keittiöpsygoloki vastaa kysymyksiin

Olen tavallisesti kova puhumaan, analysoimaan, saamaan asiat tolkkuun ja mittasuhteisiin puhumalla, keskustelemalla ja eri ihmisten kanssa juttelemalla.

Nyt olen ei suunnitellusti raskaana, asia on ollut kovin vaikea ja vaikka olen päättänyt lapsen pitää, olen jostain syystä aivan käpertynyt kuoreeni. En halua puhua asiasta, haluan olla yksin, ärsyynnyn jos joku kysyy multa vointiani tai miltä musta tuntuu. En kestä mitään puhetta, haluan olla asian kanssa ihan yksin, haluan että ihmiset jättää mut vaan rauhaan. Jos haluan puhua, niin ilmoitan sitten, muuten olkaa kaikki vaan hiljaa.

Mistä ihmeestä tämä mulle täysin epätyypillinen käytös johtuu? Miksi haluan vaan vaieta, luulisi, että tämä jos joku olisi asia, josta puhetta riittäisi loputtomiin.

Miksi toimin näin?

Onko mun mies semmone narsissi? Vai sittenki joku tulppaani?

Älä puoskaroi!

No, eikö valmiudet riittäneet sittenkään?