Apua! En saa laihdutusta käyntiin vaan repsahtelen jatkuvasti :(
Ongelmani on se, että jo viiden - kyllä, viiden! - vuoden ajan olen yrittänyt saada painoani noin 15 kiloa alas. Bmi on 29, eli ylipainoa on jonkun verran.
Olen kokeillut kaikenlaisia ruokavalioita, mutta en kerta kaikkiaan pysty pysymään millään ruokavaliolla pitkään. Yleensä selviän pari päivää niin, että katson syömisiä tarkemmin, kunnes päädyn syömään tai jopa ahmimaan jotain ns. sopimatonta - tämän seurauksena ahmin usein monta päivää putkeen tai päädyn kiihtyvään tiukistelu-ahmiminen-tiukistelu-kierteeseen.
Mitä voisin enää tehdä? Kuulostaa ihan syömishäiriöltä nyt, kun sen näin kirjoittaa ylös :/ Painoa kuitenkin olisi pudotettavana... "Elämäntapamuutos" ja "terveellisempi syöminen" eivät nekään onnistu, kun nekin saavat ahmimaan.
Kommentit (16)
Älä osta herkkuja kotiin. Ainoa mikä voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä osta herkkuja kotiin. Ainoa mikä voi auttaa.
Ei niitä usein kotona olekaan, mutta ylensyön helposti ihan tavallista ruokaakin :/ Vaikea olla pitämättä ruokaa kaapissa näin nelihenkisessä perheessä.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi!
hanki ammattiapua, esimerkiksi personal trainer?
Ahmimishäiriö, hanki apua, mutta tuolta terveydenhoitaja/psykiatri puolelta. Sen jälkeen kun syy ahmimiseen on selvitetty, voit alkaa laihduttamaan
Voiko olla että kuurit ja elämäntapamuutokset mitä olet yrittänyt ovat liian rankkoja? Voisitko kokeilla soveltaa nykyruokavaliota vain pienentämällä annoskokoja? Oletko kokeillut kiloklubia tms. palvelua joka kertoo sinulle liikennevaloin missä mennään syömiesi ruokien kanssa, se voisi motivoida?
Itsekurista se loppupeleissä kaikki on kiinni, jos sitä ei ole, ei laihtuminenkaan onnistu. Sitten kun kroppasi on tottunut uuteen elämäntapaan ei sinun tee enää mieli ahmia, mutta se vaatii ainakin joitakin viikkoja ellei muutamaa kuukautta uusilla ruokailutottumuksilla, eli itsekuria se tosiaan vaatii.
Ja vielä, oletko kokeillut luvan kanssa herkuttelua, eli annat itsellesi luvan syödä vaikka 2 korvapuustia ja 2 suklaapatukkaa viikossa? Kun tiedät että saat makeaa (tai mikä se kompastuskivesi on) niin ehkä sitä kautta pysyt muuten kurissa.
Mä oon samanlainen. Laihdutinkin karppauksella 25 kg. Arvata saattaa että takaisin tuli joka kilo...
Nyt olen lopettanut laihduttamisen mutta muuttanut ruokavaliotani vähissä erissä.
En syönyt ennen aamupalaa
- nyt kaurapuuro ja hedelmä
Joka ateralla salaattia ym
Liikuntaa oman tunnon mukaan, mulla joka toinen pvä
En päästä nälkää liian suureksi
Näillä eväillä painoa pudonnut kivasti :)
Tsemppiä
Niin kauan kun puuttuu muu motivaatio kuin olis kiva laihtua, en usko tuloksia syntyvän. Jos ahmit ihan tavallistakin ruokaa on syy tunne puolella tai häiriö. Siskoni oli samanlainen, ei edes huomannut että ihan ohimennen söi _pussillisen_ leipää saatesanoilla "ei mulla oo nälkä, mut jos mä nyt jotain pientä ku muutkin"
Nyt saanut laihdutettua, kun kuuli, ettei voi ylipainonsa takia tulla raskaaksi. Mikä ajaisi sinut siihen pisteeseen, että jääkaapin oven avatessa sulkisitkin sen? Ja ruokailussa otat annoksen pienelle lautaselle etkä hae lisää?
