Lue keskustelun säännöt.
Koska aloitte puhumaan nykyisestä kodistanne kodista?
09.03.2016 |
Otsikko vähän outo, joten tarkennusta:
Kun muutit pois lapsuuden kodistasi, niin koska aloit puhumaan uudesta kodistasi että olet kotona?
Tuli tällainen hassu ajatus mieleen, kun itse muutin lapsuuden kodistani kahdeksan vuotta sitten, niin edelleen kutsun sitä paikkaa kodiksi, ja taloa missä asun en osaa sanoa kodiksi.
Jos olen täällä missä asun, ja joku soittaa ja kysyy missä olen, niin vastaan sen kylän nimellä, missä asun. Jos taas olen vanhemmillani, vastaan että kotona. Minut tuntevat joutuvatkin yleensä tarkistamaan, että "niin oletko siis mäkikylällä (nimi muutettu), vai kotona?". Parhaimmat ystävät tietävät mitä kodilla tarkoitan.
Käyn lapsuuden kodissani lähes päivittäin, tuntuu että viihdyn siellä paremmin. Kymmenen minuutin ajomatkakin mahdollistaa tämän hyvin.
Minulla on mies ja lapsiakin, tykkään talostamme jne mutta koti tarkoittaa minulle lapsuuden kotiani.
Onko muilla näin? Jos kutsutte paikkaa missä asutte kodiksi, niin kutsutteko lapsuuden kotianne esim mummolaksi? Meillä miehen lapsuuden koti on mummola, eikä mies itsekään kutsu sitä enää kodiksi.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin, hih.
Kommentit (4)
Varmaan siinä 23 v, kun lapsuudenkotini myytiin. Vanhempien kerrostaloasuntoa kutsuin isäni antamalla lempinimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotini on se paikka missä sillä hetkellä asun, vanhempieni kodissa ollessani sanon olevani porukoilla tai vanhemmilla, tai käytän kylän nimeä. Se ei kylläkään ole lapsuudenkotini, vaan lasten kotoa muuton jälkeen rakennettu uusi talo jossa ei välillä edes asu ketään, siksi käytän kylän nimeä.
Puhun molemmista paikoista kodin nimellä, asiayhteydestä sitten kuulijalle selviää, kummasta puhun. Välillä puhun lapsuudenkodistani talon nimellä tai kylän nimellä.
Kotini on kyllä muutenkin aina siellä, missä tyynyni on. Esimerkiksi matkoilla kun ollaan kaupungilla niin sanon, että mennään kotiin, kun tarkoitan hotellia.
No kyllä mä olen ollut kotonani aina siellä missä asun. Tosin ei sellaista lapsuudenkotia ole jäänytkään kyllä, siis jossa pienestä olisin asunut ja johon vanhemmatkin olisivat jääneet, koska eron myötä sieltä lähdettiin kaikki, ja sittemmin aina pariksi vuodeksi kerrallaan vaihtuviin asuntoihin. Nyt vanhemmat ovat jo kuolleet, joten mummola-vaihe jäi melko olemattomaksi.