Pienin asia, mistä poditte lapsena huonoa omaatuntoa?

Se, kun varastin pienenä kaverilta barbien kengän. Tuli niin huono omatunto että seuraavalla käynnillä palautin sen kaverin huomaamatta.

isä hakkas äitiä ja ei ollut voimia auttaa.

Varastin serkulta kiiltokuvan. Itse asiassa siitä on vieläkin näin kolmikymppisenä huono omatunto :(

Vapautin naapurin lasten leikkimökissä purkissa olleet sammakot läheiselle lammelle. No, kun tämä tyttö jonka se purkki oli, huomasi että purkki on tyhjä, hän alkoi hillittömästi itkeä.

Tuli paha olo tytön puolesta mutta en siedä sitä että eläimiä rääkätään/kiusataan enkä ole koskaan sietänyt.

Tästä oli tavallaan huono omatunto koska tyttö suri sammakoitaan mutta toisaalta tiesin tehneeni oikein.

Kun en jaksanut sanoa kaikille leluille hyvää yötä.

No en tiedä oliko pieni mutta vanhempien avioero kun olin 5v. Luulin vuosia että se johtui musta. Vasta aikuisena kuulin että isä oli pettänyt äitiä.

Se kun varastin luokan yhteisen terottimen, koska hävitin omani ja pelkäsin, että äiti suuttuu.

Kaupassa koskin hedelmiin, joita emme kuitenkaan ostaneet. Syyllisyys seurasi siitäkin, kun kävin koskemassa kaverin hienoon nukkeen sillä aikaa, kun hän oli syömässä, vaikka hän oli nimenomaisesti kieltänyt koskemasta nukkeen. Joo, olin aika ahdistunut lapsi.

Kaverilla oli sääntö, että karkkipäivänä sai ennen ruokailua syödä vain kolme karkkia. En ollut varma koskiko sääntö minua ja söin viisi karkkia. (minulla oli omat karkit mukana) Perheen isokokoinen, möreä-ääninen pelottava isä tuli varmistamaan että ovathan kaikki syöneet vain kolme karkkia. Nyökyttelimme rivissä kiltisti, silloin kuumotti että mitä olisi käynyt jos olisin jäänyt kiinni. :D

Ja jälkeenpäin mietin pitkään että teinköhän nyt väärin vai en.

Kun 6-vuotiaana sain joululahjaksi uuden nuken ja seuraavana paivana isoveli 13v sanoi, etta mua ei enaa vanhat nuket kiinnosta. Isa alkoi laulamaan sita kamalaa "Hyljatty nukke"-laulua. 

lisää       :)

Äitini antoi minulle kirjan, joka oli ollut hänellä jo lapsuudessaan.Pyysi minua pitämään hyvää huolta kirjasta . Luin sen ja lainasin kaverilleni , sain kammottavat syyllisyyden tunteet,  kun olin lainannut kirjan eteenpäin. Aikanaan kaverini palautti kirjan ihan kunnossa se oli ja on vieläkin. En

Siitä, kun nukuin aina isin vieressä ja isi otti kädestä kiinni, mutta minun oli jossain vaiheessa käännettävä kylkeä ja päästettävä isin kädestä irti.

Olin pienenä ihonsiirtoleikkauksissa useasti. Isä oli aina tunnollisesti minua nukuttamassa ja paikalla kun heräsin.

Sen yhden kerran leikkauksesta herättyäni kun isän täytyi lähteä aikaisemmin pois (äiti synnytti) isä joka oli väsymyksestä muutenkin uupunut, sanoi "Kyllä sinä nyt iso tyttö pärjäät itse" kun pyysin olemaan lähellä. (hoitajilla ei ollut aikaa)

Terapiassa en halunnut pelata jotain lautapeliä terapeutin kanssa Saksassa ja hän sanoi "Harmi kun et halunnut pelata kanssani" saksaksi siis. Harmittelin tätä pitkään, että olin pilannut sen ihmisen päivän :(