilanne ja hänellä meni ihan hyvin, enkä tullut edes ajatelleeksi, miten tilanne voi muuttua. Pikemminkin silloin vähän kehui silloin ihan hyvillä tuloillaan, joten mulla on kestänyt kauemmin jerätä todellisuuteen. Tämä tulojen lasku on hiipinyt ajan mittaan pikkuhiljaa kuvioihin.

Ap

Pitää vielä sanoa, että kiitos kommenteistanne. Huomaan olevani sillä lailla ahdistunut, että jumitan samoja ajatuksia koko ajan. Ikäänkuin olisi loukussa, josta ei ole ulospääsyä. Auttaa kun kuulee muiden ajatuksia.

Voisiko mies työllistyö jonkun vieraan palveluksessa, jos ei oma yritys toimi? Ehkä olisi syytä myös niellä ylpeys ja todeta rehellisesti exälle, ettei ole lainkaan rahaa maksaa elareita ja hakea määtiä pienemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Laskin että koska yhtiövastike on niin suuri (lvis remontti valmistui juuri) niin saisin vuokraamisesta käteen veron jälkeen vajaa 300 euroa kuussa. Se on aika vähän.

Järjellä ajatellen meidän pitäisi erota. Ilman mua mies saisi kaupungin vuokra-asunnon ja lisäksi asumistukea. Voisi tavata lapsiaan siellä ja mulle ja lapselleni riittäisi tämä pieni asunto. Ei vaan tunnu oikealta hajottaa perhettä ja ne vkonloppulapset ovat toisaalta tärkeitä mun lapselleni, jolla ei ole muita sisaria. Ja en haluaisi erota miehestä muutenkaan.

Tosiaan jouduin myymään mun huonekalutkin olohuoneesta, kun he muuttivat meille, että tuli tilaa sängyille. Ruokapöytä on kyllä ja tv muttei mitään muuta. Olen aina ennen pitänyt itseäni hyväosaisena - akateeminen työssäkäyvä ja omistusasunnon hankkinut ja ns keskiluokkainen ihminen. Nyt olen yhyäkkiä havahtumut tähän, että elämä ei tunnu enää normaalilta ja kärsii arjesta ihan kuin olisi ihan luuseri, siis eihän nyt normaalit ihmiset elä näin!

Saan kohta hermoromahduksen tässä, ihan itkettää. Eikä lapselle kehtaa oikein kavereita pyytää kylään tänne kopperoon joten tulee vähän syrjäytynyt olo. Nyt se on sen verran iso, että on alkanut kysellä, että miksi kavereilla on isommat kodit ja jopa omat huoneet kaikilla...

Ap

Mistä päättelet että mies saisi tuosta noin vain kaupungilta asunnon?? Ehei

0/5

Jos mies tekee koko ajan töitä eikä juuri kotona ole, mutta ei silti tienaa mitään, niin mistä tämä johtuu? Onko yrityksellä tästä työpanoksesta huolimatta isommat kulut kuin tulot? Vai meneekö raha johonkin velkojen maksuun? Kannattaako firmaa enää pitää? Pitäisikö lopettaa se ja etsiä töitä muualta? Mistä miehen velat ovat syntyneet? Olisiko aika jo mennä velkaneuvojalle?

Miehellä kolme lasta jotka esim.lomilla teillä, sinulla yksi lapsi, on yhteensä neljä. Sinä ja mies siihen päälle, se tekee kuusi. Mainitset alussa 5...

Eikä muutenkaan mene läpi. Yritä seuraavaksi vähän parempaa provoa jos on provoiltava.

Myös yhteiseen asuntoon voi ottaa erilliset lainat. Siis jos vaikka tarvitse lainaa 100000 euroa, sä voit ottaa itsellesi 70t lainan ja mies vaikka 30t lainan. Näin et joudu kuseen jos mies ei pysty maksamaan omaa osuuttaan. Asunnon omistusosuudet voi jakaa lainamäärien suhteessa niin homma pysyy reiluna.

Mutta kyllä minusta miehellä pitäisi olla selkärankaa sopia elarien pienentämisestä ennenkuin muutettu erilleen. Kumpi perhe hänelle merkitsee enemmän entinen vai nykyinen?

Yksi mahdollisuus voisi olla muuttaa hieman syrjemmälle edullisempaan asuntoon, jos työmatkat saisi taittumaan jotenkin järkevästi, tai jompikumpi saisi vaikka töitä jostakin toiselta (halvemmalta) paikkakunnalta. Tässä varmaan tulee miehen lasten tapaaminen taas helposti ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tekee koko ajan töitä eikä juuri kotona ole, mutta ei silti tienaa mitään, niin mistä tämä johtuu? Onko yrityksellä tästä työpanoksesta huolimatta isommat kulut kuin tulot? Vai meneekö raha johonkin velkojen maksuun? Kannattaako firmaa enää pitää? Pitäisikö lopettaa se ja etsiä töitä muualta? Mistä miehen velat ovat syntyneet? Olisiko aika jo mennä velkaneuvojalle?

Se on provisiopalkkainen myyntityö ja talousahdinko johtuu siitä, että suomalaisilla on heikko taloustilanne ja kauppa ei kertakaikkiaan käy normaalisti. Tosiaan hän on etsinyt normaalia työtä, mutta ei ole saanut. Nyt on korkea työttömyys, töitä ei noin vain saa.