Jos muutokset tuntuu liian rankoilta ja sen takia lässähtää, kannattaa aloittaa sitten vähitellen. Oman mukavuusalueen rajoja ei kannata alkuun koetella liikaa, muuten käy huonosti ja menee motivaatio. Sama homma liikunnan kanssa. Toki se alku voi tuntua turhauttavalta kun sallii itsellensä vielä vanhoja tapoja ja herkkuja, mutta varmemmin pääsee alkuun ja sitten voi alkaa pikku hiljaa tehdä muutoksia, se käy vähän niin kuin ei huomaisikaan. Ainakin mulla on toiminut, mutta kaikki on toki erilaisia ja joillekin ihmisille "kylmä kalkkuna" toimii paremmin.
Tuntuu, että ihminen ei muista syömänsä ruoan määrää kun ahmii. Lieko tunnetila sama kuin muissa tilanteissa joissa vaikkapa ajantaju katoaa.
Mullekin tuli mieleen, että sun dieetit on liian rankkoja ja syöt liian vähän, jolloin väistämättä tulee nälk ja repsahtaa lopulta ahmimaanties mitä.
Tee pieniä muutoksia pikkuhiljaa. Älä odota liin nopeita tuloksia. Mieti, millaiset muutokset olisivat sellaisia, että voisit tehdä ne loppuelämän ajaksi, ei vain kuuriluontoisesti. Niiden ei tarvitse olla isoja. Mutta muutostn on oltava sellaisia, että aidosti sun on helppo niitä noudattaa. Älä ajattele, että loppuelämän syön pelkkää parsaaalia, jos parsakaali ei ole sun mielestä oikeasti hyvää.
Mieti ateria kerrallaan. Mitä yleensä syöt aamupalaksi? Voisiko rasvaisen juuston leivän päällä vaihtaa vähärasvaiseen kalkkunaleikkeeseen? Voisiko sokerijugurtin vaihtaa luonnonjugurttiin ja lisätä siihen pakastemarjoja? jne
Millainen on lounaasi? Onko se epäterveellinen tai onko annoskoko valtava? Voisitko lisätä kasvisten määrää? Mistä kasviksista oikeasti pidät? Voisiko jälkkärin jättää pois? jne.
Laihduttamista helpottaa se, että ei päästä nälkää koskaan suureksi, koska silloin repsahtaa helpommin herkkuihin tai ahmimiseen. Syötkö riittävän usein? Välipaloina hyviä ovat juurespalat, hedelmät, kourallinen pähkinöitä jne. Itse huomaan, että kun menen töissä lounaalle siinä vaiheessa, kun ei vielä ole kauhea nälkä syön huomattvasti terveellisemmin kuin jos nälkä on päässyt valloilleen. silloin ei riitä enää kevyt kasviskeitto tai salaatti vaan sortuu helposti kermaperunoihin.
Kiitos kaikille vastauksista! Tosi hyviä ajatuksia täällä, ja on ihana kuulla että ihmiset välittävät ja haluavat auttaa :)
On ihan totta, että kokeiluni tähän saakka ovat olleet liian rajoittavia, eivät välttämättä kalorimäärien suhteen (ei mitään tosi niukkaenergistä) mutta ruoka-aineiden suhteen kyllä. Karppausta, juttailua, mitä näitä nyt olisi... Ja ahmiminen kohdistuu usein niihin ruoka-aineisiin, jotka ovat "kiellettyjä".
Ruokavälit ovat liian pitkiä ja ateriat liian suuria, sekin on ihan totta. Tähän opettelin aiemmin karpatessa, ja jostain on jäänyt takaraivoon se ajatus, että rasva ei pala jos ei syö tarpeeksi harvoin... onpa typerää ajatella noin, kun eihän se rasva pala sittenkään jos liian harvan ruokailuvälin takia ahmii!
Tunnesyömistä minulla kyllä on, mutta välillä myös ihan vaan suunnaton nälkä tai "nälkä". Olen koettanut muuttaa elämäntapojani myös pikkuhiljaa, mutta jotenkin se aina vaan päättyy siihen, että herkuttelen jollain ylimääräisellä ja ajattelen, että kaikki on nyt pilalla ja voin yhtä hyvin mässäillä loppuviikon kun olen muutenkin kauhea läski jne. Eli jotenkin pitäisi saada tuo pienten muutosten toteuttaminen onnistumaan, kun sitä on niin moni tässä ketjussa ehdottanut - ja ihan aiheesta.
