Elektiivinen sektio?

Hei Vompatti ja Jeo,



Kiitos vastauksistanne, paatos on siis tehty ja sektioon mennaan. Luultiin, etta tapahtuu vasta ens viikolla, mutta onkin edessa jo tulevana perjantaina. Jannittaa ja hieman myos pelottaa, vaikka tietaakin, etta oon tehnyt oikean paatoksen. Vaikea kuvitella, etta perjantaina se vauva sielta syntyy... Laitan tietoa, kumpi sielta tuli.



Terveiset sadesaasta,

FBM

minä valitsin sekton synnytystavakseni, tiesin että tulossa on isompi vauva. paljon ne pelottelivat riskeistä ja vauvan shokista, mutta kaikki meni hyvin. oikeesti mahtava kokemus. seuraavan lapsenikin tulen tekemään sektiolla jos vielä tulen raskaaksi joskus :)

itse leikkauksen aikana vain juttelin mieheni kanssa, mitään epämiellyttävää en tuntenut. kaikki oli ihanaa, sitten kuului parkaisu ja tyttö syntyi. ja on niin rauhallinen tyttö. haava parani viikossa niin että pääsi jo kävelylle ja shoppaileen :)

tzemppiä!!!



t,jeo ja tyty 3,5kk

Kiitos vastauksestasi, ma oon miettinyt paljon sita jalkikateen paranemista ja kiva kuulla, etta sulla oli hyva kokemus ja paranit nopeesti.

Iloisia paivia pikkutyton kanssa!

FBM

Meidän vauva oleili perätilassa koko ajan. Kun synnytystavasta keskusteltiin sanoin, että alakautta tietenkin. Mulla on kaveri, joka synnytti esikoisensa perätilassa ja sanoi, että ei ollut kovin erityinen kokemus. Mulla siis 2. synnytys ja esikoinen 4350g/55cm ja tämä uusi tulokas oli paljon pienempi, kuin isoveli. Kun sitten seuraavan kerran menin sairaalaan, todettiin perä-jalkatarjonta, jota ainakaan päivystävän lääkärin mukaan ei voi alakautta synnyttää. Poika leikattiin suunnitellusti seuraavana päivänä. Leikkaus meni hyvin ja paranin nopeasti. Kaikesta huolimatta jos vielä vauva 3:nen tulee haluaisin synnyttää alakautta. Suuret tunteet puuttuivat tapauksessani leikkauksesta. Pääasia on kuitenkin terve vauva.



Vompatti ja vauva 8kk

... en kyllä tiedä tunteita kun synnyttää alateitse,kun ite en sitä ikinä halua kokea. mutta meille leikkaus oli elämämme suurin tapahtuma, sillä syntyihän meidän esikoinen. tyttöä rakastetaan maailman eniten, en osaa kuvitellakkaan että leikkaus jotenkin muuttaisi tunteita lasta kohtaan..

Sanoin ehkä väärin, kun sanoin että suuret tunteet puuttuivat. Sekä isä ,että minä kyynelehdimme, kun vauva syntyi. Muistan vielä kappaleenkin, joka soi leikkaussalissa, kun vauva syntyi. Tilanne ei muuten ollut niin kovin mukava: isä ei voi leikata napanuoraa, näin pojan vain hetkosen ja sain koskettaa tippaletkuisella kädellä kantapäätä. Koska olin saanut niin tuhdin annoksen puudutetta, jalat alkoivat toimimaan vasta 5h:n kuluttua synnytyksestä ja pääsin osastolle. Onneksi vauva kävi sentään ensi imulla heräämössä, muuten olisin varmaan kuollut ikävään.



Kun esikoinen syntyi mies itki kuin vesiputous liikutuksesta. Hän sai katkaista napanuoran ja pestä vauvan. Sain lapsen heti syliini ja imetystä kokeiltiin heti puolin. Vauva ei hetkeksikään viety pois silmistäni ja saimme olla koko ajan yhtä lähekkäin kuin raskauden aikana. Sain jutella vauvalle ja kun menin vessaan isä piti vauvaa. Toisen poikamme pesi ja puki kätilö ja varotoimeksi pikkuinen joutui vielä lämpökaappiin. Sektio kun on liian nopea, eikä vauva ehdi kunnolla tottua muutokseen.



Kivut myös loppuivat kuin seinään, kun lapsi syntyi alakautta. Sektiossahan ne vasta alkavat synnytyksen jälkeen. Alatiesynnytyksen jälkeen seksikin tuntui paremmalta, kun ennen:-) No kuten jo ensimmäisessä viestissäni sanoin, lapsen etu on tärkein. Jos tarjonta olisi yhtä väärä, kuin pojallani, haluaisin uudelleen sektion.