Ekaluokkalaisen lapseni luokalla on eräs kiusaaja-häirikkö-kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo aloitus teksti voisi olla meidän pojasta. Lähes joka päivä opettaja soitti ja kertoo miten poika häiritsi tunnilla ja oli lyönnyt tai purrut toisia lapsia. Puhe oli rumaa ym. Ei se tullut yllätyksenä. Sama meno oli jatkunut jo päiväkodista lähtien. Oli haettu apua perheneuvolasta mutta kesti kauan ennen kuin poika pääsi lastenpsykiatriselle osastolle ja sai diagnoosin ADHD ja lääkityksen. Sen jälkeen kaikki muuttui ja koulu lähti sujumaan. Tässä maassa vain on välillä vaikea saada apua (eikä kaikki halua edes sitä tai myöntää että omalla lapsella on ongelma). Ite oltiin epäilty adhdtä jo vuosia ja toivottu lääkitystä mutta "ammattilaiset" vain kauhisteli ajatusta lääkityksestä. Monta vuotta meni siihen että lapsi oli vain se hankala tapaus jota kukaan ei ymmärtäny.

niin, ainahan noille haetaan se adhd-diagnoosi, jotta vanhempien ei tarvitsisi kasvattaa lapsiaan kunnollisiksi vaan lääkitään ne....................

Joo se lääkityksen hakeminen olikin niin helppo juttu että täytyy sanoa että jos se olis vain kurista kiinni ni vähemmällä oltais päästy vain sitä pitämällä. ;)

Nämä on vaikeita tilanteita. Meillä lapsen viime lukuvuosi meni ihan pilalle luokan parin häirikön takia. Joka tunnilla kyseiset tyypit vain riehuivat, eivät kyenneet tai halunneet lainkaan opiskella. Saivat riehunnallaan yllytettyä myös osan ns. tavallisista oppilaista mukaan. Lopulta opettaja joutui poistamaan luokasta käytävälle ne, jotka halusivat opiskella rauhassa. Kun valitin tästä, koulusta todettiin vain, että käytäväkin on opetustilaa ja nykyään pitää oppia työskentelemään myös taustamelussa. Häiriköiden oikeuksien puolustaminen on mennyt liian pitkälle, jos samalla poljetaan 20 muun oppilaan oikeutta saada opiskella rauhassa.

Väkivallasta tekisin itse rikosilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin aiemmin tässä keskustelussa mainittiinkin, tavallisiin luokkiin integroidaan nykyään oppimishäiriöisten lisäksi myös käytös- ja persoonallisuushäiriöisiä oppilaita. Avustajaa ei välttämättä ole. Omalla luokallani pienessä koulussa on 2 käytöshäiriöistä ja yksi oppimishäiriöinen oppilas samassa luokassa. Parhaani teen, ilman avustajaa. Ope ei tosiaan ehdi kaikkialle samaan aikaan, kun pitäisi vielä ehtiä tehdä sitäkin, mikä alkuperäinen työtehtävä on: opettaa ja innostaa.

Mainittakoon vielä, että käytöshäiriöt ovat monesti seurausta oppilaan neurologisista rakenteista. Näin opettajana on hieman vaikea vaikuttaa oppilaan aivotoimintoihin, vaikka se toki hienoa olisikin. Täytyy muistaa, että ympäri Suomea kasvaa tälläkin hetkellä tulevia rikollisia sekä muuten erittäin ongelmallisia elämän alkuja. Ei nämä ongelmatapaukset puhkea kaikki aikuisuudessa. Pahuus piilee monesti jo lapsessa. Pystyisittekö itse vaikuttamaan esimerkiksi Breivikin ajatuksiin ja käyttäytymiseen vain puhuttemalla häntä? Ei luokanopettajakaan kaikkeen pysty...

Minua ihmetyttää, kun nykyään puhutaan hienoilla termeillä eri käytöshäiriöistä ja miten nykyään integroidaan. Yhtä lailla sitä integroitiin 70- ja 80-luvuillakin. 30-päisessä luokassa oli aina vähintään viisi tyyppiä, jotka olivat eri tavoin authoriteettisesti haasteellisia hunsvotteja. Silloin heillä ei kuitenkaan ollut niin vapaat jädet tehdä mitä huvittaa. Paitsi ruotsintunnilla.

...kädet, siis