Eli sen lisäksi, että itsekuri on olematon syystä tai toisesta, taidan kärsiä myös heikosta itsetunnosta. Motivaatio laihdutukseen on tämän lievän ylipainon kanssa lähinnä ulkonäköön liittyvää, koska olen toistaiseksi terve.
Osataankohan tällaisia tapauksia hoitaa julkisen terveydenhuollon puolella ollenkaan? Voisinko päästä esim. ravitsemusterapeutille? Toisaalta, kyllähän minä tiedän "jo kaiken" oikeasta ruokavaliosta, en vaan osaa toteuttaa sitä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! Tosi hyviä ajatuksia täällä, ja on ihana kuulla että ihmiset välittävät ja haluavat auttaa :)
On ihan totta, että kokeiluni tähän saakka ovat olleet liian rajoittavia, eivät välttämättä kalorimäärien suhteen (ei mitään tosi niukkaenergistä) mutta ruoka-aineiden suhteen kyllä. Karppausta, juttailua, mitä näitä nyt olisi... Ja ahmiminen kohdistuu usein niihin ruoka-aineisiin, jotka ovat "kiellettyjä".
Ruokavälit ovat liian pitkiä ja ateriat liian suuria, sekin on ihan totta. Tähän opettelin aiemmin karpatessa, ja jostain on jäänyt takaraivoon se ajatus, että rasva ei pala jos ei syö tarpeeksi harvoin... onpa typerää ajatella noin, kun eihän se rasva pala sittenkään jos liian harvan ruokailuvälin takia ahmii!
Tunnesyömistä minulla kyllä on, mutta välillä myös ihan vaan suunnaton nälkä tai "nälkä". Olen koettanut muuttaa elämäntapojani myös pikkuhiljaa, mutta jotenkin se aina vaan päättyy siihen, että herkuttelen jollain ylimääräisellä ja ajattelen, että kaikki on nyt pilalla ja voin yhtä hyvin mässäillä loppuviikon kun olen muutenkin kauhea läski jne. Eli jotenkin pitäisi saada tuo pienten muutosten toteuttaminen onnistumaan, kun sitä on niin moni tässä ketjussa ehdottanut - ja ihan aiheesta.
Eli sen lisäksi, että itsekuri on olematon syystä tai toisesta, taidan kärsiä myös heikosta itsetunnosta. Motivaatio laihdutukseen on tämän lievän ylipainon kanssa lähinnä ulkonäköön liittyvää, koska olen toistaiseksi terve.
Osataankohan tällaisia tapauksia hoitaa julkisen terveydenhuollon puolella ollenkaan? Voisinko päästä esim. ravitsemusterapeutille? Toisaalta, kyllähän minä tiedän "jo kaiken" oikeasta ruokavaliosta, en vaan osaa toteuttaa sitä.
- ap
En usko, että pääset "julkiselle ravitsemusterapeutille", ei millään kunnalla ole varaa tarjota palvelua terveille aikuisille. Mutta olisiko 1-2 käynnin hinta ylivoimaisen paljon itse maksettuna, jos kerran noin pitkään olet asian kanssa jo kipuillut?
En usko, että pääset julkisella puolella ravitsemusterapeutille, jos olet terve. Bmi 29 ei ole vielä sellainen merkittävä ylipaino, jota lähdettäisiin julkisella puolella hoitamaan. Mutta yksityisesti pääset kyllä, kokeile sitä. Ennen sinne menoa olisi hyvä pitää rehellistä ruokapäiväkirjaa, jotta nähdään, mitä syöt.
Tärkeätä on minusta myös sallia itselleen lipsahduksia ja joskus herkuttelua. Se, ettet enää koskaan ikinä söisi mitään herkkua, ei ole realistista. Opettele syömään niitä joskus ja pieninä annoksia. Jos on juhlat, päätä että tänään voit syödä kaikkea mitä haluat ja huomenna jatketaan taas kurissa ja nuhteessa. Näin se ei tunnu sortumiselta ja et salli itsesi luisua loputtomaan herkutteluun. Kerran viikossa voi hyvin viikonloppuna sallis itselleen jotain herkullista, jos muuten syö terveellisesti.
AA-kerho. Syömisaddiktio noudattaa samoja psykologisia ja fysiologisia lainalaisuuksia kuin kaikki muutkin riippuvuudet.
Up