Tarkistin tässä jopa salaa miehen luottotiedot, kun alkoi tilanne valjeta mullekin ja ei ollut onneksi merkintää, mutta näköjään hän jättää välillä maksamatta jotain vähemmän tärkeitä pieniä laskuja ja niistä tulee perintäkirjeitä.

Onhan tämä nyt ainakin elämänkokemusta, pitää ajatella positiivisesti... Olen elänyt itse melko suojattua elämää eikä ole ollut kokemusta tällaisesta. Niinkuin näköjään tuo joku, joka kommentoi 0/5 ihan kuin kyseessä olisi provo. Tällaista on varmaan monessa perheessä nykysuomessa, niillä joita lama koskettaa. Osalla menee niin hyvin, että ehkä tämä tuntuu sitten provolta ja ihan käsittämättömältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehellä kolme lasta jotka esim.lomilla teillä, sinulla yksi lapsi, on yhteensä neljä. Sinä ja mies siihen päälle, se tekee kuusi. Mainitset alussa 5...

Eikä muutenkaan mene läpi. Yritä seuraavaksi vähän parempaa provoa jos on provoiltava.

Niin kun se vanhin ei enää tule asumaan meille, hänellä on eri äiti kuin muilla. Luuletko todella, että se on provo, että kaikilla ei mene elämässä niin kuin jossain sisustuslehdessä? No niin minäkin luulin aikaisemmin.

Ap

Laita asuntosi pohjapiirros tänne, niin voin katsoa sitä jos niin toivot. Voit vaikka ihan piirtää sen itse ja laittaa aijaan kautta tänne kuvana. Olen sisustussuunnittelija. Ei se teille lisää neliöitä tuo, mutta joskus toisen silmä näkee sellaisia ratkaisuja, joita itse ei siinä ahtaudessa näe. Jos siitä olisi jotain apua juuri tähän hetkeen :)

Yksi ratkaisu muuten voisi olla se, että nuo osa-aikaisesti teillä olevat lapset eivät nukkuisi sängyssä lainkaan. On olemassa todella näppäriä ratkaisuja, joita voi käyttää juuri tuollaisissa tilanteissa, mutta jotka eivät sitten siinä perusarjessa vähemmän porukan kesken ole tilaa viemässä :)

Vierailija kirjoitti:

Myös yhteiseen asuntoon voi ottaa erilliset lainat. Siis jos vaikka tarvitse lainaa 100000 euroa, sä voit ottaa itsellesi 70t lainan ja mies vaikka 30t lainan. Näin et joudu kuseen jos mies ei pysty maksamaan omaa osuuttaan. Asunnon omistusosuudet voi jakaa lainamäärien suhteessa niin homma pysyy reiluna.

Asuntolaina on aina yhteisvastuullinen, koska pantti (asunto) on molempien. Jos mies jättää tuon 30 tonnin lainan maksamatta, tulee se ap:n maksettavaksi. Tai sitten pantti eli asunto myyntiin.

Lisäksi on utopistista kuvitella että mies, jolle tulee koko ajan maksumuistutuksia, saisi mistään lainaa edes 30 tonnia.

Vierailija kirjoitti:

On meillä ilman muuta avioehto, teetätin lakitoimistossa ennen naimisiin menoa, onneksi.

En tiennyt että mies voi saada asumistukea, vaikkei eroaisikaan. Se voisi sitten olla vaihtoehto. Pelkään ehkä sen olevan askel oikeaan eroon, mutta ehkä se voisi toimia. Kiitos vinkistä!

Ap

Avioehto ei poista puolison elatusvelvoitetta.

Olen mies, velkaa on, mutta onneksi vuoden päästä pitäisi kaikki olla jo kuitattu. Parisuhteesta on turha kuitenkin haaveilla kun raha ja materia merkkaa nykyään niin paljon. Jotenkin vain tuntuu, että ihmiset eivät rakastu enää ihmisiin sellaisenaan vaan johonkin tuotteeseen.

Onneksi olen tottunut olemaan köyhä ja sinkkuna oleminenkaan ei tuota enää tuskaa niin paljoa. Hyvä, että elämässä on muutakin kuin parisuhde.

Eikä tämä ollut kritiikki AP:tä (tai naisia) kohtaan, tsemppiä sinne. Toivottavasti asiat selkiytyvät.

Elin aikoinaan miehen kanssa, joka oli 90-luvun lamassa tehnyt konkurssin ja päällä miljoonavelat. En ole rahan perään enkä arvota ihmisiä omaisuuden mukaan, mutta kyllä jatkuva taloudellinen ahdinko vain syö ihmistä. Elämää ei juurikaan voinut suunnitella, pienetkin reissut ja hankinnat olivat melkein mahdottomia. Ja ne postiluukusta tipahtelevat perintäkirjeet...Näen vieläkin painajaisia maksamattomien laskujen pinosta.

Elin aikoinaan miehen kanssa, joka oli 90-luvun lamassa tehnyt konkurssin ja päällä miljoonavelat. En ole rahan perään enkä arvota ihmisiä omaisuuden mukaan, mutta kyllä jatkuva taloudellinen ahdinko vain syö ihmistä. Elämää ei juurikaan voinut suunnitella, pienetkin reissut ja hankinnat olivat melkein mahdottomia. Ja ne postiluukusta tipahtelevat perintäkirjeet...Näen vieläkin painajaisia maksamattomien laskujen pinosta.